Lue keskustelun säännöt.
Koululaisten huono opiskelumotivaatio - onko meillä kaikki liian hyvin?
25.08.2020 |
Innostuin miettimään asiaa tuon yhden toisen ketjun kautta. Oma poikani meni nyt yläkouluun ja "joutui" m*muluokalle muutaman muun "tukioppilaan" kanssa. Olin ensin aika epäluuloinen, myönnän tämän, mutta kaikki on mennyt ainakin tämän pari viikkoa paremmin kuin hyvin. Poika kävi alakoulun nykymittapuulla pienessä koulussa, jota kaikki puolustavat ihanan idyllisenä vanhana kouluna. Todellisuudessa luokka oli tosi levoton ja ilmapiiri kyyninen. Piti pukeutua merkkivaatteisiin ja olla kaikin tavoin cool. Toisia haukuttiin ja kiusattiin, luokan whatsappissa läheteltiin p*rnokuvia ym. Jos halusi oppia jotain, sitä ei saanut näyttää, muuten tuli kiusatuksi. Yllättäen seiskaluokalla meininki on ihan erilaista. Ilmeisesti kaikkinainen kyräily ja kyynisen esittäminen ei vaan kuulu ilmapiiriin.
Ihmettelin tuota siinä toisessa ketjussa ja eräs opettaja vastasi, että m*mut ovat koulussa usein hyväkäytöksisiä, koska heille koulu on tie kohti parempaa. Aloin miettiä tätä asiaa laajemmin. Meillä on sodista ja sitä myötä suurista koettelemuksista jo aikaa, olemme vuosikymmeniä eläneet hyvinvointivaltiossa. Vanhemmilleni, 40-l. syntyneille, koulutus ei ollut jokaisen saatavilla ja se nähtiin reittinä kohti parempaa elämää. Koulunkäyntiin liittyi tietty nöyryys, siellä ei todellakaan huudeltu opettajille tms. Tämä ajattelutapa on varmaan siirtynyt vielä omalle ikäluokalleni (s. 70-l.), mutta minä sitten taas olen itse elänyt jo tosi turvatun "pullamössöelämän". Ajattelen, että ikäluokkamme ei enää ole osannut siirtää lapsilleen sellaista ajattelua, että koulunkäynti on hieno mahdollisuus ja siitä on syytä olla kiitollinen. Tämän ajan lapsille ja nuorille koulu on todellakin itsestäänselvyys, ei mikään etuoikeus. Sen sijaan, että se olisi jokin mahdollisuus, se on pakkopullaa.
Mitä mieltä muut ovat, voisiko tämä olla yksi syy nykykoulun ongelmiin? Lapset eivät mene enää nöyrinä oppimaan vaan vaatimaan oikeuksiaan ja viihdytystä? Onko meillä ollut kaikki liian hyvin liian kauan?
Kommentit (4)
Sitäkin vielä mietin, että ennen on ollut loogisempaa kannustaa opiskelemaan, kun esim. yliopistotutkinto on käsittääkseni lähes taannut hyvän työuran ilman mitään ihmeempiä verkostoitumistaitoja ym. Nykyisin näin ei ole vaan joskus on työnsaannin kannalta kannattavampaa opiskella vaikka ammattikoulussa työllistävällä linjalla kuin mennä lukioon ja yliopistoon sillä mielellä, että kaipa siellä jotain keksii. On vaikea kannustaa sinnikkääseen opiskeluun, kun siitä ei sitten ehkä seuraakaan mitään ihmeellistä. Toisaalta pitäisi muistaa sekin, ettei se vaihtoehtokaan hyvä ole että löysäilee vain ja ajelehtii läpi elämän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitäkin vielä mietin, että ennen on ollut loogisempaa kannustaa opiskelemaan, kun esim. yliopistotutkinto on käsittääkseni lähes taannut hyvän työuran ilman mitään ihmeempiä verkostoitumistaitoja ym. Nykyisin näin ei ole vaan joskus on työnsaannin kannalta kannattavampaa opiskella vaikka ammattikoulussa työllistävällä linjalla kuin mennä lukioon ja yliopistoon sillä mielellä, että kaipa siellä jotain keksii. On vaikea kannustaa sinnikkääseen opiskeluun, kun siitä ei sitten ehkä seuraakaan mitään ihmeellistä. Toisaalta pitäisi muistaa sekin, ettei se vaihtoehtokaan hyvä ole että löysäilee vain ja ajelehtii läpi elämän.
ap
Millaisella motivaatiolla kuvittelet näiden lasten opiskelevan, jos he joutuvat kotona kuuntelemaan millään oo mitään väliä jorinaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäkin vielä mietin, että ennen on ollut loogisempaa kannustaa opiskelemaan, kun esim. yliopistotutkinto on käsittääkseni lähes taannut hyvän työuran ilman mitään ihmeempiä verkostoitumistaitoja ym. Nykyisin näin ei ole vaan joskus on työnsaannin kannalta kannattavampaa opiskella vaikka ammattikoulussa työllistävällä linjalla kuin mennä lukioon ja yliopistoon sillä mielellä, että kaipa siellä jotain keksii. On vaikea kannustaa sinnikkääseen opiskeluun, kun siitä ei sitten ehkä seuraakaan mitään ihmeellistä. Toisaalta pitäisi muistaa sekin, ettei se vaihtoehtokaan hyvä ole että löysäilee vain ja ajelehtii läpi elämän.
ap
Millaisella motivaatiolla kuvittelet näiden lasten opiskelevan, jos he joutuvat kotona kuuntelemaan millään oo mitään väliä jorinaa?
Niin, sitä juuri ajattelin, ettei sekään ole hyvä vaihtoehto, että vaipuu vain apatiaan ja antaa kaiken mennä menojaan. Voin kuitenkin ymmärtää ikäluokkani edustajana monen pettymyksen, kun pitkä koulutus ei tuonutkaan mitään erityisen hyvää ja varmaan silloin tulee kiusaus purkaa tätä pettymystä myös lasten kuullen. Sitten on tietysti niitä, jotka eivät ole ikinä yrittäneetkään, ja kun näkevät sivusta toisen vaikeudet, ajattelevat vain, että hyvä etten yrittänytkään... Itse peräänkuuluttaisin kouluihin parempaa oppilaanohjausta, jossa ihan realistisesti mietittäisiin myös työllistymistä, ei vain sitä, mikä kuulostaa kivalta. Ja jollain ihmeellä pitäisi saada herätettyä nämä, jotka ovat jo teineinä täysin apaattisia ja Jaakko Tepon laulun sanoin pääsevät tienaamaan, kun pääsevät kortistoon. Joskus tulee kyllä mieleen, että onko sosiaaliturva jo liian hyvä, kun ei edes viitsitä yrittää opiskella ja tehdä töitä. Esim. vanhempani kävivät aikanaan töissä sekä Ruotsissa että Kanadassa, täysin kielitaidottomina, koska oli vain pakko. Mutta onhan se surullista, että jo peruskoulussa asenne on se, ettei millään ole mitään väliä :( Eikö siinä vaiheessa pitäisi olla sentään jotain tulevaisuudenuskoa ja elämäniloa? Onneksi oma poikani sai noita sentään takaisin, kun pääsi niin erilaiselle luokalle yläkoulussa.
ap
Vanhempien asenteet koulua kohtaan siirtyvät lapsiin.
Siellä on motivoituneita lapsia, mutta siellä on myös huonolla motivavatiolla olevia. Eräs tuttava isä ihmetteli missä muka äidinkieltä tarvitaan, pojalla olikin sitten numero 6.