Minimalisteja paikalla?

Minä olen minimanisti. Esimerkiksi jos ostan paketin HK:n sinistä niin laitan sen toisen makkaran suoraan roskiin. <3

Perhe elämään olen yhdistänyt minimalismin siten, että teen vain puhtaiden geometristen konseptien muotoisia lapsia, joiden ulkonäkö on puhtaasti henkistä, eikä viittaa itsensä ulkopuoliseen todellisuuteen. 

Mieleni voi pahoin liiallisessa tavarapaljoudessa, joten olen viime aikoina antanut + myynyt tavaraa ahkerasti pois. Tänään viimeksi pohdin, tarvitseeko vauva tosiaan kolmet sukat, eivätkö yhdet riittäisi?

Näkyy vain ammatillisissa asioissa. Huomattavasti lisää suunnittelutyötä jotta ratkaisu yksinkertaistuu ja paranee. On helppoa suunnitella monimutkainen toimiva ratkaisu. Vaatii valtavasti taitoa yksinkertaistaa se sisältämään kaiken oleellisen toimivasti ja parantaa siten suunnitelman laatua oleellisesti.

Se näkyy suunnittelukohteen arjessa, ei sitä missään lastenhoidossa näy. Eikä se taida näkyä meillä kokkauksessakaan liiemmin, sörsseleitä ehkä keskimääräistä vähemmän ja ruoka pilkotaan sen kokoisiin palasiin, että kukin kappale on selkästi tunnistettavissa. Mutta en ole koskaan ajatellut että minimalismi näkyisi muuten kuin ammatillisesti, taiteellisesti tai puketumisessa.

Mun minimalismilla ei ole taiteen kanssa tekemistä, haluan että kodissamme on mahd. vähän tavaraa, vain välttämätön. En osta juuri koskaan mitään, koska meillä on jo kaikki mitä tarvitaan. Rahaa siis menee vähän. Lisäksi helpottaa arkea, kun on helppo pitää paikat järjestyksessä ja siistinä. Aikaa säästyy kaikelta turhalta kaupoissa juoksemiselta ja siivoamiselta. Säästän myös hermojani kun en elä kaaoksen keskellä enkä kuluta aikaa tavaroiden etsimiseen, joten kyllä se vaikuttaa aika tavalla.

Lapsiin ei vaikuta, ne on vissiin maximalisteja.