Onko tämä ihan sairasta erotilanteessa?

Kuulostaa siltä, että haluaisit itse tapailla muita, mutta pitää miehesi varalla odottamassa, jos ei parempaakaan hänen tilalleen löydy. Jos olette sopineet pitävänne suhteessa taukoa ja voivanne tapailla muita, niin ei sinulla ole mitään oikeutta puuttua miehen tekemisiin, eikä hänellä sinun. Mutta älä nyt vain palaa yhteen ainoastaan sen takia, ettei kukaan muu nainen vaan veisi miestäsi.

Nyt ensimmäiseksi pidät 2 viikkoa hiljaiseloa sen miehen suuntaan, et vastaa viestehin etkä puheluihin etkä avaa ovea vaan leikit että et ole kotona jos se tulee... Jätät sen rauhaan hetkeksi kokonaan niin että todella tunnet olevasi yksin etkä edelleen parisuhteessa. Jos roikutte toisissanne "ystävinä" niin ette ikinä itsenäisty ja pääse toisistanne eroon..

Tämän kahden viikon aikana tiedät kyllä haluatko sen oikeasti takaisin vai onko se vain tottumusta että toinen on siinä vieressä kokoajan. Nyt menet ihan omia teitäsi vähän aikaa.

Minä suosittelisin sitä oikeaa etäisyydenpitoa. Lähde nyt vaikka sille lomamatkalle, mitä kaipasit. Tai muuten hommaa elämääsi muuta sisältöä, ettei tämä mies vie aikaasi. Silloinhan sitä vasta tajuaa, tuleeko oikeasti ikävä juuri tätä ihmistä. Toki siinä on se riski, että sinulle tulee ikävä ja miehelle ei sittenkään tule, mutta eikö ole ihan hyvä olla todellisuudesta perillä?

Sinällään tuo on kyllä aika tavallistakin, että tulee olo, ettei miestä saa ottaa kukaan muukaan, vaikka ei itsekään ehkä tyyppiä halua. 

Olen mieheni kanssa omasta vapaasta tahdostani. Hän minun kanssaan myös vastaavasti. Välillämme on rakkaus ja kunnioitus toinen toista ja parisuhdettamme kohtaan. Ei ole näiden vuosien aikana tullut mieleenkään pettää eikä katsella muualle.Vapaasta tahdosta kun olen sitoutunut. Joten pitäisin mustasukkaisuutta sekä omalta että hänen puolelta sairaana ja ahdistavana. Kyllä sitä täytyy voida luottaa. Rakkaus on vapautta, ei kahleita. Ja parisuhde on kahden ihmisen ihan keskinäinen asia joka pohjautuu vapaaehtoisuuteen...

Onko tämä ihan sairasta erotilanteessa? ON

Miehesi on vapaa kunnes toisin määritellään. Saa se toinen nainen flirtata niin paljon kuin haluu, se on miehen tehtävä ja vapaa valinta tehdä asialle/olla tekemättä jotain. Joo suosittelen kyllä ihan kokonaan irtiottoa. Mustasukkaisuus on sairasta, siinä ei ole MITÄÄN puolusteltavaa. Kukaan ihminen ei ole toisen omasuutta.

Tilanteenne on vaikea, ja jotenkin minusta tuntuu ettei teidän pitäisi olla edes erossa. On jotenkin ihan luonnoton tilanne, että rakastatte toisianne, olette mustasukkaisia toisistanne, mutta kuitenkaan ette halua olla yhdessä - ja samaan aikaan haluatte.

Tuollainen on-off tilanne on tosi raskas, koska ihan luontaista on että molemmilla tai jommallakummalla voi tulla myös ajatuksia, että kun tässä kerran erottu on, niin mitä jos katselisin kumminkin muitakin vaihtoehtoja. Sitten taas toinen tulee mustasukkaiseksi ja lähtee ehkä samanlaisiin sekoiluihin todettuaan että ei se toinen halunnutkaan enää yhteen, samaan aikaan kun toinen ymmärtää että ei ne vieraat sittenkään kiinnosta vaan haluaisi sen oman takaisin. Väärinkäsitysten riski on ihan valtava, ja riski että suhde hajoaa täysin. SEkin on mahdollista, että toinen tosiaan löytää itselleen pysyvän uuden kumppanin, kun uskoo ettei tästä vanhasta enää mitään tule.

Itse tuossa tilanteessa tekisin vaan päätöksen. Jos minä haluaisin sen entisen miehen, menisin yhteen, ja kunnolla. Ei parisuhde mitenkään estä lomamatkoja yksinäänkin, itseensä tutustumista ja omien haaveiden muodostamista ja tavoittelua. Ei sitä varten tarvitse olla yksin. Tiedän, koska olen mennyt naimisiin 19-vuotiaana ja oikein hyvin olen suhteessa oppinut tuntemaan itseni ja tavoitellut haaveitani :) Mutta jos toisaalta sinulla kaipuu elää vapaana voittaa halun olla tuon miehen kanssa, eroa sitten kunnolla! Älä enää tapaa tai ajattele häntä, ja anna hänenkin olla kunnolla vapaa. Jos sinä itsekin kerran haluat "kevyesti tapailla" muita miehiä, miten voisit vaatia mieheltä ettei hän saa tehdä samoin? Se on on tai off parisuhteissa, kaikki puolivälivaihtoehdot on jumalattoman tuskallisia ja äärimmäisen harvoin näyttävät johtavan mihinkään hyvään.

Olet nyt langennut siihen ansaan, että haluat miehesi olevan uskollinen sinulle, mutta olla itse vapaa. Se on luonnollista (kukapa ei haluaisi?), mutta väärin. Mieti nyt, miltä sinusta tuntuisi, jos ex-miehesi paneskelisi muita, mutta kieltäisi sinua tekemästä niin? Nyt on vaan aika valita. Joko olette molemmat vapaita ja hymy huulilla kerrot exällesi, että mukavaa vaan jos tapailee ystäväänsä ja katselee enemmän ympärilleen, tai sitten luovutat ja palaatte yhteen. Kaikkea ei voi saada jne.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 10:47"]Mustasukkaisuus on sairasta, siinä ei ole MITÄÄN puolusteltavaa. Kukaan ihminen ei ole toisen omasuutta.[/quote]

Jaa, minusta mustasukkaisuus taas on hyvin tervettä ja kuuluu rakkaussuhteisiin. Kyllä parisuhteessa nimenomaan osapuolet ovat toistensa omaisuutta, koska useimmissa suhteissa asiaan kuuluu että seksuaalisuus on varattu vain sille omalle puolisolle. Parisuhteisiin kohdistuu myös monenlaisia uhkia ja on ihan järkevää olla niiden varalta varuillaan, se on järkevää suhteesta huolehtimista ja kuuluu sitoutumiseen. 

Se toki tässä ap:n tapauksessa on vähän hassua että hän itse haluaisi olla täysin vapaa tapailemaan muita mutta mies ei saisi, ja että he eivät edes tiedä ovatko sitoutuneita toisiinsa vai ei.

Sun itsetunto on koetuksella. Mutta oikeasti sun pitää ajatella sitä, mikä on sulle parasta. Onko se mies sulle se paras? Olisiko teillä mahdollisuus sellaiseen elämään, jota sinä oikeasti haluat elää? Millaista sun tunne-elämä ja muu elämä olisi tuossa suhteessa 5 tai 15 vuoden päästä? Se toinen nainen ei näihin kysymyksiin vaikuta mitenkään. Sun ajatukset on vain nyt sekaisia tuon ulkopuolisen takia.

Sinun pitää suoda exällesi sama vapaus jonka jonka haluat itsellesi: vapaus tavata muita. Et voi samanaikaisesti erota miehestäsi ja omistaa hänet.

Olette (vastaajat 2, 3 ja 4) kaikki oikeassa. Jos joku muu kertoisi samanlaista tarinaa minulle, vastaisin itse ihan samalla tavalla kuin te nyt minulle. On vaan niin vaikeaa saada ajatuksiaan järjestykseen kun samaan aikaan mustasukkaisuus sumentaa ajatuksia. Olen kai epäreilusti loukkaantunut siitä että mies alkoi saada "tarjouksia" jo kesken eroprosessimme, itse asiassa jo ennen kuin muutin yhteisestä kodistamme. Olisin kai toivonut edes sellaista lojaaliutta että mieskin olisi ollut edes vähän aikaan yksin? Tuntui väärältä että hän juoksi heti pitämään hauskaa jonkun muun kanssa, käsittelemättä eroamme ollenkaan. Tätä naista kohtaan tunnen pelkkää halveksuntaa, vaikka ei hänkään kai objektiivisesti katsoen mitään väärää ole tehnyt...

Näiden ajatusten pyöriessä mielessä on vaan äärettömän hankalaa tehdä päätöksiä yhteen palaamisesta.

Ap

Sulla on itsellä eron käsittely kesken. Kaipaat vapautta ja haluaisit tapailla muita. Silti haluat, että mies ei tapaile ketään ja on sinulle uskollinen. Ymmärrät itsekin, että tässä on ristiriita.

Onko tilanne se, että periaatteessa mies olisi oikea sinulle, mutta olette menneet yhteen liian nuorina ja nyt tuntuu, että olisi ihana käydä baarissa ja tavata muitakin ja liikkua "vapaana" ja kokea lomaromanssia ja käydä treffeillä ja pohtia, soittaako se vai ei... Monissa liian nuorina alkaneissa suhteissa käy näin. Se itsenäinen vapaavaihekin on monelle tärkeä.