Millaisia teidän 7-9-vuotiaat pojat on?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:18"]

Millaiset asiat sujuvat jo?

Mikä aiheuttaa ongelmia?

Millaisia heidän kaverisuhteensa ovat? Entä miten sujuu koulu?

[/quote]

Meillä on 9 v poika. Kyllähän tuon ikäiseltä jo niin moni asia sujuu, että en tiedä mitä kannattaisi mainita. Osaa ottaa järkevää välipaa, osaa lämmittää ruokaa mikrossa, osaa katsoa lukujärjestyksestä mitä reppuun laitetaan. Osaa ja haluaa peseytyä hyvin.

Ongelmia.... Peliajoista on joskus vääntöä ja telkkaa/nettiä haluaisi katsoa liikaa. Ulos saa välillä lähes pakottaa. Soittoläksyt tulee välillä tehtyä huolimattomasti, varsinkin teoria. Huoneen siivoamisesta saa usein muistuttaa. Aika nirso on ruoan suhteen. Pikkuveljen kanssa tulee riitaa päivittäin (ei mitään vakavaa kuitenkaan).

Kavereita on riittävästi, mutta ei tapaa heitä koulun jälkeen kuin kerran pari viikossa (kukaan ei asu lähellä ja kaikilla paljon harrastuksia). Mielummin on kotona ja piirtelee, soittelee, askartelee tai tekee omia keksintöjään. 

Koulu menee oikein hyvin. Matikka ja enkku lemppareita.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:18"]

onko meillä oikeasti ihan ÄLYTTÖMÄN paljon vaikeampaa vai suurentelenko jo asioita!

[/quote]

No kerro mikä on teillä vaikeaa niin voidaan kertoa että onnistuuko se meidän pojilta.

Meillä 8v poika.

On sosiaalinen, miljoonatuhatta kaveria joiden kanssa viettää kaiken vapaa-ajan. Tästä alkaa ongelmat, kun ei muka ehdi olla kavereiden kanssa riittävästi :) 

Läksyihin ei haluaisi tuhlata elämäänsä, mutta koulu sujuu silti hienosti. Lukeminen ei kiinnosta ollenkaan, mutta liikunta kaikissa muodoissaan. 

Osaa ottaa välipalaa, yleensä kännykkä ja avaimet on mukana ja tallessa, koulusta ei ole myöhästynyt koskaan. 

Ehkä ärsyttävintä pojassa on rähjääminen. Ruokapöydässä, kun ruoka ei ole mieluista (95% ruokailuista). Rähjää läksyistä, nukkumaanmenoajasta jne. On todella äänekäs.

Toinen on kaupankäynti. "Mitä saan jos syön?" Tai  "Okei, mä teen läksyt mut sit saan olla ysiin ulkona". Näitä emme jaksa enää edes huomioida, valittakoon.

Kaiken kaikkiaan asiat sujuvat ihan kivasti, ei valittamista.

Millaista ap teillä on?

No ongelmista: Meillä isoin ongelma on ärtyisyys. On ärtyisä veljelle, joka on neljä vuotta nuorempi. Ärähtelee ja joskus salaa tönäsee tai lyö. On myös ärtyisä meille vanhemmille. Peilaa kaiken tosi herkästi. Jos itse olet hiukankaan kärsimätön, se tulee pojalta takaisin kolminkertaisena ainakin.

On ollut epärehellinen, valehtelee. Jos on pienikin uhka, että on jäämässä kiinni jostakin, valehtelee korvat heiluen. Vaikka siitä puhutaan jatkuvasti.

On kanssa lahjakas liikunnallisesti, pärjää valitsemassaan urheilulajissa ihan parhaimpien joukossa, mutta itsekseen epäilee taitojaan.

Koulussa on ollut riitoja kavereiden kanssa, kerran jopa jonkin verran fyysisesti. Aina on ollut kavereita, mutta leimahtelee heillekkin ja tämän johdosta uskon muutaman ainakin kaikonneen! Poikaa ei kiinnosta mikään lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvä, läksyt on aika taistelua.

Muuten on kiva fiksu poika, mutta jotenkin tuntuu, että muiden huomioonottamisessa ja yleisessä käyttäytymisessä on paljon hiottavaa!

Muutoin osaa ottaa välipalat jne, käyttää luotettavasti kännykkää, ne taidot on ok.

ap

Ap nostaa...

Poika 9 v kiltti, hyvätapainen, hiukan arka. Perusjutut hoituu: osaa lähteä kouluun oikeaan aikaan, ottaa välipalaa, pakata repun, lähteä harrastukseen. Menee joka ilta oma-aloitteisesti pesulle. Haluaisi tehdä selvästi hommat hyvin, mutta on usein hajamielinen käytännön hommissa. Joskus ärtyinen, pientä uhmittelua toisinaan ilmassa. Peliajoista ei juurikaan väännetä, koska ne on sovittu monta vuotta sitten tietyiksi. Sanomista tulee puhelimen käytöstä, jaksaisi räplätä sitä tunti tolkulla. Pojan ehdoton bestis muutti toiselle paikkakunnalle puoli vuotta sitten, se harmittaa selvästi vieläkin. Pojalla on pari hyvää kaveria ja useampia vähän etäisempiä. Hakee vielä paikkaansa koulun sosiaalisissa ympyröissä. Ei ole sellainen kaverimagneetti kuin pikkuveljensä. Toivoo itse, että saisi jonkun tosi hyvän kaverin, jonka kanssa kaikki natsaisi. Poju on selvästi vähän herkkis, älykkö, mutta osaa pitää puolensa. On urheilullinen ja rakastaa pieruhuumoria :)

Toinen juuri täyttänyt 8 ja toinen juuri täyttänyt 10, koulu sujuu erinomaisesti, puhuvat kolmea kieltä ja haluavat oppia lisää koska kiinnostuneita matkustamisesta kuulemma sitten kun ovat aikuisia ja haluavat ulkomaille opiskelemaan. Kaveripiiri on hyvä eikä huonoja vaikutteita ole mikä on minun mielestä eräs tärkeä asia että katsotaan tarkkaan kenen kanssa lapset ovat tekemisissä. Harrastavat kesällä jalkapalloa, sulkapalloa ja puttailevat golfpalloja tuossa takapihalla, rakensivat itse mini-minigolfrataa isänsä kanssa. Talvella harrastavat jääkiekkoa, tuemme heitä harrastuksissa.

Auttavat kotitöissä pyytämättäkin, toisesta tulee varmasti kokki koska laittaa mielellään ruokaa kanssani. Ovat pieniä herrasmiehiä, olleet pienestä saakka, ja tottelevaisia, koskaan ei ole tarvinnut hävetä. Eivät ole epäsosiaalisia ja roikkuisivat vain netissä tai pelejä pelaten, vaan hyvin live-verkostoituvaa sorttia.

En olisi voinut kuvitella että poikien kasvattaminen on näin helppoa ja mielenkiintoista :)

Meidän 9-vuotias poika on aika helppo luonne, ei äksyile hirveästi ja on aika tottelevainenkin. Luonteeltaan empaattinen ja kiltti. Koulu menee muuten hyvin, mutta läksyt unohtuvat aika usein (ei muista merkitä ja ei tiedä mitä on tullut läksyksi) ja unohtelee koulukirjoja kotiin / kouluun / kavereille jne.

Pojalla on paljon kavereita, ja on vähän liiankin riippuvainen heistä, ei oikeastaan osaa tai halua tehdä mitään yksin. Aina pitäisi olla joku kaveri. Jos on yksin, niin katsoo telkkarista joko Simpsoneita tai Myytinmurtajia tai sitten lukee Aku Ankkoja. Jos annettaisiin, niin pelaisi vaikka kuinka paljon joko pleikkarilla tai kännykällä. Tottelee kuitenkin aika hyvin pelirajoituksia.

Ehkä suurin ongelma on käyttäytyminen kylässä tai silloin kun meillä on vieraita. Ujostelee jonkin verran ja se aiheuttaa pientä töksähtelyä kohteliaisuusasioissa. Ei osaa tervehtiä, tekee typeryyksiä kahvipöydässä ym. Nämä on niitä hetkiä joina aina ihmettelee, mihin se meidän kotioloissa niin kiltti lapsi oikein hävisi...

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 12:46"]

Toinen juuri täyttänyt 8 ja toinen juuri täyttänyt 10, koulu sujuu erinomaisesti, puhuvat kolmea kieltä ja haluavat oppia lisää koska kiinnostuneita matkustamisesta kuulemma sitten kun ovat aikuisia ja haluavat ulkomaille opiskelemaan. Kaveripiiri on hyvä eikä huonoja vaikutteita ole mikä on minun mielestä eräs tärkeä asia että katsotaan tarkkaan kenen kanssa lapset ovat tekemisissä. Harrastavat kesällä jalkapalloa, sulkapalloa ja puttailevat golfpalloja tuossa takapihalla, rakensivat itse mini-minigolfrataa isänsä kanssa. Talvella harrastavat jääkiekkoa, tuemme heitä harrastuksissa.

Auttavat kotitöissä pyytämättäkin, toisesta tulee varmasti kokki koska laittaa mielellään ruokaa kanssani. Ovat pieniä herrasmiehiä, olleet pienestä saakka, ja tottelevaisia, koskaan ei ole tarvinnut hävetä. Eivät ole epäsosiaalisia ja roikkuisivat vain netissä tai pelejä pelaten, vaan hyvin live-verkostoituvaa sorttia.

En olisi voinut kuvitella että poikien kasvattaminen on näin helppoa ja mielenkiintoista :)

[/quote]

Miten käytännössä olette ratkaisseet nuo tilanteet, joissa poikanne on meinannut joutua seuraan, josta saa "huonoja vaikutteita"? Kiellättekö kaverin kanssa olemisen kokonaan?

Minulla on yksi 9-vuotias poika. En osaa lakata ihastelemasta häntä ihmisenä, jotenkin kesän aikana hänestä on sukeutunut erityisen kiva tyyppi. Siis hyväsydäminen ja mukava hän on ollut toki aiemminkin, mutta kyseenalaisti aika paljon sanomisiani ja ohjeita. Useana iltana viikossa kiukutteli nukkumaanmenosta, ei olisi halunnut tehdä läksyjä, ei tulla sisälle pyydettäessä yms. Onhan kouluakin kestänyt vasta pari viikkoa, mutta vähän jännitin että miten mahtaa sujua kesän jälkeen, kun kesällä kaikki on ollut niin helppoa. Ja toistaiseksi jatkuu edelleen! Huolehtii itsekin, että "oijoi, pitääkin syödä iltapalaa nyt, niin ehdin katsoa Simpsoneita ennen nukkumaanmenoa" jne. Siinä on äiti vähän huuli pyöreänä... :) Koulussa on sujunut kaikki aina vaivatta, minä olisin äitinä voinut panostaa enemmänkin läksyjen kyselyyn, mutta jätkä vetää EH:ta kokeista säännöllisesti. Huolellisuus on ollut vähän hukassa, läksyjä, monisteita tms. unohtunut, mutta koulunkäynnissä ei ongelmia. On fiksu tyyppi. Urheilu on lempipuuhaa, muutaman kerran viikossa avaa tietokoneen, muuten pyöräilee, kiipeilee, potkii palloa jne. Tykkää leipoa itsenäisesti vaikka tietää, että leivontaan kuuluu myös jälkien huolellinen siivous. ;) Nyt koulun alettua on kolahtanut myös lukeminen, juuri viikonloppuna hehkutti miten ei ole koskaan aiemmin tajunnut, miten hyviä tarinoita kirjoissa on! :) Hän on kiltti ja auttavainen, pihapiirissä on lähemmäs 10 kpl alle 5-vuotiaita lapsia ja poika on heidän silmissään varsinainen sankari, kun välillä jaksaa tulla pihalle antamaan vauhtia ja muuten leikkimään niiden kanssa, kokee olevansa vähän sellainen isoveli heille. Paljon on kyllä kavereita muutenkin, on suosittu poika. On ehkä myös vähän yllytyshullu ja rasavilli, mikä lisää suosiota entisestään... :D Huumori lentää, ilokseni huomaan että on perinyt oman kuivan huumorini, joten meillä on todella hauskaa yhdessä. Hänen kanssaan on aidosti ihanaa viettää aikaa. Pitää myös paljon eläimistä, luonnosta, retkeilystä, eräilystä ja haluaa oppia aina lisää näitä taitoja (joita isäpuolensa onneksi opettaa mielellään, itse en niinkään...). (sori kun teksti tulee yhteen pötköön)

Millaiset asiat sujuvat jo?

Mikä aiheuttaa ongelmia?

Millaisia heidän kaverisuhteensa ovat? Entä miten sujuu koulu?

Meillä on itsellä 8-vuotias, jolla on koko ikänsä ollut erilaisia melko lieviä käyttäytymisen pulmia. Tutkimuksissa ei mitään kouriintuntuvaa ole ilmennyt, mutta elämä on aika haasteellista toisinaan.

Siksi tämä aloitus, että olisi kiva kuulla, millaista muiden elämä tämänikäisten kanssa on, että onko meillä oikeasti ihan ÄLYTTÖMÄN paljon vaikeampaa vai suurentelenko jo asioita!

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:18"]
Millaiset asiat sujuvat jo?

Mikä aiheuttaa ongelmia?

Millaisia heidän kaverisuhteensa ovat? Entä miten sujuu koulu?

Meillä on itsellä 8-vuotias, jolla on koko ikänsä ollut erilaisia melko lieviä käyttäytymisen pulmia. Tutkimuksissa ei mitään kouriintuntuvaa ole ilmennyt, mutta elämä on aika haasteellista toisinaan.

Siksi tämä aloitus, että olisi kiva kuulla, millaista muiden elämä tämänikäisten kanssa on, että onko meillä oikeasti ihan ÄLYTTÖMÄN paljon vaikeampaa vai suurentelenko jo asioita!

[/quote]

11 jatkaa - tuli tosiaan aivan yhteen pötköön, myös lainaus x 2! :D Sori! Lisään vielä, että on kohtelias ja hyvätapainen myös vieraiden kanssa, tätä olen kyllä ihan varsin koittanut opettaakin, että sen verran pitää löytyä tapoja, että tervehditään ja kiitetään. Ei ole kyllä mikään arka muutenkaan, joten osaa kuunnella kun vanhukset haluavat höpöttää ja vastaa aina kohteliaasti. Tästä saa aina ihan erityisesti kiitosta, ja huomaan, miten nämä kiitokset kohottavat hänen itsetuntoaan. Myös huolehtii aina esim. herkuista, että muutkin saavat. Ilmoittaa aina mulle töihin, jos lähtee ulos tai kaverille, tai jättää lapun, ettei tarvitse huolehtia. Auttaa kotitöissä pyydettäessä, pyytämättä ei tee kyllä mitään :D paitsi kun olin kipeänä ja mies töissä. Keitti mulle teetä pyytämättä. Voi kun se onkin ihana poika! :)

Minulla 7-vuotias. Itse haluaisi määrätä kaikesta.

Erittäin hyvä huumorintaju ja ymmärtää huumoria.

Ei halua totella äitiä ainaskaan kovin helposti. Aina saa käskeä 10 kertaa jos sittenkään tekee. Vähän laiska pakollisissa ja kotihommissa.

Osaa laittaa itsellen välipalaa. 

Käy kaupassa pikku ostoksilla.

Tykkää liikunnasta.

Ei ole huippurohkea.