Yli kolmekymppiset nuorisoasteen opiskelijat!

up

Mä itse en viihtynyt, kun opiskelijakaverit oli kymmenen vuotta nuorempia ja piti mua "aikuisena".

Ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Tosin opiskelin amk:ssa, että ihan 15-vuotiaita siellä ei ollut. Aikuisena on mukava, kun voi keskittyä pelkästään siihen opiskeluun, eikä oikeastaan edes kiinnostanut hirveästi luokan sosiaaliset kuviot. Jotenkin rennompaa itselle, mitä silloin nuorempana kun oli kova tarve saada ystäviä ja kuulua joukkoon.

Niin ja siis amk kai ei ole nuorisoastetta? Mutta en myöskään ollut aikuisopiskelija, vaan nuorisopuolella.

3

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 16:11"]

Niin ja siis amk kai ei ole nuorisoastetta? Mutta en myöskään ollut aikuisopiskelija, vaan nuorisopuolella.

3

[/quote]

Amk:ssa ja amiksessa on olemassa erikseen aikuisopetusta, joten kyllä olet ollut "nuorisoasteella".

Kiitos vastauksista. Olen itse ryhmäni vanhin, ja tosiaan minäkin keskityn vaan opiskeluun, joka tuntuu työssäkäyntiin verrattuna suorastaan lomalta. Ryhmän sosiaaliset säpinät eivät kuulu minun elämääni, ja olen kaikessa rauhassa jättänyt välistä kaikki ryhmäytymiset, bileet ja hassunhauskat tutustumisleikit.  Nämä nuoret ovat ihan ok, mutta kyllä tuntuu aika hurjalta olla näiden kanssa monta vuotta - kaipaan aika kovasti itseni ikäistä tai itseäni vanhempaa juttuseuraa.  

Lisääkin kokemuksia olisi hauska kuulla. :)

Aika hyvin viihdyn. Uusi ala on niin mielenkiintoista, keskityn siihen. Ryhmätöissä vedän välillä porukkaa vain mukana, mutta en anna häiritä. Haluan hoitaa asiat kunnolla ja jos jolle kulle muulle riittää vain peesi niin se on´hänen häpeänsä.

Aloitin AMK-opinnot 38-vuotiaana ja valtaosa toisista opiskelijoista oli juuri lukiosta kirjottaneita 19-vuotiaita. Minulla meni ensimmäinen viikko melkoisessa shokissa, olin jotenkin liiankin tietoinen siitä ikäerosta. Mutta itse opinnot sujui hyvin, ryhmätöissä niitä lapsia sai kyllä olla vähän paimentamassa ja potkimassa persuksille, mutta muuten ei juuri valitettavaa. 

Minäkin keskityin siihen opiskeluun enkä niinkään biletykseen ja muuhun, mikä niille nuorille oli vielä tärkeää. Oli siellä onneksi muutamia, jotka olivat itse alastakin kiinnostuneita ja niiden kanssa pystyi juttelemaankin ihan järkeviä.

Minä lähdin 39-vuotiaana nuorisopuolelle sosiaali- ja terveysalan koulutukseen. Luokalta löytyi toinen saman ikäinen, jonka kanssa ystävystyivät ja vietin paljon aikaa. Tutustuin myös muutamaan 20 vuotta nuorempaan, joiden kanssa käyn koulussa kahvilla ja syömässä. Vapaa-ajalla olen tavannut vain tätä ikätoveriani.

Luokalla on useita, joiden elämäntavat poikkeavat perheellisistä jo iän vuoksi. Tässä valmistumisen kynnyksellä sanoisin kokemuksen olleen ok, vaikka erityisesti ensimmäisenä vuonna tunsinkin oloni erilaiseksi kuin muut.

Kannattaa lähteä opiskelemaan omaa alaa, jos siltä tuntuu. Tuttavia löytyy kyllä,  eikä opiskelijabileisiin ole pakko mennä.

Hienosti viihdyin, aloitin 30-vuotiaana amk-opinnot sairaanhoitajaksi. Suurin osa oli 11 vuotta minua nuorempia, mutta pari vanhempaakin löytyi. Olen nyt ystävä niin lähes viisikymppisen kuin reilu parikymppisen opiskelukaverini kanssa.

Ainakin meidän ryhmässämme oli hyvä henki.Tietysti osa kävi bilettämässä ja siitä juteltiin paljon, mutta ei se minua haitannut. Pitkästä aikaa hauskimmat bileet onkin ollut valmistujaisjuhlamme, kun minäkin lähdin pitkästä aikaa baariin :)