Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Katuuko joku kolmatta lastaan?
17.09.2013 |
Meillä on huono tilanne lastensaantiin iän, jaksamisen, rahan ja asunnon puolesta. Silti kolmas haluttaisiin. Suurin pelkoni on että tilanteemme paranee kun lapset kasvaa, velat maksetaan ja työtilanne paranee ja että sitten ei sitä kolmatta enää saadakaan. Ikää meillä molemmilla 38v.
Onko täällä ketään joka on saanut sen kolmannen ehkä ei täydelliseen tilanteeseen ja katuu sitä?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kympin kanssa samoilla linjoilla. Kolmas lapsi on ihana ja rakas, enkä ikimaailmassa voisi katua häntä tippaakaan. Mutta...
Ne etukäteen pohtimani ja vähän pelkäämäni kolmannen lapsen aiheuttamat muutokset ovat kieltämättä totta, osa jopa hiukkasen suurempia ja hankalampia kuin kuvittelin. Perhedynamiikka muuttuu, vanhemmille lapsille ei pysty enää osoittamaan lähellekään sitä huomiota, mitä haluaisi. Lasten jättäminen hoitoon isovanhemmille, tutuille, palkatulle hoitajalle on paljon hankalampaa, koska kahden kanssa muut pärjäsivät, mutta kolme on koettu aika vaativaksi. Auto ja koti ovat tilavat, mutta silti on vähän sellaista sinnittelyä tämä perheen ja tavaroiden sovittelu.. Matkat ja muut menemiset ovat tietysti kalliimpia, mutta muutenkin on enemmän mutkia matkassa (hotellihuoneiden mitoitukset, vuokra-auton tilat lastenistuimille, huvipuistossa ei ole jokaiselle lapselle "omaa" aikuista eri tyyppisiin laitteisiin tai odottelemaan muita niistä).
Pidän lapsista ja olen perhekeskeinen ihminen, mutta kyllä oma jaksaminen on aika äärirajoilla usein. Ikinä ei tule sellaista tilannetta, että ihan oikeasti olisi omaa aikaa, että kukaan lapsista ei tarvitsisi johonkin tai että olisi sellainen tunne, että on osallistunut tarpeeksi jokaisen lapsen elämään.
Sanotaan näin, että kaksi lasta olisin pystynyt nipin napin kasvattamaan ja hoitamaan siten, kuin haluaisin lapset hoidettavan. Kolmen kanssa on pitänyt tehdä tosi paljon kompromisseja, ei ole pystynyt olemaan kaikille niin paljon läsnä kuin olisi halunnut, tavallaan huolehtimaan kaikista joka mielessä niin hyvin kuin olisi halunnut. Varmaankin olisin ollut parhaimmillani kahden lapsen äitinä, vaikka selvinnyt olen kolmenkin kanssa.
Itselläni oli eräänlainen pakkomielle kolmesta lapsesta. En suosittele hankkimaan kolmatta lasta pelkän "suunnitelmissa pysymisen" vuoksi. Aina voi jossitella jälkikäteen, montako lasta olisi pitänyt hankkia, millä aikataululla, mitkä työt olisi kannattanut ottaa vastaan, mistä asunnosta antaa minkäkin kokoinen tarjous.. Lasta ei kannata hankkia siksi, ettei myöhemmin katuisi. Olosuhteet lapsen hankkimishetkelläkin pitäisi olla hyvät kolmannelle lapselle ja itselle ja perheelle. Ne kaksi vanhempaa lasta ansaitsevat hyvän ja jaksavan äidin enemmän kuin syntymätön, suunnittelutasolla oleva kolmas lapsi.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:13"]
Mä en kadu. Meillä kolmas tuli puoliksi vahingossa, mutta kadun sitä, ettei tehty neljättä lasta. Oli niin äärettömän rankkaa kolmen pienen kanssa, että päätettiin lapsiluvun jäävän siihen. Nyt olen kohta 40 v. ja kadun tosi paljon etten tehnyt neljättä lasta. Vielä olis aikaa, mutta lapsille tulisi niin iso ikäero, heistä ei olisi seuraa toisilleen ollenkaan, joten ei varmaan tehdä enää lapsia, vaikka mulla vauvakuume alkaa taas nostamaan päätään.
Olihan se rankkaa kolmen kanssa, mutta meillä lapset syntyivät lyhyillä ikäeroilla. Kuopus kun täytti vuoden, niin tilanne oli jo ihan toinen ja kaikki oli paremmin kuin hyvin.
[/quote]
Mikä on sinusta iso ikäero? Mulla ja veljelläni on pikkusisko, joka on mua 9v ja veljeäni 11v nuorempi. Hän on meidän koko perheen lemmikki. Kyllä isommatkin lapset tykkää iltatähdestä ja 9v ei ole niin kovin paljon, ehdittiin kuitenkin asua 10v samassa taloudessa hänenkin kanssaan, joten on hyvin läheinen meille. :)
Parikin kaveria sai pikkusisaruksen lukiolaisena ja 16-17v on minustakin jo liian suuri ikäero.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 09:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:13"]
Mä en kadu. Meillä kolmas tuli puoliksi vahingossa, mutta kadun sitä, ettei tehty neljättä lasta. Oli niin äärettömän rankkaa kolmen pienen kanssa, että päätettiin lapsiluvun jäävän siihen. Nyt olen kohta 40 v. ja kadun tosi paljon etten tehnyt neljättä lasta. Vielä olis aikaa, mutta lapsille tulisi niin iso ikäero, heistä ei olisi seuraa toisilleen ollenkaan, joten ei varmaan tehdä enää lapsia, vaikka mulla vauvakuume alkaa taas nostamaan päätään.
Olihan se rankkaa kolmen kanssa, mutta meillä lapset syntyivät lyhyillä ikäeroilla. Kuopus kun täytti vuoden, niin tilanne oli jo ihan toinen ja kaikki oli paremmin kuin hyvin.
[/quote]
Mikä on sinusta iso ikäero? Mulla ja veljelläni on pikkusisko, joka on mua 9v ja veljeäni 11v nuorempi. Hän on meidän koko perheen lemmikki. Kyllä isommatkin lapset tykkää iltatähdestä ja 9v ei ole niin kovin paljon, ehdittiin kuitenkin asua 10v samassa taloudessa hänenkin kanssaan, joten on hyvin läheinen meille. :)
Parikin kaveria sai pikkusisaruksen lukiolaisena ja 16-17v on minustakin jo liian suuri ikäero.
[/quote]
Lisään tähän vielä, että liekö sitten syynä riittävän isona nähty totuus vauvanhoidosta, mutta minä ja veljeni ollaan molemmat vapaaehtoisesti lapsettomia (nyt jo nelikymppisiä).
Jollakin tasolla varmasti kaduttaa, teit niin tai näin. Ihmisellä on tapana jossitella.
Jos et hanki kolmatta lasta, mietit myöhemmin, että olishan sitä voinut, miksei hankittu. Jos hankit kolmannen lapsen, pohdit varmasti myös sitä, että oliko tämä nyt järkevää oikeastaan..
Se on vaan niin tabu katua lapsen hankkimista, ettei siitä hirveästi huudella. Kuvitellaan, että jos sanot katuvasi lapsesi hankkimista, et muka rakasta olemassaolevaa lastasi. Totta kai rakastat lastasi enemmän kuin mitään muuta, tai siis yhtä paljon kuin muita lapsiasi, mutta ei se sitä poista, että kahden lapsen kanssa olisit voinut olla onnellisempi (ja lapsesi onnellisempia).
Itsellä on kolme lasta, koska olin niin aina suunnitellut. Mutta ei se kolmas lapsi minusta mitenkään onnellisempaa ihmistä tehnyt. Kaikkia lapsiani rakastan yhtä paljon, yhdestäkään en luopuisi, mutta noin yleisellä tasolla jos nyt olisin itselleni lapsilukua vasta suunnittelemassa, päätyisin kahteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kadu. Meillä kolmas tuli puoliksi vahingossa, mutta kadun sitä, ettei tehty neljättä lasta. Oli niin äärettömän rankkaa kolmen pienen kanssa, että päätettiin lapsiluvun jäävän siihen. Nyt olen kohta 40 v. ja kadun tosi paljon etten tehnyt neljättä lasta. Vielä olis aikaa, mutta lapsille tulisi niin iso ikäero, heistä ei olisi seuraa toisilleen ollenkaan, joten ei varmaan tehdä enää lapsia, vaikka mulla vauvakuume alkaa taas nostamaan päätään.
Olihan se rankkaa kolmen kanssa, mutta meillä lapset syntyivät lyhyillä ikäeroilla. Kuopus kun täytti vuoden, niin tilanne oli jo ihan toinen ja kaikki oli paremmin kuin hyvin.
EN kadu, enkä pois antaisi, mutta vasta kolmannen jälkeen tajusin, että perhe olisi ollut riittävän perhe nelihenkisenäkin. Mulle se kolmas oli jotenkin "pakkomielle". Onneksi tuosta pakkomielteestä tuli aika mieletön tyyppi, joka otti oman paikkansa porukassa välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Samoin kuin kakkonen, ainoa katumisen aihe on sen neljännen lapsen puuttuminen.
Meidän vanhemmat lapset on nyt 4 ja 2v. eli jos vauva syntyisi niin nykyinen kuopus olisi jo 3. Näillä kahdella ekalla oli alle 2 vuotta ikäeroa ja se ensimmäinen vuosi oli kyllä aika painajaismainen. Nyt olisi sentään esikoinen jo viskarissa ja kuopus kerhossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:16"]
EN kadu, enkä pois antaisi, mutta vasta kolmannen jälkeen tajusin, että perhe olisi ollut riittävän perhe nelihenkisenäkin. Mulle se kolmas oli jotenkin "pakkomielle". Onneksi tuosta pakkomielteestä tuli aika mieletön tyyppi, joka otti oman paikkansa porukassa välittömästi.
[/quote]
Mullekin se on sellainen pakkomielle. :) Oltiin alunperin miehen kanssa sovittu kolmesta ja me molemmat vielä sen kolmannen haluamme. Vaan mietityttää kovasti tämä jaksaminen ja rahatilanne. Asuntokin menisi auttamatta vaihtoon.
Mulla on sama kuin kolmosella, eli olishan se voinut jäädä hankkimattakin. Kaksi lasta olisi riittänyt hyvin. Tuntuu, että aika ja voimavarat ei aina tahdo riittää kolmelle. Lisäksi matkustaminen ja liikkuminen 2 lapsen kanssa olisi ihanan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 13:16"]
EN kadu, enkä pois antaisi, mutta vasta kolmannen jälkeen tajusin, että perhe olisi ollut riittävän perhe nelihenkisenäkin. Mulle se kolmas oli jotenkin "pakkomielle". Onneksi tuosta pakkomielteestä tuli aika mieletön tyyppi, joka otti oman paikkansa porukassa välittömästi.
[/quote]
Meillä ihan sama fiilis :)
En kadu, ja päätin tehdä vielä neljännenkin "alkuperäissuunnitelmasta" poiketen ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka nyt omasta lapsestaan sanois, että "kaduttaa", kun se lapsi jo on olemassa....Miten sen nyt sitten sanois nätisti...totta kai meidän kolmas lapsi on persoonana ihan yhtä ihana kuin ne kaksi muutakin, mutta mulle itselleni olisi sopinut paremmin kahden lapsen äitiys. Oli vaan se kolmas lapsi mullekin joku hormonihuuruinen pakkomielle. Mies yritti puhua järkeä, mutta minä jyräsin ja joo, kaduttaa, vaikkei tämä elämä näinkään hirveetä ole ja kuten sanottu, kaikki kolme lasta on ihania, heissä ei ole vikaa. Arvioitiin - tai lähinnä minä arvioin - vaan omat voimavarat ja rahatilanne väärin.
Jotenkin kuvittelin naiivisti, että "ei haittaa, vaikka talous meneekin tiukemmalle" jne. Nyt kyllä potuttaa useinkin. Erityisesti se, että matkustelu tulee 5 hengen perheenä huomattavasti kalliimmaksi kuin 4 hengen perheenä.
ei lainkaan nyt, kun nuorin jo 1,5 vuotta. lapset tehty vielä n. 3v ikäerolla ja vanhemmat vielä alle 35v. joskus ajateltiin että hankitaan jopa 5 lasta, mutta nyt tultu järkiimme. kolme on hyvä eikä meillä taida olla enempään varaa taloudellisesti tai jaksamisen puolesta. Ollaan välillä heitelty ajatusta että neljäs voidaan hankkia kun ollaan vielä alle 40v. ,mutta oikeasti en taida sitä kyllä haluta.tahdon elää joskus taas omaakin elämää ja liian suuri ikäero tulisi lapsille.
Juuri mietin, miksi en osannut kahdesta ekasta nauttia niin kuin tästä kolmannesta. Ja tuntuu että voisihan näitä lapsia neljäkin olla. Vaikka rahallisesti meillä nyt tiukkaa onkin. Joskus selailin vaatteita netistä ja ajattelin, että oispa pieni, jolle noita ostella. Nyt on pieni, mutta eipä ostella yhtään mitään. Mutta ap:tä kehottaisin odottamaan vielä pari vuotta, jos tuntemukset noin epävarmoja.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 15:40"]
Juuri mietin, miksi en osannut kahdesta ekasta nauttia niin kuin tästä kolmannesta. Ja tuntuu että voisihan näitä lapsia neljäkin olla. Vaikka rahallisesti meillä nyt tiukkaa onkin. Joskus selailin vaatteita netistä ja ajattelin, että oispa pieni, jolle noita ostella. Nyt on pieni, mutta eipä ostella yhtään mitään. Mutta ap:tä kehottaisin odottamaan vielä pari vuotta, jos tuntemukset noin epävarmoja.
[/quote]
Niinpä. Jos oltaisiin aloitettu tämä lastenteko vähän aikaisemmin olisi tässä vielä aikaa odottaa. Mutta 40v.:nä on enää aika vaikea raskautua. Se tässä siis pelkona. Taidetaan se 6kk-1v. odottaa ja katsoa muuttuuko meidän tilanne millään tavalla ja sitten tehdään päätös.
En usko ainakaan vastausten perustella moni katuu tehtyjä lapsia. Rankkaa voi olla monella taholla ja siihen olen varautunut. Mutta en halua että tästä tulee elinikäinen katumus että sitä lasta ei tehty ja lapsiluku jäi vajaaksi.
ap
Eli hmmm ... jotkut ihmiset oikeasti siis "katuvat" kolmatta, tai ajattelevat että kahden kanssa olisi helpompaa jaksaa ja antaa aikaa. Mielenkiintoinen ajatus, tuo, että kahden lapsen äityis olisi sopinut joillekin paremmin. En ollut ajatellut asiaa tältä kannalta.
Onhan yhdenkin kanssa paljon helpompaa kun kahden, kun pitää ajatella sitä sisarten välistä suhdetta, selvittää tappeluita jne. vaikka onhan heistä tietysti seuraakin toisilleen.
Ehkä tässä on myös tämän yhden aikakauden lopun surua ja hormoonihuurua meneillään vaikka oikeasti tilanteemme kantaa vain nämä kaksi lasta. Pitäisiköhän tässä nyt vaan tehdä järkipäätös?
Kiitos kaikista vastauksista ja saa vielä lisätäkin.
ap
Vanha ketju , mutta pakko kommentoida..... en ole katunut kolmatta lasta ennenkuin nyt kun hän on teini-ikäinen ja aiheuttaa paljon huolta. Koulu ei suju, lintsaa sieltä vaikka älyssä ei ole vikaa. Törttöilyjä ollut muutenkin. Kolmas lapsemme on aiheuttanut niin paljon huolta , stressiä ja rahanmenoa että välillä on käynyt mielessä ajatus , että miksi emme tyytyneet kahteen lapseen. Ikäeroa vanhimman ja nuorimman välillä on 10 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Minä en kadu, mutta olemme vasta 30v., molemmat vakiotöissä ja paljon lastenhoitoapua. Tässä juuri mietin että oltaisiinko tehty se kolmas jos tilanne olisi erilainen.
Kyllä lapsiluku on sellainen asia jossa kannattaa ajatella muutakin kuin fiiliksiä. Kolmas lapsi muuttaa perheen ja sen mukaan tulee enemmän työtä ja väsymystä. Jos jaksaminen on jo kahden kanssa tiukilla niin miettikää oikeen tarkaan minkälainen teidän elämä tulee olemaan jos olette vielä väsyneempiä ja onko olemassa apua ja ratkaisuja näihin ongelmiin.