Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Selibaatti

Vierailija
16.09.2013 |

Olen siis tahtomattani selibaatissa vaikkakin pitkäaikaisessa parisuhteessa. Ollaan naimisissa ja lapsiakin on. Meidän seksielämä alkoi hiipui jo varmaan ennen häitä ja raskauden ja imetyksen aikana se luonnollisesti oli hiukan hukassa. 

 

Nyt on kuitenkin jo seesteisempää ja olisi aikaa taas toisillemme. Olen aina ollut hyvin seksuaalinen ihminen ja tilanne on alkanut pahasti tuskastuttaa minua. Teen paljon aloitteita ja ehdottelen. Yritän hurmata puolisoani ja kiihottaa häntä leikkiin. Olen monesti aloittanut keskustelun aiheesta muttayritän myös kovasti varoa ahdistamasta häntä liikaa. 

 

Mikään ei vain tunnu tehoavan.. seksiä on silloin kun hän vihdoin päättää niin ja se onkin sitten ihana puolituntinen mutta sen jälkeen tiedän että tämä olikin sitten pariin kuukauteen taas tässä. 

 

Syyksi hän sanoo ettei jaksa kun on niin kiireinen ja milloin on kipeä tai tulossa kipeäksi tai tärkeä projekti stressaa tai tuntee olonsa lihavaksi, rumaksi yms. Ja ymmärrän hyvin että kaikki tuo vaikuttaa mutta mikään apuni ei kelpaa,  eivätkä vakuutteluni hänen haluttavuudestaan uppoa. 

 

En enää tiedä mitä tekisin. Hyvin todennäköisesti jatkan näin.  Kaikkimuu on meillä täydellisesti ja ainahan voin jatkaa fantasioimistani.  Huomaan kyllä miten olen alkanut flirttailla töissä ollessani ja fantasioin paljon muutamista tutuistani. En ole koskaan pettänyt,  enkä haluaisikaan tehdä häntä kohtaan väärin.  

 

Miten itse toimit? Mitä ajattelit? Ratkesiko tilanteesi ja miten? Tukea kaipaan..

 

N28

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

TAitaa tässä jutussa olla sittenkin perää. Et kai jossain vaiheessa käyttäytynyt kuin kertokmuksen nainen? Jos niin teit, niin voi sanoa, että sitä saa mitä tilaa

 

 

 

En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi miesten ja naisten seksuaaliset halut
eroavat niin paljon toisistaan. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä koko
Mars-Venus juttua. Enkä koskaan ole tajunnut miksi miehet ajattelevat päällään
ja naiset sydämellään.

Esimerkiksi: Eräs ilta viime viikolla olin menossa tyttöystäväni kanssa sänkyyn.
Intohimot alkoivat jyllätä, kunnes lopulta hän sanoi: "Sori Kulta. Nyt ei vaan
tunnu siltä. Mä vaan haluisin että pitäisit mua sylissä"

Minä siihen: "MITÄ?! Mikä vittu toi nyt oli?"
Joten hän sanoi sanat, jotka jokainen poikaystävä tässä maailmassa pelkää
kuulla: Sinä et vain ole samalla tasolla minun henkisten ja naisellisten
tarpeiden kanssa jotta voisin tyydyttää sinun miehiset, fyysiset tarpeet. Etkö
voi vain rakastaa minua sellaisena kuin minä olen, ei sellaisena mitä teen
vuoksesi makuuhuoneessa"

Tajusin että mitään ei sinä iltana tule tapahtumaan joten aloin nukkumaan.

Seuraavana päivänä päätin ottaa vapaapäivän töistä, jotta voin viettää aikaa
tyttöystäväni kanssa. Menimme ensin mukavalle lounaalle, jonka jälkeen
shoppailemaan isoon tavarataloon. Kävelin hänen kanssaan ympäri osastoa hänen
kokeillessa eri asuja päälleen.Koska hän ei osannut päättää minkä ottaa minä
ehdotin että otetaan yksi jokaista mallia. Seuraavaksi hän halusi parin uusia
kenkiä ja minä ehdotin että otetaan pari jokaiselle uudelle asulle. Menimme
seuraavaksi koruosastolla jossa hän valitsi itselleen timanttikorvakorut. Hän
oli niin innostunut.. Hän alkoi jo jopa lähestyä seksuaalista kiihottumista kun
hän sanoi: Eiköhän tässä ole kaikki kulta. Mennäänkö sitten kassalle?

Pystyin juuri ja juuri hillitsemään itseni kun sanoin: "Sori kulta, nyt ei vaan
tunnu siltä". Hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi ja hänen leukansa loksahti
auki kun hän sai sanottua suustaan "Mitä?!"

Minä jatkoin: "Kulta minä vain halusin että pitäisit näitä tavaroita sylissä.
Sinä et vain ole samalla tasolla minun miehisten, taloudellisten tarpeideni
kanssa jotta voisin tyydyttää sinun ostos-tarpeet naisena". Ja juuri kun hän
alkoi näyttää siltä että tulee varmasti tappamaan minut, minä lisäsin: "Mikset
voi vain rakastaa minua sellaisena kuin olen, ei sellaisena mitä voin sinulle
ostaa?

Todennäköisesti ei seksiä tipu tänäänkään, mutta oli se sen arvoista!

Vierailija
2/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tarinanhan ei tarvitse olla totta ollakseen puhutteleva.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No olipas todella valistava vastaus. Sympatian hyökyaallot oikein kuohahtivat ylitseni.

Ei. En käyttäydy kuten "lystikkään tositarinan" nainen. Käyn itse töissä ja mies opiskelee joten eipä hän hirveästi mulle edes tarjoutuisi ostelemaan. Minä en myöskään paljolti kieltäydy seksistä saati selittele sitä jollain tekotunteellisella skeidalla. Olen kuitenkin sitä mieltä että aina ei ole pakko haluttaa vaikka toista haluttaisikin ja sen voi ja pitää voida sanoa myös ääneen ilman että toinen loukkaantuu.

 

Joten kiitos "avusta", siitä ei ollut apua.

 

AP

Vierailija
4/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap: mikä on pisin aika, kun olet ollut ilman seksiä liittonne aikana. Mietin vaan, onko kyseessä selibaatti vai vain pidempi tauko?

Vierailija
5/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:40"]

ap: mikä on pisin aika, kun olet ollut ilman seksiä liittonne aikana. Mietin vaan, onko kyseessä selibaatti vai vain pidempi tauko?

[/quote]

 

No koska selibaatti tarkoittaa aika absoluuttista seksittömyyttä , se on kai tässä väärä sana, onhan meillä seksiä joskus. Viimeiseen 4 vuoteen kait noin 10 kertaa kaiken kaikkiaan.

 

AP

 

Vierailija
6/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sori, ilkeä tarina jonka esiin toin. Täältä kun ei vaan taida saada niitä todellisia ohjeita ja neuvoja tosi hätään.

Kerroit kuitenkin että se seksielämä hiipui raskauden ja imetyksen aikana. Saattaa hyvinkin vaikuttaa tähän nykytilanteeseen sen hetkinen haluttomuutesi.

Itsellä on ollut sama tilanne, että vaimoa ei niin kiinnostanut peiton heilutus, mutta kertoi kuitenkin, että siinä se on, sen kun. No eipä se säpi hierveästi kiinnostanut. Tämä on heijastanut suhteessamme vuosia. Nykyään ei minua kiinnosta enää edes vongata. Silloin kyllä suostun kun vaimolla on niitä haluja ja tekee aloitteen. Ei tämäkään kuulemma ole hyvä tilanne. Ulospääsyä en teidänkän tilanteeseen keksi, mutta koittakaa sevittää asia puhumalla ja kertomalla toiveenne ja halunne. Myös ne syyt siihen aikaisempaan seksin vähyyteen pitää selvittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:45"]

Sori, ilkeä tarina jonka esiin toin. Täältä kun ei vaan taida saada niitä todellisia ohjeita ja neuvoja tosi hätään.

Kerroit kuitenkin että se seksielämä hiipui raskauden ja imetyksen aikana. Saattaa hyvinkin vaikuttaa tähän nykytilanteeseen sen hetkinen haluttomuutesi.

Itsellä on ollut sama tilanne, että vaimoa ei niin kiinnostanut peiton heilutus, mutta kertoi kuitenkin, että siinä se on, sen kun. No eipä se säpi hierveästi kiinnostanut. Tämä on heijastanut suhteessamme vuosia. Nykyään ei minua kiinnosta enää edes vongata. Silloin kyllä suostun kun vaimolla on niitä haluja ja tekee aloitteen. Ei tämäkään kuulemma ole hyvä tilanne. Ulospääsyä en teidänkän tilanteeseen keksi, mutta koittakaa sevittää asia puhumalla ja kertomalla toiveenne ja halunne. Myös ne syyt siihen aikaisempaan seksin vähyyteen pitää selvittää.

[/quote]

 

Raskauden aikana minulla olisi haluja kyllä riittänyt, mutta mies ei halunnut raskaana olevaa, kuulemma se ei vaan ollut sopivaa, varsinkaan siinä vaiheessa kun maha alkoi näkyä. Imetyksen aikana oli tietty hiljaista koska lapsi oli rinnalla esimmäiset kuukaudet lähes kokoajan. Ei minulla ollut mitä torjua, kun ei ehdotuksiakaan sadellut.

 

Kyllä meillä selkeästi oli hilljaisia jaksoja jo ennen lasta. Ja hänen syynsäkin olivat silloin samat kuin nyt: ei vaan haluta, on kaikkea muuta. Kyllä hän kehuu minua kauniiksi ja haluttavaksi, mutta ei kuitenkaan halua sitä teoin osoittaa. Nykyään sanoo myös ettei enää näe minua ensisijaisesti naisena vaan lapsensa äitinä, minkä hyvin ymmärrän ettei se ole mikään hekuman lähde.

 

Harmittaa vaan. Kiitos vastauksestasi.

 

AP

 

Vierailija
8/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun puhutaan selibaatista, kyseessä on tietoinen päätös olla harjoittamatta seksiä. Sellaisia liittojakin on, jossa tämä päätös on tehty,syystä tai toisesta.

 

Teillä ei ilmeisesti näin ei ole ollut, vaan seksielämä on vain lopahtunut? Ihan ensimmäinen juttu, mikä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, olisi asiasta puhuminen. Eli sinun pitäisi jotenkin pystyä kertomaan kumppanille, ilman syyllistämistä, asian oikeasti häiritsevän sinua. Ilman kommunikaatiota tilanne ei ainakaan tule ratkeamaan. Voi olla, että asian ratkaisemiseksi joudutaan myös hakemaan ulkopuolista apua. Varmaa kuitenkin on, että ihan vain vaikenemalla tästä asiasta uhkaa tulla melkoinen norsu paitsi makuu-, myös ennen pitkää olohuoneeseen. Tietty hermostuneisuus asian tiimoilta vaikuttamaan paitsi teihin, myös lapsiinne, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi isä ja/tai äiti ovat "vähän vihaisia".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ennustan: eroatte tai petät ja eroatte.

 

Näin ette tule kuitenkaan jatkamaan, no ehkä 2-3 vuotta.

Vierailija
10/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:52"]

Nykyään sanoo myös ettei enää näe minua ensisijaisesti naisena vaan lapsensa äitinä, minkä hyvin ymmärrän ettei se ole mikään hekuman lähde.

[/quote]

 

Tämä on sitten miehesi ongelma, joka hänen on käsiteltävä. Ei tarkoita sitä, ettetkö voisi jotenkin häntä auttaa, mutta ensisijaisesti kyse saattaisi olla miehen kyvyttömyydestä  yhdistää seksi ja kiintymys. Eli kyse on myös tietyllä tasolla tunne-elämän ongelmasta. Meilläkin on näitä paljon jouduttu ihan suhteen alusta saakka käsittelemään. Raskausaikana ei myöskään ole ollut, johtuen siitä, että miehestä on tullut todella suojelevainen sisälläni kasvavaa ihmisenalkua kohtaan noin niinkuin yleisesti, eikä tämä ole itseänikään hirveästi haitannut, koska myönnän omien seksihalujeni laskeneen myös melkoisesti. Toistaiseksi meillä on selvitty ilman ammattiapua, mutta voi olla, että tästä minun roolini muutoksesta tyttöystävästä/vaimosta myös äidiksi ei sitten enää tulekaan selviämään ilman terapiaa. Joka tapauksessa, sen pitää selvitä, tavalla tai toisella,  jos mies haluaa suhdetta jatkaa, koska täysin seksittömään elämään seuraaviksi 30-40 vuodeksi en aio sitoutua, vaikka kovasti miestäni rakastankin ja lapselleni ns. ehjän perheen haluan tarjota. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

 

Raskauden aikana minulla olisi haluja kyllä riittänyt, mutta mies ei halunnut raskaana olevaa, kuulemma se ei vaan ollut sopivaa, varsinkaan siinä vaiheessa kun maha alkoi näkyä. Imetyksen aikana oli tietty hiljaista koska lapsi oli rinnalla esimmäiset kuukaudet lähes kokoajan. Ei minulla ollut mitä torjua, kun ei ehdotuksiakaan sadellut.

 

Kyllä meillä selkeästi oli hilljaisia jaksoja jo ennen lasta. Ja hänen syynsäkin olivat silloin samat kuin nyt: ei vaan haluta, on kaikkea muuta. Kyllä hän kehuu minua kauniiksi ja haluttavaksi, mutta ei kuitenkaan halua sitä teoin osoittaa. Nykyään sanoo myös ettei enää näe minua ensisijaisesti naisena vaan lapsensa äitinä, minkä hyvin ymmärrän ettei se ole mikään hekuman lähde.

 

Harmittaa vaan. Kiitos vastauksestasi.

 

AP

 

[/quote]

 

Eipä tuossa taida paljoa keskustelu auttaa. Itse olisin jo aikaa sitten etsinyt seksiä suhteen ulkopuolelta, vaikka se ei hyväksyttävää olisikaan. Siitä ulkopuolisesta suhteesta päätät yksin sinä, ja jos jostain löydät hyvää seksiä, niin älä kerro puolisollesi syytä onnelliseen ilmeeseesi. Se koskee kuitenkin liikaa ja puolisosi loukkaantuu syvästi. Itsesi vuoksi kuitenkin ole avoin kaikille ehdotuksille. Muista kuitenkin, että vain ja ainoastaan silloin kun koet sen sen arvoiseksi.

Vierailija
12/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksistanne. Asiasta on puhuttu paljon vuosien varrella ja viimeaikoina olen useasti puhunut tästä hänelle. Olen jopa ehdottanut että testosteronimääriäkin voisi käydä mittauttamassa ja että siihenkin olisi apua ja tukea tarjolla. Ja siis todella kauniisti ja kohteliaasti kerroin ja mies otti sen ihan hyvin mutta sanoi ettei ole tarvetta.

 

Jotenkin tuntuu että se raja on niin hiuksen hieno, koska mennään jankkaamisen ja "ahdistelun" puolelle. Kyllä hänkin varmasti ymmärtää että haluan puhua ja selvittää tätä koska rakastan häntä ja haluan seksiä liittoomme (ja mieluiten juuri hänen kanssaan) mutta ymmärrän myös häntäkin jos jatkuva asian esille tuominen, varsinkin näin herkässä asiassa alkaa tuskastuttaa.

 

AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:03"]

Ennustan: eroatte tai petät ja eroatte.

 

Näin ette tule kuitenkaan jatkamaan, no ehkä 2-3 vuotta.

[/quote]

 

Tai tosiaan käsittelette asiaan liittyvät tunteet, ehkä jopa sovitte jostain vaihtoehtoisista järjestelyistä (ns. avoin suhdekin on saattanut joillain pareilla toimia). Ei pelkkä seksittömyys välttämättä johda eroon, vaan tosiaan se, että tunneside katkeaa seksittömyyden aiheuttamien hallitsemattomien tekojen ja sanojen seurauksena.

 

Vierailija
14/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia jaksamiseen. Olet todella kärsivällinen nainen. Moni ei olisi jaksanut elää tavallasi noin kauaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:26"]

 

 

Eipä tuossa taida paljoa keskustelu auttaa. Itse olisin jo aikaa sitten etsinyt seksiä suhteen ulkopuolelta, vaikka se ei hyväksyttävää olisikaan. Siitä ulkopuolisesta suhteesta päätät yksin sinä, ja jos jostain löydät hyvää seksiä, niin älä kerro puolisollesi syytä onnelliseen ilmeeseesi. Se koskee kuitenkin liikaa ja puolisosi loukkaantuu syvästi. Itsesi vuoksi kuitenkin ole avoin kaikille ehdotuksille. Muista kuitenkin, että vain ja ainoastaan silloin kun koet sen sen arvoiseksi.

[/quote]

 

Hassua kyllä, puhumme miehen kanssa todella avoimesti kaikesta ja molemmat ovat aina olleet yhtämieltä siitä että pettämistä ja eroamista tapahtuu paljolti juuri siksi että pohjimmiltaan ei-niin-yksiavioinen- olento on sosiaalisten ja yhteiskunnallisten normien takia taivutettu yksiavioiseen eloon. Tähän siis kuuluu myös yksilön mustasukkaisuus ja omistuksen halu sun muut.

 

Rakastan miestäni syvästi ja olemme kaikessa muussa niin hyvin yhteensopivat, että jaksan tässä liitossa kyllä. Mutta itseäni on alkanut mietittää kaikki nuo mitä täälläkin on kirjoiteltu siitä miten avoin parisuhde tai seksin hakeminen muualta on joko pelastanut tai totaalisen tuhonnut avioliiton.

 

Kynnykseni on hyvin korkea lähteä tällaisesta puhumaan, koska vaikka mies puhuu näistä avoimesti, hän kokee kuitenkin olevansa miehinen mies ja minusta kovin mustasukkainen, eikä todellakaan suostuisi minua jakamaan toisen miehen kanssa, edes hetkellisesti.

 

AP

 

Vierailija
16/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:29"]

Kiitos vastauksistanne. Asiasta on puhuttu paljon vuosien varrella ja viimeaikoina olen useasti puhunut tästä hänelle. Olen jopa ehdottanut että testosteronimääriäkin voisi käydä mittauttamassa ja että siihenkin olisi apua ja tukea tarjolla. Ja siis todella kauniisti ja kohteliaasti kerroin ja mies otti sen ihan hyvin mutta sanoi ettei ole tarvetta.

 

Jotenkin tuntuu että se raja on niin hiuksen hieno, koska mennään jankkaamisen ja "ahdistelun" puolelle. Kyllä hänkin varmasti ymmärtää että haluan puhua ja selvittää tätä koska rakastan häntä ja haluan seksiä liittoomme (ja mieluiten juuri hänen kanssaan) mutta ymmärrän myös häntäkin jos jatkuva asian esille tuominen, varsinkin näin herkässä asiassa alkaa tuskastuttaa.

 

AP

[/quote]

 

Jotenkin minusta miehesi reaktiot kuulostavat nyt jotenkin sellaisilta, että hän olisi masentunut tai sitten vähintään jotenkin alistunut. Sen määrittelyyn, voisiko tosiaan olla näin, voisi auttaa esim. jonkun teidän suhteenne ulkopuolisen tilanteen miettiminen. Onko miehesi esim. ollut tilanteessa, jossa hänen työpaikkansa olisi ollut uhattuna, tai osaatko kuvitella hänet tuohon tilanteeseen? Mieti, vastaisiko hän sellaisessa tilanteessa annettuihin hyviin neuvoihin työpaikan säilyttämiseksi tai uuden löytämiseksi samalla tavalla kuin tähän sinun antamaasi neuvoon. Jos vastaisi, niin kyse tuskin on vain seksuaalisuuteen rajoittuvasta ongelmasta. 

 

Vierailija
17/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäisin vielä, että en todellakaan halua miehestä eroon, vaan tästä ongelmasta välillämme. En minä toisessa miehessä etsisi suhdetta ja tunnetta vaan ihan seksiä. Koen vain, että seksi tai sen puute vaikuttaa onnellisuuteen ja terveyteenkin (mielen ainakin).

Ehkä teen kärpäsestä härkäsen, ehkäpä jaksan hyvin näinkin ja mies voi vaikka löytääkin kadonneen libidonsa vielä.

 

AP

Vierailija
18/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:26"]

 

 

Eipä tuossa taida paljoa keskustelu auttaa. Itse olisin jo aikaa sitten etsinyt seksiä suhteen ulkopuolelta, vaikka se ei hyväksyttävää olisikaan. Siitä ulkopuolisesta suhteesta päätät yksin sinä, ja jos jostain löydät hyvää seksiä, niin älä kerro puolisollesi syytä onnelliseen ilmeeseesi. Se koskee kuitenkin liikaa ja puolisosi loukkaantuu syvästi. Itsesi vuoksi kuitenkin ole avoin kaikille ehdotuksille. Muista kuitenkin, että vain ja ainoastaan silloin kun koet sen sen arvoiseksi.

[/quote]

 

Hassua kyllä, puhumme miehen kanssa todella avoimesti kaikesta ja molemmat ovat aina olleet yhtämieltä siitä että pettämistä ja eroamista tapahtuu paljolti juuri siksi että pohjimmiltaan ei-niin-yksiavioinen- olento on sosiaalisten ja yhteiskunnallisten normien takia taivutettu yksiavioiseen eloon. Tähän siis kuuluu myös yksilön mustasukkaisuus ja omistuksen halu sun muut.

 

Rakastan miestäni syvästi ja olemme kaikessa muussa niin hyvin yhteensopivat, että jaksan tässä liitossa kyllä. Mutta itseäni on alkanut mietittää kaikki nuo mitä täälläkin on kirjoiteltu siitä miten avoin parisuhde tai seksin hakeminen muualta on joko pelastanut tai totaalisen tuhonnut avioliiton.

 

Kynnykseni on hyvin korkea lähteä tällaisesta puhumaan, koska vaikka mies puhuu näistä avoimesti, hän kokee kuitenkin olevansa miehinen mies ja minusta kovin mustasukkainen, eikä todellakaan suostuisi minua jakamaan toisen miehen kanssa, edes hetkellisesti.

 

AP

 

[/quote]

 

Olen myös useasti harkinnut tuota masentuneisuutta, mutta ei hän muilla elämän osa-alueilla vaikuta masentuneelta. On hän toki kiireinen ja stressaa kovasti koulutukseensa liittyviä asioita, monesti ihan turhaan. Mutta kun olen siitäkin puhunut, hän sanoo stressin vaikuttavan mutta vakuuttaa ettei ole masentunut.

Seksittömyyteen on vain kuulemma niin helppo tottua ja turtua, ettei oikeen ole energiaa aloitteisiin tai edes minun aloitteisiini vastaamiseen, eikä sitä oikein kaipaa. On vain hikistä ja "harmillista" hommaa. Tykkää aina kun siihen ryhtyy mutta se alku ja intoutuminen on niin hankalaa. Erektiohäiriöitä ei ole. Tämä jo ihan siitä, että jos alan kiehnäämään ja ehdottelemaan, niin saa kyllä erektion. Saattaa jopa olla niin että minä siirryn sitten antamaan suuseksiä, mutta toinen ei edes lopeta telkun katsomista. Sitten telkkarissa on jotain mikä tappaa miehen erektion ja siinä mun yritys sitten oli, ei ole kauhean arvostettu olo.

 

AP

 

Vierailija
19/19 |
16.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lainasin väärin edellisessä, vastaus oli nrolle 16

 

AP

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä seitsemän