Lue keskustelun säännöt.
Älkää ikinä vanhentuko liikaa
Ikivanha
21.08.2020 |
20 vuotiaana elämä oli normaalia ja luonnollista. Jos vaikkapa tapasi uuden viehättävän vastakkaisen sukupuolen edustajan, niin saattoi vain kävellä hänen luokseen ja halata ja sitten oltiinkin yhdessä. Tai saattoi tervehtiä, antaa tervehdyksenä myös parit pienet suukot poskille, saattoi jatkaa sitä poskien suukottelua ties kuinka monta kertaa kunnes suudeltiin suulle ja sitten oltiinkin yhdessä. Tai saattoi vain istua alas ja toinenkin istui alas ja sitten istuttiinkin yllättäen sylikkäin ja sitten oltiinkin yhdessä.
--
Mutta auta armias kun olet yli 30 vuotias. Sitten kaikesta tulee suorastaan kuollutta ja keinotekoista. Kun tapaa uuden viehättävän vastakkaisen sukupuolen edustajan niin pitäisi mukamas keskustella. Ja keskustella ja keskustella ja keskustella. Ja se keskustelu on kuin jokin työhaastattelu. Blaaaaaaah! Aivan sairasta! Miksi elämä loppuu 30 vuoden iässä?
Kommentit (4)
Luulisi että vanhentuessaan ihmiset oppisivat elämään helpommin. Mutta ei, usein vaikuttaa päinvastaiselta. Erityisesti sosiaalinen elämä vain vaikeutuu vanhetessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä höpiset? Itse oon 67 v ja täynnä elämäniloa. Korona vasn jarruttaa menemistä muuten ois täysvauhti päällä.
Minusta elämä ja sosiaaliset suhteet käy koko ajan helpommiksi. Itsestään ja muista oppiminen on todella mielenkiintoista! Kuin kaivo josta maistaessaan ei voi lopettaa maistelua.
En ollenkaan kaipaa nuoruuden sisällötöntä elämää.
N37
Turha tavata ihmisiä enää ollenkaan kun siitä tehdään noin hankalaa. Nyt voikin vetäytyä sosiaaliselta kannalta eläkepäiville ypöyksin hoitamaan puutarhaa tai vain istuksimaan katsellen merta. Elämä ohi. Hiljaiset viimeiset 50 vuotta yksin rauhassa edessä ja sitten kuolee.
ap