Lapsena mentiin ventovieraiden oville kyselemään onko koiraa ja saako sitä lenkittää. Ei tulisi kyseeseenkään että omat lapset tekisi samaa!

Me tehtiin samaa :D niin ne ajat muuttuu. 

Miksei tulisi kysymykseen? Kyllä ihmiset puhuvat toisilleen vielä 2020.

Juu, ajat eivät todellakaan ole muuttuneet parempaan suuntaan.

Minun koiran hihnaa ei kukaan random kersa pitele vaikka vieressä seisoisin. Aivan turhaa, iso riski ja mitätön hyöty. Täytyisi olla todella tottelevainen koira ja kaikki autotiet hyvin kaukana. Sitten voisi antaa hihnan hetkeksi käteen.

Vierailija kirjoitti:

Minun koiran hihnaa ei kukaan random kersa pitele vaikka vieressä seisoisin. Aivan turhaa, iso riski ja mitätön hyöty. Täytyisi olla todella tottelevainen koira ja kaikki autotiet hyvin kaukana. Sitten voisi antaa hihnan hetkeksi käteen.

Niinpä, ei tulis mieleenkään antaa koiraa naapuruston kakaroille.

Me saatiin kerran koira ja tehtiin siitä rukkaset kun oltiin köyhiä.

Ennen oli ennen, nyt on nyt. mut ei ainakaan paremmaksi ole mennyt. ennen suvaittiin.

Tämä on kyllä totta, että lapsena tuli käytettyä naapurin tipsua (tiibetinspanielia) kävelyllä, mutta en kyllä omaani voisi lasten käsiin antaa, enkä kaikkien aikuistenkaan.

Enkä kyllä uskaltaisi pikkukoiraakaan lapsille antaa, jotku lapset on ihan fiksuja, mutta jotku taas kohtelee koiria tosi ikävästi kun vanhemmat eivät ole näkemässä tai päästävät esim. pitkässä hihnassa muiden koirien luokse ilman lupaa. Olis kiva kun osaisi joskus yhdistää lapsen koirineen johonkin talouteen ja käydä vähän juttelemassa vanhempien kanssa, että mitä se lapsi touhuaa heidän tietämätään.

Koiraparat :(

Vierailija kirjoitti:

Minun koiran hihnaa ei kukaan random kersa pitele vaikka vieressä seisoisin. Aivan turhaa, iso riski ja mitätön hyöty. Täytyisi olla todella tottelevainen koira ja kaikki autotiet hyvin kaukana. Sitten voisi antaa hihnan hetkeksi käteen.

Mun edemennyt koira oli sellainen, että olis voinut antaa lapsenkin taluttaa, ihan siitä syystä, että koira oli opetettu toimimaan äänikäsykyillä, eikä se kokenut halua ponkaista yhtäkkiä omille teilleen.

Nyt on koira jota ei ikimaailmassa pystyisi, onpa se meinannut tempaista itsensä vapaaksi kokeneenkin voimakkaan ja lihaksikkaan koiraihmisen (miehen) käsistä, kun sille päälle sattui. Kaikkia koiria ei ole niin helppo kouluttaa varmoiksi, valitettavasti. (ennakoinnilla ja tuntemalla koiran pystyy kuitenkin ennaltaehkäisemään ongelmia).

Voi apua, ei ikinä, suurin osa aikuisistakaan ei ole opettaneet koiriaan tavoille, vaan pitävät fleksissä ja antavat koiran sinkoilla miten sattuu taakseen katsomatta (että tuleeko joku pyöräilijä). Ihan käsittämätöntä menoa, en siis antaisi edes vieraan aikuisen käsiin, lapsen käsiin en ikinä.

En muista että olisin koskaan käynyt ulkoiluttamassa tuntemattomien koiria tai edes pyytämässä että saisinko ulkoiluttaa.

80-luvulla käytiin naapurin pultsarilta jokusen kerran pyytämässä karkkirahaa ja jokusen kerran oltiin siellä kylässäkin ilman muita aikuisia ja ilman lupaa vanhemmilta tietenkin. Olin alle kouluikäinen ja vanhemmat sai myöhemmin tietää tämän mutta eivät tainneet olla milläsäkään. Pultsari sai myöhemmin tuomion taposta. Kerran sattui onnenpäivä kun sillä oli kaveri käymässä ja saatiin 50mk seteli karkkiostoksille. Eipä tulisi kuuloonkaan nykyään että mentäisi vieraille miehille kylään.

Mä harrastin tota myös, mutta nyt aikuisena en antaisi lapsieni tehdänoin enkä antaisi koiraa kellekään.

Meidän koiraa kävi ulkoilutamassa aikoinaan lähiseudun lapset, ja kun olin itse 13-vuotias panin merkille yhden oikein sievän mun ikäisen tytön ja uskalsin jopa kutsua hänet juomaan teetä ja syömään itsetekemiäni voikkareita. Valitettavasti muutimme eri paikkakunnalle joten yhteydenpito loppui.

Me käytiin pyytämässä naapurista ratas- ikäisiä lapsia ulos ja työnneltiin niitä kilpaa ympäriinsä! Vanhemmat palkitsivat meidät jätskeillä

Ei silloin ollut kerrostalossa koiria, joidenkin omakotitalojen pihassa saattoi olla vahtikoira. Sekin oli harvinaista.

Luoja sentään, ei tulis mieleenkään antaa koiraa tuntemattomille kakaroille, eikä edes tutuille. Vain erittäin hyvin tuntemani aikuiset, luotettavat ihmiset saa ulkoiluttaa koiraani, jos en itse pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Luoja sentään, ei tulis mieleenkään antaa koiraa tuntemattomille kakaroille, eikä edes tutuille. Vain erittäin hyvin tuntemani aikuiset, luotettavat ihmiset saa ulkoiluttaa koiraani, jos en itse pystyisi.

Vain luotettavat saavat taluttaa mustia.

Ihan oli oma koira meillä, joten ei tarvinnu mennä toisten ovikelloja rimputteleen :)

Itsellä päävastuu, minähän sitä kinuin, muttei koskaan annettu pihan kakrujen käsiin, oli sen verran isoa, ja vahvaa sorttia oleva saksanpaimenkoira, muhun verrattuna vasikan kokoinen :D

Mä muistan kanssa kun käytiin lenkittämässä tuntemattomien koiria joskus 80-luvun lopulla. Meillä oli kyllä omakin koira, mutta kai se oli jännempää sitten ulkoiluttaa toisten koiria. Muistan jopa joidenkin näiden koirien nimet.

Asuin lapsena 80-luvulla rivitalopihapiirissä, jossa kävimme kyselemässä juuri, saako viedä vauvoja ulos (koiria ei ollut kovin monella) ja muutama kerta saatiin kaitsea niitä pihapiirin leikkipihalla. Ei taida enää olla mahdollista :D

Me tehtiin tota myös Helsingissä 70- luvulla. Mulla oli muutama vakiokoira joita mä ulkoilutin. Omia koiria en ole aikuisena antanut naapurin lasten ulkoiluttaa, koska mulla ollut niin isot koirat.