sunnuntai HS: Alkoholiongelman salailun ammattilainen

Tässä vielä ko. artikkeli, jos joku ei pääse hesaria lukemaan: (HS 1.9.2013)

Juha Voutilaisesta tuli ammattilainen alkoholiongelman salailussa. Työkaverit eivät arvanneet mitään, mutta onneksi hän pelkäsi vaimonsa lähtevän.

Keltaisen talon oven avaa Juha Voutilainen, 46. Hän asuu kauniilla sukutilalla Siuntion vehreissä maisemissa. Hänellä on ekonomin ja opettajan koulutus, menestystä työelämässä, vaimo, kolme lasta ja labradorinnoutaja. Harrastuksena lasten käsipallojoukkueiden valmentaminen.

Ei traumaattista lapsuutta, ei isoja epäonnistumisia. Ei mitään, mikä selittäisi hänen vuosikausien juopotteluaan.

"Tästä näkee, että alkoholismiin ei tarvita mitään syytä. Alkoholismin ainoa syy on alkoholismi", Voutilainen sanoo.

Voutilainen on hyvä esimerkki siitä, millaisia alkoholiongelmat tyypillisimmin ovat. Käydään töissä, perustetaan perhe, harrastetaan. Ja juopotellaan siinä samalla.

Rappioalkoholistit ovat vähemmistössä. Työikäisistä alkoholin suurkuluttajista lähes 80 prosenttia on mukana työelämässä, alkoholisteiksi lasketuistakin yli 60 prosenttia.

Voutilaisen alkoholinkäyttö yltyi runsaaksi, kun hän oli projektijohtajana mainostoimistossa. Juhliminen kuului firman kulttuuriin, eikä krapulaa paheksuttu.

Seuraavassa työpaikassa meno oli rauhallista, mutta Voutilainen oli jo tottunut nauttimaan jokailtaiset pari kaljaa.

Määrät alkoivat kasvaa sen jälkeen, kun hänet irtisanottiin yt-neuvottelujen jälkeen vuonna 2009. Potkuja Voutilainen ei syytä, mutta kotona ollessa juomisesta tuli tapa.

"Hakkasin halkoja ja join viitisen tölkkiä olutta päivässä."

Kymmenen kuukauden työttömyyden jälkeen löytyi uusi, haastava operatiivisen johtajan pesti.

Voutilainen oli töissä selvin päin, mutta iltaisin hän kumosi yhdeksän tai kymmenen tölkkiä.

Vaimoa juominen tuskastutti, ja lapsia hävetti tuoda kavereita kotiin. Mutta Voutilainen salasi määriä heiltäkin. Hänestä tuli taitava juomisen piilottelija.

Työpaikalla salailu oli vielä paljon helpompaa. Voutilaisen mukaan takaraivossa kolkuttava syyllisyyden tunne juomisesta sai yrittämään töissä.

"Monet alkoholistit ovatkin selvin päin työnarkomaaneja ja tekevät mieletöntä tulosta. Työnantaja on tyytyväinen eikä puutu juomiseen."

Voutilainen poti syyllisyyttä päivittäin, mutta hänen työtehoaan se ei nostanut. Päinvastoin.

"Minut oli valittu operatiiviseksi johtajaksi siksi, että minulla oli näkemystä ja uskallusta. Juominen muutti identiteettini. Minusta tuli nöyrä, enkä enää osannut tehdä päätöksiä."

Työkaverit eivät kuitenkaan hoksanneet, mistä oli kyse. Voutilainen ei haissut. Hän ajoitti juomiset niin, että useimpina työpäivinä hän olisi voinut puhaltaa pyöreät nolla promillea. Toimistotyössä oli helppo hautautua päätteen taakse potemaan krapulaa.

Vain silloin tällöin tuli sepitettyä iltapäiväksi tapaamisia, jotta pääsi nopeammin juomaan.

Maanantaiaamuisin Voutilainen tietenkin skarppasi. Juomistaan salaileva osaa varoa ajankohtia, jolloin kollegat saattaisivat arvata ongelman.

Voutilainen tajusi silti itsekin, että työ ei suju. Hän irtisanoutui yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa reilun vuoden jälkeen.

Nyt työkaverit tietävät. Voutilainen on nimittäin jälkeenpäin ottanut yhteyttä ja kertonut ongelmastaan, vaihtanut salailun täydelliseen avoimuuteen.

"Palaset loksahtivat kohdalleen. Sitä se siis oli", sanoo Marjo-Sisko Lindstedt, joka työskenteli Voutilaisen kanssa samassa yrityksessä henkilöstöpuolen asiantuntijatehtävissä.

Lindstedt muistaa miettineensä välillä, että Voutilaisella ei ollut kaikki kunnossa. Tämä ei tuntunut keskittyvän. Työpäivät menivät pikkuasioita hoitaessa.

"Yhden kerran aloin aavistella, kun hän käveli ulos hissistä ja haistoin alkoholin", Lindstedt kertoo.

"Mutta ajattelin, että ehkä hänellä oli mennyt myöhään juhlissa ja että katsotaan, jos tulee toinen kerta."

Kollegat puhuivat johtajan oudosta saamattomuudesta, mutta syistä ei ollut tietoa.

"Johtavassa asemassa olevalle on vaikea ottaa tällaista puheeksi. Varsinkin jos vain aavistelee, että jotain on pielessä, ja oma epäily voi mennä pieleen. Oman tiimin jäseneltä olisi helpompi kysyä, onko sinulla kaikki ok", Lindstedt pohtii.

Eräs Voutilaisen entinen alainen kertoo, ettei olisi koskaan aavistanut alkoholismia. Hänen mielestään Voutilainen oli urheilullinen, freesi ja reipas.

"Kerran ihmettelin, kun olimme illalla asiakkaiden kanssa konsertissa ja Juhan oli niin vaikea istua paikoillaan. Hän vaihtoi koko ajan asentoa ja haroi tukkaansa. Jälkeenpäin ymmärsin, että hän oli tottunut lähtemään aikaisin kotiin juomaan."

Kun alkoholista tulee riippuvaiseksi, alkoholi sanelee elämänvalinnat.

Irtisanouduttuaan työstä Voutilainen lähti opiskelemaan opettajaksi. Vasta jälkikäteen hän on uskaltanut myöntää, että se oli pakokeino.

Opettajan työ oli kiinnostanut häntä aiemminkin, mutta nyt opiskelun tärkein motiivi oli akateeminen vapaus, joka helpotti juopottelua.

"Kotona itsenäisesti opiskellessa oli hyvää aikaa ryypätä. Luentojen välissä lounaalla pystyi myös juomaan pari tuoppia, toisin kuin työelämässä. Sanoin vain, että käyn pankkiautomaatilla", hän muistelee.

Esitelmä humanistisesta oppimiskäsityksestä lähti mahtavaan lentoon, kun pohjalla oli pari kaljaa. Kiitettäviä arvosanoja ropisi.

Voutilainen voi kuitenkin huonosti. Hän kärsi masennuksesta, diabeteksesta ja korkeasta verenpaineesta.

Nämä vaivat hän sai pidetyksi kurissa ruokavaliolla, liikunnalla ja lääkityksellä. Vain alkoholismia hän ei kyennyt hallitsemaan.

Ei siitäkään huolimatta, että hän pelkäsi vaimon pian jättävän hänet.

Psykiatrilla käynti ei auttanut. Hän valehteli psykiatrillekin.

"Välillä olin juomatta joitakin viikkoja vain näyttääkseni, ettei alkoholi ole ongelma. Ihmisten enemmistölle tipaton tammikuu on hyvä asia, mutta alkoholistille äärimmäisen vaarallinen. Sillä saa uskoteltua, ettei ongelmaa ole."

Kaksi asiaa sai lopulta muutoksen aikaan. Ensimmäinen oli rattijuopumustuomio. Toinen oli se, kun tuolloin 12-vuotiaat kaksoset tulivat puhumaan hänelle kahdestaan.

"He sanoivat, että isä, olet eri ihminen silloin kun juot. Se sai ajattelemaan. On hirveän tärkeää, että perhe uhkaa jättää alkoholistin, ja tarvittaessa toteuttaa uhkauksensa."

Voutilainen valmistui opettajaksi kiitettävin arvosanoin keväällä 2012. Viikko sen jälkeen hän hakeutui päihdehoitoon.

Vielä päihdehoidossa hän mietti, onko hän "kunnon juoppo", olihan siellä paljon pahemmassa jamassa olevia. Nyt hän ymmärtää, että olennaista eivät ole määrät tai elämän ulkoiset puitteet. Pohja tulee vastaan eri ihmisillä eri vaiheessa.

"Alkoholi on ongelma silloin, kun se pyörittää sinua. Jos menet jumppaan siksi, ettet joisi viiniä, se on jo ongelma."

Nyt Voutilainen on perustanut yrityksen, joka opastaa työyhteisöjä ja terveydenhuollon työntekijöitä alkoholiongelmiin puuttumisessa. Hänestä tärkeintä on se, ettei töissä vaieta. Esimiehen kuuluu kysyä, keskustella ja tarvittaessa ohjata hoitoon.

Voutilainen itse on jättänyt juomisen ja kokee olevansa taas tuttu, entinen Juha.

"Olen saanut takaisin pulppuavan mielen, ilon ja päättäväisyyden", hän sanoo.

up