Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin tehdä ratkaisun, mutta ajattelen liikaa muiden mielipiteitä
17.09.2013 |
Olen jo pitkään ajatellut toista lasta. Yhdessä vaiheessa yritimmekin jo miehen kanssa, mutta silloin minulla todettiin pco:n kaltaisia muutoksia molemmissa munasarjoissa joten yritykseksi se jäi. Minulle raskautuminen ei siis ole helppoa. Nyt olen laihtunut huomattavasta ylipainosta normaalipainoiseksi, joten se on voinut auttaa asiaan.
Yrittämisen uudelleen aloittaminen on siis palannut mieleen. Ongelmana on elämäntilanteeni, jonka tiedän monen aiheuttavan negatiivisia ajatuksia ja vastustusta jos kertoisin haaveistani. Suoran mielipiteen olen kuullut yhdeltä sukulaiselta, hänestä meidän ei kannata koskaan hankkia toista lasta sillä hän ei usko mieheni kykenevän siihen. Varoitti, että silloin joutuisin hoitamaan vauvan ja esikoisemme aivan yksin, jaksaisinko sellaista. Olen itsekin varautunut tähän, sillä totta on että mieheni ei esikoisenkaan kohdalla osannut toimia vauva-aikana, todellinen isänrakkaus ja vastuun kantaminen heräsi lapsen ollessa n. pari vuotta.
Minulla on myös opiskelut kesken, pelkään ihmisten ajattelevan minun heittävän elämäni hukkaan jos käyttäisin vielä aikaa toiseen äitiyslomaan. Tiedän olevani liian kiltti miettiessäni liikaa toisten mielipiteitä, mutta se on laittanut minut miettimään voisivatko muut olla oikeassa. Olisiko toinen lapsi tässä tilanteessa mahdoton ajatus, vai onko edes olemassa sellaista kuin täydellinen ajoitus. Eihän sekään ole varmaa, että ihan heti tärppäisi, kohta olen 30-vuotias joten iänkin puolesta haluaisin ajoittaa yrittämisen siihen mikä tukisi mahdollisimman paljon.
Kommentit (4)
Kiitos vastauksesta! Olen nyt päivän mittaan ajatellut asiaa enemmänkin. Tietenkään tämä ajatus ei tullut puskien takaa, mutta varsinkin tänään asia on pyörinyt mielessä.
Mietin asiaa kaikin puolin, vaikkakin tärkeintä on tietenkin ajatella lapsen parasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ajattele niitä muiden mielipiteitä.
Ota kuitenkin todesta se, että miehesi todennäköisesti tulee toimimaan kuten esikoisen kohdalla, eli saat apua vasta kun lapsi on vähän vanhempi.
Jos jaksat ilman miehen merkittävää osallistumista sen ajan, niin toki, hankkikaa lapsi. Jos et, etkä saa apua tarpeeksi muualta, ei kai se sitten auta kuin haave haudata. Opiskelu sinänsä ei nykyään ole mikään este lasten saamiselle. Monella tapaa opiskeluaikana on hyväkin hoitaa myös lastenhankinta, eipä sitten katko työuraa.
Kehottaisin miettimään tarkkaan. Kuinka kauan opiskeluja on vielä jäljellä? Itse sain toisen lapsen kesken opiskelujen, ja oletin sen olevan ihan läpihuutojuttu, koska opiskelut sujuivat niin hyvin esikoisen kanssa jne. Eipä sitten ihan mennytkään niin. Kahden kanssa on jo ensiksikin tietenkin tuplasti hoivatyötä yhteen verrattuna, ja kaiken lisäksi kuopus sattuikin olemaan hyvin vaativa moniallerginen vauva. Lopulta päädyin pitämään kaksi vuotta taukoa opiskeluista, koska jostain oli pakko karsia etten olisi joutunut nuppitohtorille. Valmistumisen lykkääntyminen ei nyt olisi ollut vielä niin paha juttu, mutta jouduin jättämään väliin pari tosi hyvää ja mielenkiintoista projektia joista olisi ollut mieletön hyöty urakehitykselle. En tietenkään toista lastani kadu, mutta jälkiviisaana olisin odottanut valmistumista ennen uutta raskautta.
Alue: Aihe vapaa
Mieti realistisesti omat voimavarasi. Kartoita lähipiirisi, saatko sieltä apua, jos tarvitset. Sellaista apua, jota voit hyvällä mielellä pyytää ja joka myös tulee hyväällä mielellä avuksi, jos pääsee.
Onko sinulla hyvää ystävää, johon voit luottaa? Sellaista, joka voisi punnita tätä asiaa sinun kanssasi asiallisesti ja puolueettomasti.
Ota oma vapautesi ja vastuusi!