En tajua miksi en ole tyytyväinen elämään

Rahaa ei ole, eikä miestä, asun vuokralla kerrostalossa. Tosin minulla on 2 ihanaa lasta! Ja olen tyytyväinen elämääni. Aina en ole ollut mutta erilaisten itsetutkiskelujen kautta olen oppinut, että onnellisuus ja tyytyväisyys ovat aika pitkälle omasta asenteesta ja ajatuksista kiinni.

Onko parisuhde kuitenkaan kunnossa? Kaipaatko enemmän vai onko riitoja tms.

Ei meillä riidellä. Olen kai tyhmä

Eikö sulla ole koskaan ollut isompia vastoinkäymisiä elämässä? Mun mielestä tuo kuulostaa nimittäin vähän perspektiivin puutteelta.

Onko sinulla tavoitteita, mielekästä tekemistä, tulevaisuuden suunnitelmia, projekteja...

Kuinka isoja tarkoitat? Entinen mies kuoli(on aikaa) ystäviä kuollut.

Itse ollut joskus huonossakin kunnossa. Ja asiat ei mennyt niin miten ajatteli..

Ei tietenkään aikoihin isoja asioita ollut mielen päällä .

mulla oli myös noin jossain vaiheessa. pitkään ihmettelin omaa tyytymättömyyttäni kaikkeen ja siitä seuranneita ongelmia parisuhteessa ja perhe-elämässä, kunnes istahdin alas miettimään, mitkä asiat elämässäni sitä tyytymättömyyttä aiheuttivat ja mitä niille voisin tehdä. listasin samalla itselleni tärkeät asiat ja mietin, voisiko niiden kohdalla tehdä jotain enemmän.

omat ongelmani olivat muutto uudelle paikkakunnalle miehen työn vuoksi ja siitä seurannut oma työttömyys, sekä omien ystävien jääminen entiselle kotipaikkakunnalleni. nämä yhdessä aiheuttivat sitten sen, etten jaksanut tai ehkä halunnutkaan panostaa elämääni täällä vaan jäin vain märehtimään tekemättömyyttäni, yksinäisyyttäni ja jopa sitä, kuinka ikävä ihminen mieheni onkaan, kun on pitänyt hommata sellainen työ, jossa joudumme muuttamaan usein.

siinä pohtiessani tajusin, että oma asenne oli oikeastaan ainoa, jonka saatoin muuttaa. töitä kun ei ollut, piti vain ahkerasti jatkaa etsimistä ja väliajan yrittää suhtautua sen hetkiseen elämään positiivisesti - etsiä jotain sisältöä siis. ystäviä on vaikea enää vanhempana löytää, joten elämänsisällön etsiminen esimerkiksi harrastusten kautta toimi tässäkin sen lisäksi, että pitäisin tiukasti kiinni vanhoista ystävistäni, vaikka he jäivätkin kauas. ja parisuhteen ongelma oli pelkästään minusta kiinni. minulla ei todellakaan ollut oikeutta syyttää miestä hänen työstään, itsehän olin hänet valinnut.

tuon pohdiskelun jälkeen olikin helppo listata itselleni tärkeät asiat ja alkaa vain tehdä asioitten eteen jotain. en kuitenkaan väitä, että itse prosessi oli helppo. vaikka sanoinkin tuossa, että istahdin alas pohtimaan asioita, tuohon todellisuudessa meni pitkä aika.

nykyään olen tyytyväinen elämääni, vaikka en olekaan saanut kuin sijaisuuksia, ystäviä ei edelleenkään tällä paikkakunnalla ole (hyvänpäivän tuttuja kuitenkin paljon), eikä elämäni sen ihmeellisempää ole kuin aikaisemminkaan. ainoastaan oma asenteeni on pikkuhiljaa muttunut.

Oletko miettinyt kenen tavoite oli iso, kaunis talo, kaksi autoa, rahaa?

Mitä sinä itse olisit oikeasti halunnut?

Koska tämänhetkinen elämäsi ei jotenkin täytä syvemmän itsesi toiveita. Siitä voi puuttua jotain, esim. et tarpeeksi hyödynnä luontaista luovuuttasi tai kykyjäsi. Tai voi puuttua ihmissuhteita. Tai joskus voi olla niinkin, että koko valittu elämä on erilaista kuin oma "sielu" haluaisi, on esim. toteuttanut keskiluokkaisen ihmisen peruselämää koska niin kuuluu tehdä ja niin muutkin tekevät, mutta sisimmässään kaipaakin ihan muuta. Keski-iässä usein sitten tehdään näissä viimemainituissa tapauksissa suunnanmuutoksia.

Tyytymättömyys elämään ei siis aina ole ollenkaan huono asia vaan se voi olla hyvin rakentavaa, kun se kertoo ihmiselle että jotain pitäisi tehdä.

Kaipaat Jumalaa.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:32"]

Koska olet rikas hemmoteltu kakara. Sikset.

[/quote]

sinäkin voit olla hemmoteltu ja rikas jos olet hyvässä työssä.

rikkauksien eteen ollaan raadettu. -ap

Minulla oli mies ja meillä iso talo ja tarpeeksi rahaa. Jouduin yksinhuoltajaksi ja vuokralle enkä ole ikinä ollut näin tyytyväinen elämääni.