Miks kirjoissa pitää olla niin monta sivua?

Vierailija kirjoitti:

Jos tarinaa kovin alkaisi tiivistää, ilmaisu ja kielenkäyttö kärsisivät pahasti. Heikosta lukutaidosta tai huonosta keskittymiskyvystä kärsiville suosittelen Aku Ankkaa. Värikästä kieltä kompaktissa paketissa.

Jos aloittaja haluaa lukea klassikkoromaaneja, "arvokasta kaunista korkealaatuista" kirjallisuutta, niin suosittelen Karisto Oy:n 1990 luvulla julkaisemia kirjasarjoja, sellaisia kuin "Venäläisen kirjallisuuden helmiä", "Ranskalaisen kirjallisuuden helmiä", jne. Niissä on koottuna siis ns "parhaiden" klassisten kirjailijoiden romaaneja, mutta niihin on valikoitu juurikin suunnilleen lyhyimmät romaanit. Useimmat jotain satasivuisia. Ei niissä ilmaisu ole huonoa, koska jos tarina on aidosti sopivan lyhyt niin olisi silkkaa sanojen tuhlaamista kirjoittaa turhan pitkä romaani.

Sinä jota lainaan, sinä olet väärässä jos arvelet hyvän ilmaisun ja kirjan pituuden kulkevan jotenkin käsi kädessä. Esim useita elämäkertoja lukiessa pitkä kirja on todellakin ärsyttävä juttu. Jos vain tahdot tietää miten Äiti Teresa, Mike Tyson tai Zlatan Ibrahimovic elämässään selviytyivät niin tahdot lukea sen lyhyesti ja ytimekkäästi. Mutta valitettavasti niiden elämäkerrat on kirjoittanut jotkut toimittajat jotka on yrittänyt olla mahdollisimman "taiteellisia ilmaisijoita" eli on todellakin kirjoittanut 10 kertaa liian pitkästi aivan turhaan.

Mun mielestä: KIRJOITA PITKÄSTI VAIN JOS OSAAT KIRJOITTAA TÄYDELLISESTI. Muussa tapauksessa kirjoita lyhyesti ja ytimekkäästi niin että asia tulee selväksi.

Useimmat elämäkertatoimittajat eivät todellakaan osaa kirjoittaa täydellisesti. Heidän pitäisi kirjoittaa lyhyesti. Jättäisivät runoilun niille harvoille klassisille mestareille jotka sen oikeasti osaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarinaa kovin alkaisi tiivistää, ilmaisu ja kielenkäyttö kärsisivät pahasti. Heikosta lukutaidosta tai huonosta keskittymiskyvystä kärsiville suosittelen Aku Ankkaa. Värikästä kieltä kompaktissa paketissa.

Jos aloittaja haluaa lukea klassikkoromaaneja, "arvokasta kaunista korkealaatuista" kirjallisuutta, niin suosittelen Karisto Oy:n 1990 luvulla julkaisemia kirjasarjoja, sellaisia kuin "Venäläisen kirjallisuuden helmiä", "Ranskalaisen kirjallisuuden helmiä", jne. Niissä on koottuna siis ns "parhaiden" klassisten kirjailijoiden romaaneja, mutta niihin on valikoitu juurikin suunnilleen lyhyimmät romaanit. Useimmat jotain satasivuisia. Ei niissä ilmaisu ole huonoa, koska jos tarina on aidosti sopivan lyhyt niin olisi silkkaa sanojen tuhlaamista kirjoittaa turhan pitkä romaani.

Sinä jota lainaan, sinä olet väärässä jos arvelet hyvän ilmaisun ja kirjan pituuden kulkevan jotenkin käsi kädessä. Esim useita elämäkertoja lukiessa pitkä kirja on todellakin ärsyttävä juttu. Jos vain tahdot tietää miten Äiti Teresa, Mike Tyson tai Zlatan Ibrahimovic elämässään selviytyivät niin tahdot lukea sen lyhyesti ja ytimekkäästi. Mutta valitettavasti niiden elämäkerrat on kirjoittanut jotkut toimittajat jotka on yrittänyt olla mahdollisimman "taiteellisia ilmaisijoita" eli on todellakin kirjoittanut 10 kertaa liian pitkästi aivan turhaan.

Mun mielestä: KIRJOITA PITKÄSTI VAIN JOS OSAAT KIRJOITTAA TÄYDELLISESTI. Muussa tapauksessa kirjoita lyhyesti ja ytimekkäästi niin että asia tulee selväksi.

Useimmat elämäkertatoimittajat eivät todellakaan osaa kirjoittaa täydellisesti. Heidän pitäisi kirjoittaa lyhyesti. Jättäisivät runoilun niille harvoille klassisille mestareille jotka sen oikeasti osaavat.

Pointtiisi nähden sinun tekstisi on aivan liian pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tarinaa kovin alkaisi tiivistää, ilmaisu ja kielenkäyttö kärsisivät pahasti. Heikosta lukutaidosta tai huonosta keskittymiskyvystä kärsiville suosittelen Aku Ankkaa. Värikästä kieltä kompaktissa paketissa.

Jos aloittaja haluaa lukea klassikkoromaaneja, "arvokasta kaunista korkealaatuista" kirjallisuutta, niin suosittelen Karisto Oy:n 1990 luvulla julkaisemia kirjasarjoja, sellaisia kuin "Venäläisen kirjallisuuden helmiä", "Ranskalaisen kirjallisuuden helmiä", jne. Niissä on koottuna siis ns "parhaiden" klassisten kirjailijoiden romaaneja, mutta niihin on valikoitu juurikin suunnilleen lyhyimmät romaanit. Useimmat jotain satasivuisia. Ei niissä ilmaisu ole huonoa, koska jos tarina on aidosti sopivan lyhyt niin olisi silkkaa sanojen tuhlaamista kirjoittaa turhan pitkä romaani.

Sinä jota lainaan, sinä olet väärässä jos arvelet hyvän ilmaisun ja kirjan pituuden kulkevan jotenkin käsi kädessä. Esim useita elämäkertoja lukiessa pitkä kirja on todellakin ärsyttävä juttu. Jos vain tahdot tietää miten Äiti Teresa, Mike Tyson tai Zlatan Ibrahimovic elämässään selviytyivät niin tahdot lukea sen lyhyesti ja ytimekkäästi. Mutta valitettavasti niiden elämäkerrat on kirjoittanut jotkut toimittajat jotka on yrittänyt olla mahdollisimman "taiteellisia ilmaisijoita" eli on todellakin kirjoittanut 10 kertaa liian pitkästi aivan turhaan.

Mun mielestä: KIRJOITA PITKÄSTI VAIN JOS OSAAT KIRJOITTAA TÄYDELLISESTI. Muussa tapauksessa kirjoita lyhyesti ja ytimekkäästi niin että asia tulee selväksi.

Useimmat elämäkertatoimittajat eivät todellakaan osaa kirjoittaa täydellisesti. Heidän pitäisi kirjoittaa lyhyesti. Jättäisivät runoilun niille harvoille klassisille mestareille jotka sen oikeasti osaavat.

PS. Valitettavasti ap ei kertonut että minkälaisia kirjoja hän tahtoisi lukea. Tosiaan, alle 100 sivuisia romaaneja on vaikea löytää. Mutta niin, ainahan on novelleja. Jos tahdot ap lukea "kuuluisaa arvostettua maailmankirjallisuutta" niin kokeile vaikkapa Ernest Hemingwayn novelleja. Ne on Suomessa koottu sen nimiseen kirjaan kuin "Ensimmäiset 49 kertomusta".

Jos pidemmät kirjat (200-300 sivua tai ehkä jopa 400 sivua) kelpaavat sinulle joskus, niin kokeile vaikkapa Arto Paasilinnan romaaneja. Niistä olen kuullut että ne kelpaavat melkein kaikille ihmisille, niillekin joita ei muutoin kauheasti huvita lukea, ovat mukavia kevyitä tarinoita, huoletonta iltalukemista.

Kaikille voi nykyään myös suositella William Shakespearin näytelmiä. Paavo Cajander suomensi niitä 1800-luvun lopulla. Ne suomennokset ovat täyttä hepreaa, niitä lukiessa saa vain pään kipeäksi eikä ymmärrä mitään. Yrjö Jylhä teki hyvät suomennokset hieman ennen toista maailmansotaa, ne ovat jopa kauniin runollisia mutta silti ei hirveän vaikeita ymmärtää. Mutta jos kaikista helpommalla tahtoo päästä - siis ihan Aku Ankan taskukirjan tason helpolla - niin kannattaa lukea 2000 luvun suomennokset. Siis Matti Rossi jne suomensi 2000 luvulla vissiin kaikki Shakespearin näytelmät, WSOY julkaisi ne. Shakespearin näytelmät on nokkelia, hauskoja, kekseliäitä, tapahtumarikkaita,...

Aku Ankkoja lukemalla voi hankkia yllättävän hyvän yleissivistyksen.

Värityskirjat on varmaan sun juttus.

Ei alle 400-sivuisen kirjan lukemista viitsi edes aloittaa, kun se kuitenkin loppuu melkein heti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkialla muualla ilmaisu on tiivistä, yhä tiiviimpää ja tiukempaa. Ehkä kirjallisuus on taiteenlajeista konservatiivisin, joten se herää tällaisiin asioihin jälkijunassa...

Onhan näitä ollut, että tiivistetään kirja yhteen sivuun tai twiittiin. Vastaako se sitten lukukokemuksena kokonaisen kirjan lukemista jääköön jokainen omakohtaiseksi kokemukseksi.

Itselle ratkaisevaa onko onko kirja toimiva vai onko tavoiteltu jotain tiettyä sivumäärää lisäillen liirumlaarumia joukkoon. Yhden kirjan jätin kesken, kun tuntui matkailumainokselta pelkkien maisemakuvauksien muodossa.