On niin paha olla! Ero tulossa, kaikki asiat sekaisin..

Vaikee tarttua asioihin, eikä oikein osaa päättää mistä aloittaa.

Mulla onneksi on ystäviä, ihan yksin en ole. Mutta kyllä tää raskasta on!

Ja eka vuosi oli kyllä aika raskasta aikaa. Nyt elämä on jo mallillaan. Koita jaksaa, pikkuhiljaa elämä tasaantuu ja alkaa taas maistua elämälle.

Äiti ja isäpuoli on lomailemassa ja en viitsi pilata heidän lomaa huolilla. Äiti on kuitenkin aina äiti ja huolestuu.

Mun pitää hommata mulle ja lapsille koti. Tänne en pysty jäämään, on liian iso ja haluan takaisin Helsinkiin. Huomenna menen katsomaan yhtä asuntoa, mutta saanko sen, se ei ole varmaa. On niin paljon asioita hoidettavana, että ei rajaa. Lapsien puolesta ottaa päähän myös, tulee koulun vaihto ja päiväkodinkin.

Pää sumeena täällä toimitaan. Mä yritän ajatella että, vuoden päästä on jo asiat toivottavasti paremmin, mutta välillä ei vaan jaksa olla niin positiivinen. Raha-asioita en edes jaksa vielä miettiä, ensin pitää löytää koti!

Itsellä aikanaan erotessa henkinen pahoinvointi muuttui fyysiseksi sellaiseksi, niin paha oli olla. Sisäinen kipu ja tuska oli kauheaa. Mutta aika paransi haavat ja niin vain sain todeta olevani onnellinen siitä kun erosin.

Itse koin eron viisi vuotta sitten yllättäen ja aika rankasti. Kuviossa oli pettämistä, valehtelua, kieroilua ym. Pitkään olin aivan hajallla, sairastuin paniikkihäiriöön, aloin kärsiä ties mistä peloista, ajattelin etten ikinä toipuisi. Raha-asiat olivat aivan kamalat, mies ei edes tavannut silloin alle vuoden vanhaa lasta, olin aivan yksin arjen keskellä jne. Se oli sanalla sanoen hirveää.



Nyt olen uuden miesystäväni kanssa ollut yksissä kohta kolme vuotta, enkä koskaan olisi edes osannut kuvitella näin toimivaa ja ihanaa ihmissuhdetta. Lapsesta on kasvanut hieno pieni esikoululainen ja olen siitä ylpeä. Olen oppinut itsenäisyyttä ja ystävien merkityksen; moni väljähtänyt kaverisuhde on elpynyt kun otin asiakseni paneutua niihin. Enää en -uudessa toimivassa ihmissuhteessanikaan- jää vain kotiin miehen kanssa vaan huolehdin itsestäni ja oman elämäni toimivuudesta. olen taistellut tieni ulos paniikkihäiriöstä ja monista peloistani, opiskellut itselleni unelma-ammatin ja kasvanut ihmisenä valtavasti. Elämäni on juuri nyt juuri sellaista kuin aina olen halunnut sen olevan.

Aikaa se vei ja monta monta katkeraa itkua, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se ero oli parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Aika parantaa haavat, usko pois!

Jo muutaman viikon päästä olo huomattavasti parempi, kuukauden parin päästä vieläkin parempi! Elämä jatkuu!



nimimerkki myös eronnut raskaasti

Välillä on parempia ja välillä huonompia päiviä, mutta yhtäkkiä huomaat, että et ole tänään itkenyt, sitten ettet viikkoon ja pian mietit koska itkit viimeksi kurjuuttasi. Nyt on aika surra anna aika sille. Jos yhtään lohduttaa, meitä jotka ovat selvinneet on monta.

Yritä nyt löytää voimaa hoitaa käytännön asiat. Sitten kun olet saanut ne hoidettua on helpompi surra.

Tällä hetkellä hikiseen saadaan hoidettua lapsen asiat... Tänään poika näkee isäänsä ensimmäistä kettaa lähes kuukauteen :( Luulee ex sillä jotenkin vaikeuttavan elämääni. Lastahan se sillä vaan satuttaa!



TSEMPPIÄ! Koita jaksaa, kyllä se joskus helpottaa!!!

ympäriltänne, kun ajelehditte avioliiton satamaan. Ero tulee ennemmin tai myöhemmin - ja silloin on kaverit tarpeen.