raivoan joskus lapselleni

mun menee sitten taas hermot kun se ei ei tehoa ja sitten tulee räjähdettyä. apua!!?

Itse olen ajatellut että omat lapset on aarteita joille ei kukaan saa puhua huonosti.

Ajattelen sen niin, että miltä se itsestäni tuntuu kun joku puhuu kurjasti ja miten pieni lapsi ei ymmärrä kuten minä aikuisena. ELI HAUKUTTU LAPSI EI OSAA KÄSITELLÄ ELÄMÄÄ KUTEN SINÄ.

Minusta -pitäisi opettaa lapsille asioita, se on rankkaa mutta jos ei kasvata niin puhuuko lapsi samanlailla toisille?

Minulla on aivan ihana 3- luokkalainen poika, joka on kohtelias ja mukava. Olen opettanut rajoja ja myös sen, ettei häntä kurjasti kohteleva ole ihan järkevää seuraa.

Joten jos et tahdo että kasvatuksesi (korjaan, se ettet kasvata lastasi) takaa että pilaat lapsesi tunteita niin lisänä opetat että noin saa käyttäytyä ja lapsesi tuplana saa siitä negatiivisia kokemuksia sillä että hänen käytöstään ei ulkopuoliset tule hyväksymään ja lapsesi tulee vielä jäämään yksin.

Jos sinun on raskasta kasvattaa niin neuvolassa voit jutella. Ihan liian harvoin ihmiset tajuaa ettei tarvitsisi olla yksin asian kanssa vaan voisit saada apua: hoitoon tai ihan vaan oppia käytöksiin. Parhaimmillaan lapselta löytyy esim. asperger tai joku muu johon saat todellista apua ja kouluun mennessä voisit saada lapsellesi tukihenkilön ja lapsesi vaan voittaa!

Mutta pitää olla itselleen rehellinen. Ja myöntää että milloin joku voisi auttaa. Mutta ehdottomasti sinun pitää muistaa että vanhempi on se paras opettaja tässä. Sinä näet miten lapsi kehittyy ja voit ottaa asian heti puheeksi. Pienelle lapselle ihan lyhyitä napakoita kieltoja ja yksinkertainen selitys miksei (muutamalla lauseella, huomaat kun lapsi ei enää kuuntele) ja kun lapsi kasvaa niin silloin vasta voit alkaa kunnolla oppimaan miksi.

Lapselle kannattaa opettaa hänen omia tunteita. Että on ihan OK että häntä harmittaa. Ja olet läsnä siinä kun harmittaa. Opetat että saa ottaa omaa aikaa kiukutteluun ja mennä vaikka omaan huoneeseen mököttämään ja kohta otat syliin. Mutta sinun pitää antaa lapsellesi arvo! Hän on ihminen, eikä ajattele kuin sinä. Hän saa olla eri mieltä ja annat sille arvon. Mutta se ei tietenkään tarkoita että kaikki pitää saada silti, pitää olla pettymystä ja rajat. Rakkaus on siellä kokoajan taustalla.

Ole kiinnostunut lapsestasi! Kerro tapoja mikä voi auttaa kun suuttuu tai harmittaa. Älä jätä yksin. Minusta näin oppii lapsesta ja suhdekin voimistuu.

Se on raskasta, mutta ei sen kuulukaan olla helppoa. Se tulee aikanaan kun näet miten lapsi alkaa ihan itsenäisesti toimimaan järkevästi mutta sinun homma on ohjata ja tukea.

Sitten mää lisään: että kun on asettanut rajat, niin ne kasvaa ja kehittyy kun lapsi kasvaa ja kehittyy.

Älä vaadi liikaa! Mutta tee ihan perussääntöjä muutama: ei saa satuttaa eikä saa hajoittaa. Ja ne koskee lastakin: hänelle nämä samat oikeudet. Ei häntä voi tukistaa jos hänelle opettaa ettei niin voi tehdä muille.

Kun lapsi kasvaa niin nämä säännöt on pohjalla ja niihin homma perustuu.

Kannattaa miettiä asiaa oman lapsuuden kautta. Oletko itse saanut vanhemmilta (tai muualtakaan) kasvatusta siihen että miten toimit ongelmatilanteissa? Koska voi olla että kun et tiedä miten toimia niin olet jo pussissa oman toimintasi kanssa.

Muutkin elämän ongelmat voi vaikuttaa jaksamiseesi! Sulla voi olla kiire töissä tai olet työtön ja se vaikuttaa jaksamiseesi.

Tai raha-ongelmaa tai oman ajan puutetta. Mitä sinä kaipaat elämääsi? Itsellesi? Harrastaminen on mielekästä ja saat ottaa aikaa itsellesi ja siitä tulee voimaa muutenkin arkeen.

Tai yhteinen tekeminen lapsen kanssa voi myös auttaa. Menette vaikka näin perjantaisin uimahalliin nautiskelemaan tai huomenna aamulla.

Jos ei ole rahaa niin lastensuojelu voisi auttaa. Jos teillä on tiukkaa, se vaikuttaa kodin ilmapiiriin niin kyllä hekin tukee rahallisesti myös että jaksatte ja voisitte harrastaa. Mutta sun tarttee myöntää itsellesi ensin että missä vika, mitä te tarvitsette ja haet apua jos se on ratkaisu.

Erilaiset vihanhallintaopit voisi hallita jos ei osaa. Kyllä minä käsitän miten mieletön tunne se sinulle olisi jos lapsi käyttäytyisi. On todella vaikeaa sanoa että lapsi vaikka saa haluamansa sinulta jos laittaa kampoihin, ehkä olet joskus katsonut väärissä kohdissa sormien läpi ja antanut periksi kun lapsi jankkaa.

Mutta minusta tämä on nimenomaan otettava henkilökohtasella minä- tasolla. Mitä minä voin tehdä? Lehmänaivoja kasvatttamisessa tarvitaan.. ;) Mutta ihan oikeasti se helpottaa kun omat ongelmat on tiedostanut ja perustellut itselleen miksi se on tärkeää kasvattaa.

Kolmone

voi jeesus tota kolmosta!

Erilaiset sadutkin on hyviä. Lue lapselle, kirjastosta saatte lainattua kirjoja ja ota tarina jossa jollain eläimellä on sama ongelma ja puhutte asiasta.

Tai kerro itse tarina? Ota vaikka siili ja rakenna pieni satumaa ympärille, miten siilillä on tämä ongelma X ja sitten hiiri-poika antaa siihen ratkaisun. :)

Kolmone

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 08:46"]

voi jeesus tota kolmosta!

[/quote]

Ai, no ei sitten auteta. :(

Kolmone

olet kolmonen ihana :) olen ap.. voisit ollakki jeesus haha tosi kivoja vinkkej ja taatusti auttoi mua ainaki

toivottavasti nyt homasit et vastasin ja arvostan sun vinkkei kolmonen oikeesti. olet varmasti mahtava vanhempi <3

kolmoneen nostelen kunnes huomaat ja vastaat

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 09:46"]

kolmoneen nostelen kunnes huomaat ja vastaat

[/quote]

Joo joo huomasin huomasin! t. kolmonen

et oo oikee kolmonen :D

Jos tuo kolmonen on sitä mieltä että lapselle ei tartte koskaan korottaa ääntään niin hyvä niin, sulla on kiltit lapset :)

totuus on se että jos mä sanon että älä koske sinne hellalle se on kuuma ja lapsi ei tottele niin sen jälkeen mulla ei ole mahdollisuutta kuin huutaa sama asia jotta se menee jakeluun ennenkuin on palovamma kädessä.. sama autotielle mennessä tai kaupassa lasipurkkeja räplätessä.. yms. (kaveri on nyt 3v) Ja kyllä, lapsi tulee siitä surulliseksi, sen jälkeen halataan ja sovitaan ja pyydetään anteeksi puolin ja toisin.

Turha sitä lasta on pumpulissa kasvattaa.. tulee ongelmia isompana kun ei osaa pitää puoliaan ja riitely kuuluu elämään, todennäköisesti sinä kolmonen saat lapseltasi vastaan sellaisen teini angstin että ei paremmasta väliä.. koitappa sitten olla vielä korottamatta ääntäsi kun lapsi haistattelee sulle kun tulee kännissä kotiin :)

Miksiköhän suomalaiset ihmiset ajattelee ettei lapselle saisi suunnilleen ääntään korottaa tai tekee jotain vahinkoa? Kyllä minusta vanhemmat voi ihan hyvin näyttää tunteensa lapsille, eikä lapsilta tarvi peitellä sitä että äidiltäkin palaa joskus pinna, tai esim. sitä että äiti ja isä riitelee joskus. Raja toki menee siinä ettei ketään saa fyysisesti satuttaa tai syvästi henkisesti loukata. 

Mutta minusta lastenkin on ihan hyvä oppia että elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet ja niiden ilmaiseminen, ja että ihmiset ei ole mitään pyhimyksiä jotka ei ikinä esim. suutu, itke, ole uupuneita, ...

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 08:10"]

koska on vaikea sanoa ei sille, sitte lopulta raivoan et ei. kuinka voin lopettaa tollasen urpoilun? miten laittaa rakkaudella rajat?

[/quote]

AP.n viestissähän ei ollut kyse tilanteesta, jossa lapselle tirvitsisi korottaa ääntä, koska lapsi käyttäytyy huonosti tai tekee jotain vaarallista tai muuta, jossa äänen korottamisen tarve varmaan joskus tulee esiin. Sen sijaan ap:n viestissä on kyse siitä, että ap on ensin ITSE kyvytön kieltämään tai käskemään selvästi ja huutaa lapselle sitten siitä, että tämä ei telepaattisesti arvaa, mitä ap oikein haluaa. Se ON minun mielestäni turhaa. (en ole "kolmone", jonka viesti oli niin sekava, etten saanut siitä tolkkua)

MInä opin tuon aikanaan ihan kantapään kautta, mutta minulla oli toki hyvä opettaja: as-lapsi joka ei tajua mitään eufemismeja, vaan jolle oli sanottava selvästi ja suoraan juuri se, mitä halusi tämän ymmärtävän. Tosiasia on kuitenkin, että aika moni lapsi - ja aikuinenkin - tarvitsee sitä, että hänelle sanotaan suoraan, mitä häneltä halutaan, eikä jätetä arvailemaan tai toivomaan toista. Eli kun lapsi mankuu neljää lajia karkkia, ei pidä sanoa, että "empä tiedä", "Onko se nyt fiksua", "saat ottaa vain järkevästi", vaan että "saat ottaa mutta vain yhden" tai "et tänään saa". Se tosin edellyttää yleensä, että itse pysähtyy hetkeksi miettimään, onko lapsen pyyntö todella toteuttamiskelvoton vai vain epämiellyttävä ja hankala ja onko sen taustalla oikea tarve vai satunnainen mieliteko. Siis että ei itse tyydy toimimaan intuition pohjalta, vaan pysähtyy hetkeksi miettimään, mitä minä järkevänä aikuisena tässä tilanteessa oikeasti ajattelen ja miten tässä on oikeasti meneteltävä. Sitten kertoo sen lapselle perustellen. Intuitio on nimittäin epämääräinen ja siihen väistämättä sisältyy yhtä aikaa sekä halu kieltää kaikki muutos, vaivannäkö ja rahanmeno, että halu antaa rakkaalle lapselle kuu taivaalta.

Mut jotenkin meidät on kaikki kasvatettu niin, että se selvä EI on melkein yhtä vaikea kuin kiinalaisille. Ei haluta tuottaa toiselle pettymystä, vaan toivotaan, että toinen tajuaisi asian itse meidän epämääräisestä kiertelystä ja eufemismeista. Ei sanota, että "en valitettavasti ehdi kanssasi kahville" vaan "empä nyt oikein tiedä, tässä on kiirus". jne.

Kyl mäkin. Lapset on tottunu et äiti on räiskyvä persoona ja välillä perkeleet lentää. Ihan yhtälailla myös lentää ne suukot ja halit ja kehut. Anteeksikin osaan pyytää. Ja lapsi on kun samasta puusta. Ihmisiä ollaan kaikki. Omanlaisia, erilaisia.  koskaan en lapsia kuitenkaan hauku/henkisesti pahoinpitele. Mut saa niille kullannupuille välillä vähän räjähtääkin, siihen ei maailma kaadu. :) Hyvää viikonloppua ja kolmonen oli kyl symppis! :)

[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 10:02"]

Jos tuo kolmonen on sitä mieltä että lapselle ei tartte koskaan korottaa ääntään niin hyvä niin, sulla on kiltit lapset :)

totuus on se että jos mä sanon että älä koske sinne hellalle se on kuuma ja lapsi ei tottele niin sen jälkeen mulla ei ole mahdollisuutta kuin huutaa sama asia jotta se menee jakeluun ennenkuin on palovamma kädessä.. sama autotielle mennessä tai kaupassa lasipurkkeja räplätessä.. yms. (kaveri on nyt 3v) Ja kyllä, lapsi tulee siitä surulliseksi, sen jälkeen halataan ja sovitaan ja pyydetään anteeksi puolin ja toisin.

Turha sitä lasta on pumpulissa kasvattaa.. tulee ongelmia isompana kun ei osaa pitää puoliaan ja riitely kuuluu elämään, todennäköisesti sinä kolmonen saat lapseltasi vastaan sellaisen teini angstin että ei paremmasta väliä.. koitappa sitten olla vielä korottamatta ääntäsi kun lapsi haistattelee sulle kun tulee kännissä kotiin :)

[/quote]

Missään en väitä ettei saa ääntään korottaa. Vaan kunhan heittelin vinkkejä omasta jaksamisesta jne.

Minä riitelen miehenkin kanssa. Muttei me huudeta toisillemme, koska silloin me ei enää käsitellä ongelmaa vaan riuhutaan tunteiden pauloissa. Energiat voi päästellä vaikka lenkillä ja sitten taas jaksaa keskustella ja kuunnella.

Meillä lapsien aikana käydään riitoja läpi ja pidetään huoli että lapset näkee erimielisyyksiä. Minä olen kasvanut väkivaltaisessa, painostavassa perheessä ja ainoa tapa riitelyyn on ollut huuto ja tavaroiden heittely. Pienenä jo tein päätöksen että tuo on pahasta ja tahdon muuta lapsilleni!

Nyt sitten lapset näkee kun me puhutaan kun ottaa pattiin ja sitten se sovitaan.

Mulle on ollut tosi tärkeä asia löytää itseni. Tein sen oikeasti vasta yli 3-kymppisenä kun oli monta lasta saatuna. Ihan oikeasti ihminen voi hukata itsensä koneeseen ja jää tämä hetki elämättä. Oma aika on tarpeen. Jostain luin että pienikin hetki luonnossa lataa akkuja ja se on niin!

Minä muistelen kasvatuksessani lapsuuttani ja nuoruuttani. Olin kateellinen niille nuorille joiden vanhemmat kävi vanhempainilloissa ja teki jotain lapsiensa kanssa. Piti rajat ja malttoi. Omat vanhemmat oli kaukana siitä.

Ja mitä tulee omiin lapsiin niin näen miten he on onnellisia ja se tekee minut onnelliseksi. Mutta kiva jos joku pitää tätä pehmoiluna ja päässä viiraa.. Itse koitan ajatella että lapseni kasvaa opastettuna paremmin kuin se että huudan ja sekoilen. Ja yllärinä voi tulla että olen räiskyvä ja äänekäs ihminen ja monesti kaduttaa sanani mutta äkkipikaisuudessani olen myös äkkileppyvä ja Näytän tunteeni.

Tunteet on jees, mutta oikeasti huutaminen lapselle on kurjaa. Onko teille koskaan pienenä huudettu? Ei lapsi käsittele elämää kuin aikuinen.

Kolmone