Olen vain lievästi ylipainoinen ja se vaikuttaa itsetuntooni paljon. Muita?

Siiderivalaille on ihan omat vaatekaupat ja ihannepainoindexit.

Missä nyt ovat kaikki ne AV-mammat, joilla on aina vastaus valmiina: itsekuria, niin kyllä pysyy hoikkana / laihana ja kauniina. Me pulskemmathan olemme ilman muuta rumia, koska meillä on jokunen kilo kertynyt. Mehän vain keksimme tekosyitä, kun kerromme, mistä johtuu, että kiloja on tullut. Mehän olemme heikkotahtoisia ja velttoja.

Tässä nyt kuitenkin yhden tukevahkon tantan "tekosyitä": Selkä on vaivannut noin 20 vuotta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Koteloitunutta välilevyn rappeumaa ei leikata, koska ei päina selkäydintä eli ei ole halvausriskiä. Rajoittaa kuiten liikkumista ja kuntoilua, jopa kotitöitä. Toiseksi lonkan nivelpussi tulehtui noin kolme vuotta sitten. Ei ole varsinaisesti kroonistunut, mutta ärtyy toisinaan. Ei salli myöskään kovin rasittavaa kuntoilua. Kolmanneksi molemmissa polvissa on iän mukanaan tuomaa kulumaa eli taas liikuntarajoitusta. Kaikista noista kolmesta syystä rivakka kävelykään ei onnistu, niin mielelläni kuin sitä harrastaisinkin, sauvoilla tai sauvoitta. Neljäskin syy painon nousuun löytyy: Muutama vuosi sitten tein sinänsä hyvän päätöksen eli lopetin tupakoinnin, mutta kyllä sekin toi lisää kiloja, vaikka en ainakaan tietoisesti korvannut tupakkaa millään muulla. Pastillien ja purkan syönti sen sijaan loppuivat tupakan myötä. Ja lopuksi pelote myös noille kauniille ja rohkeille: kunhan teillekin alkaa ikää tulla riittävästi, niin paino nousee, halusitte tai ette. Nuorena tuollaiset 5 kg pudotti kesän kynnyksellä kepeästi, mutta kun 50 tuli mittariin, niin eipä enää onnistunutkaan samalla tavalla. Mutta toisaalta: itsepä läskini kannan, en pyydä laihoja apukantajiksi.

Niin siis tämän kategoriajaon voi liittää erityisesti painoon sen perusteella, että kauniskasvoisten ja -kroppaisten hoikkien naisten "luokka-aste" laskee heti lihoessa noin kymmenisen kiloa. Eli läskiä eivät aidosti pelasta edes kauniit piirteet, vaan kyse on juuri siitä ihonalaisen rasvakudoksen määrästä. Ne naiset, jotka eivät hoikkinakaan ole kauniita, eivät tästä kategoriajaosta voi mitään ymmärtääkään, ainakaan omakohtaisesti - he ovat aina olleet alempaa kastia painosta riippumatta.

Ja ei tämä liity vain miesten mielipiteisiin, myös muiden naisten ihailu ja kunnioitus ovat sidottuja juuri tiettyyn hoikkaan ja sporttiseen naisvartaloon, sekin loppuu, kun läskistyessä päätyy samaan kategoriaan kuin muutkin tavikset.

Hyvä ketju.

Minulla on bmi 24:n luokkaa, ja olen mielestäni ja valokuvien perusteella tosi plösö. Liikun kyllä, mutta syön liikaa, enkä edes välitä vähentää. Silti inhoan peilikuvaani. Joskus pari kiloa tippuu itsestään jonkun muutaman päivän raskaamman työn jälkeen ja olen tyytyväinen itseeni. Mutta tuo poskien pyöreys ja vyötärön turvotus aiheuttaa juuri tuon. Ja olen samaa mieltä: vaikka mies olisi kuinka tyylikäs tahansa, muutama ylimääräinen kilo vähentää viehätysvpimaa kymmenkertaisesti. Ja olen jo 50 v.

Mä laihdutin joskus älyttömän määrän (yli 50kg) ja olin liian laiha, kuiva, ryppyinen. Lihotin ja urheirlin itseni 10 kiloa isommaksi ja nyt tykkään siitä miltä näytän. Olen 166/66 ja koen itseni seksipommiksi. Aika jänniä huomioita olette tehneet,, mä taas koen että saan enemmän nyt miehiltä huomiota kuin laihempana. Ja komeilta sellaisilta ;) Tai onko syy sitten itsetunnossa?

Ihan sama minkä säkkikankaan läski nainen laittaa päällensä, arvostus on ihan samaa luokkaa kuitenkin niin kuin näissä islaminuskon maissa, joissa naiset kulkee kaavut päällä.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 12:49"]

Eihän tässä nyt sitä tarkoitettu, että kuka tahansa hoikka olisi aina haluttavampi kuin joku pulleampi.

[/quote]

Pahoittelen väärinymmärrystä, mutta lause "Miksi tästä naisten jakaantumisesta erilaisiin luokkiin pelkän painon perusteella ei puhuta enempää?" antaa sellaisen vaikutelman, että naiset jakaantuvat eri luokkiin PELKÄN painon perusteella. Jos puhutaan vain jostain kauniiden naisten erityiskategorioista, pahoittelen tyhmyyttäni. Piristykäähän pullerot, olette silti kauniine kasvoinenne ja tyylitajuinenne tasoilla, joita me hoikat rumilukset emme voi edes tajuta mitään.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 13:31"]

Ihan sama minkä säkkikankaan läski nainen laittaa päällensä, arvostus on ihan samaa luokkaa kuitenkin niin kuin näissä islaminuskon maissa, joissa naiset kulkee kaavut päällä.

[/quote]

Siksikö tummat miehet himoitsevat vaaleita pulleroita :D

Tuttuja tunteita mullekin... Mun mitat on tosin "vain" 170 cm ja 61 kg mutta olen 6 kiloa ihannemittojani lihavampi ja koen tosiaan pudonneeni alemmas tasoltani! Olen aina ollut hoikka ja siro, myös kaunis kasvoiltani mutta nyt tunnen pursuavani ulos tiukoista vaatteistani :( Mulla ei ole enää sitä kroppaa, mitä aiemmin niin ihailtiin, vaikka toisaalta pystyn kyllä vielä jotenkuten peittämään vyötärömakkaran pukeutumisella.

Tänään ihmettelin miten cheerleading-harjoituksissa oli kaikki ohjaajat ja jokunen ohjattavista +10kg ylipainoisia.

Joo! Oon suht lyhyessä ajassa, parissa vuodessa, lihonut ahdistavassa elämäntilanteessa noin kymmenen kiloa. Oli järkytys tajuta, miten paljon olinkaan lihonut ja nähdä se vatsanseudun ja reisien paisuminen. Pelkään että tämä vaikuttaa kaikkeen elämässä. Ja joo, olen jo aloittelemassa laihduttamista. Mutta aloitan usein liian tiukasti ja repsahdan ahmimiseen lohduksi.

Olen nyt noin 6-7 kg ylipainoinen, olen saanut saman verran pudotettua pois pysyvästi, mutta nämä viimeiset ovat tiukassa. Enpä tosin ole asialle juuri mitään tehnytkään. Paino ei vaikuta mitenkään elämääni, kuntoni on hyvä ja itsetuntoni on hyvä myös.

BMI 37 eikä vaikuta itsetuntoon yhtään.

Joo, tiedän ap tunteen. Sitä kokee, että vaikka onkin suhteellisen ok kunnossa ja ei ole mikään "oikea lihava" vielä, että on kuitenkin tipahtanut sellaiseen alempaan kategoriaan kuin ne hoikat, sporttiset ja lihaserottuvuudeltaan tiukemmat naiset. Ei ole enää sitä tiettyä tyylikkyyttä, johon lievä ylipainoisuus ei vaan sovi. Ei ole sitä pitkien ja tiukkojen säärten ja reisien tuomaa uljautta, joka korkkareissa kääntää niin miesten kuin naistenkin päät. Vaatteet eivät näytä enää samalla tavalla tyylikkäiltä, vaikka ovatkin yhtä laadukkaita ja kauniita kuin ennenkin. Kropan pehmeys ja tietty löysyys sekä pyöristyneet posket vain vievät sen skarpimman tyylikkyyden pois. Kai tietty tätimäisyys/mammamaisuus on vain väistämätön seuraus lievästä ylipainosta, vaikka olisikin yhä kaunis kasvoiltaan ja vartaloltaan. On vain eri tavalla kaunis, ei sellaisella maailman luokan kaunotar -tyylillä...kai tähän tottuu? 

Huomaan myös, että en enää edes viitsi katsoa niitä miehiä, jotka ennen ollessani hoikka ja aidosti timmi minusta olivat kiinnostuneita, koska huomaan niin selkeän eron heidän katseissaan verrattuna entiseen. Eikä kyse ole iästä, kyse on erilaiseeen naiskategoriaan sijoittumisesta. En aiemmin tiennyt, miltä tuntuu olla huomaamattomampi ja tavis, mutta nykyisin aistin sen joka solullani. Ja painossani on eroa noin 15 kg lisää parissa vuodessa, muuten olen tasan yhtä huoliteltu kuin ennenkin. Miesten pariutumismaailma on julma, sen olen huomannut. Jotenkin alentavaa, että olen enää vain keskinkertaisten miesten mieleen...

Lukiossa kun mitat oli 167/58 koin itseni läskiksi, ja nykyään se tuntuu niin naurettavalta...

nyt kahden lapsen jälkeen (nuorin 4kk) mitat 167/74, ja nyt näytän oikeasti siltä, miltä kuvittelin nuorempana näyttäväni =D

Täysimetyksestä huolimatta ei ole paino mihinkään tippunut, mikä ei olekaan mikään ihme kun suklaa, keksit ja leipomukset ovat maistuneet.

En halua edes harrastaa seksiä mieheni kanssa, koska en koe itseöni mitenkään haluttavaksi.. ei auta vaikka mies kehuu kauniiksi.

Pukeutuminen ällöttää, kaupassakäynti vituttaa... oma vikahan se on, mutta kun ennen on voinutkin suht surutta herkutella ilman suurempia muutoksia painossa.

Herkut vaan pois, ja ulos enemmän lasten kanssa, niin ehkä vanhat vaatteet vielä jonain kauniina päivänä sopii minulle....

Minä olin vielä juuri ja juuri normaalipainon puolella, mutta samassa tilanteessa kuin kakkonen eli lisäkilot oli tulleet lyhyessä ajassa vaikeassa elämäntilanteessa. Ei kai sitä vaan mieli sopeutunut siihen muutokseen. 

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 11:48"]

Joo, tiedän ap tunteen. Sitä kokee, että vaikka onkin suhteellisen ok kunnossa ja ei ole mikään "oikea lihava" vielä, että on kuitenkin tipahtanut sellaiseen alempaan kategoriaan kuin ne hoikat, sporttiset ja lihaserottuvuudeltaan tiukemmat naiset. Ei ole enää sitä tiettyä tyylikkyyttä, johon lievä ylipainoisuus ei vaan sovi. Ei ole sitä pitkien ja tiukkojen säärten ja reisien tuomaa uljautta, joka korkkareissa kääntää niin miesten kuin naistenkin päät. Vaatteet eivät näytä enää samalla tavalla tyylikkäiltä, vaikka ovatkin yhtä laadukkaita ja kauniita kuin ennenkin. Kropan pehmeys ja tietty löysyys sekä pyöristyneet posket vain vievät sen skarpimman tyylikkyyden pois. Kai tietty tätimäisyys/mammamaisuus on vain väistämätön seuraus lievästä ylipainosta, vaikka olisikin yhä kaunis kasvoiltaan ja vartaloltaan. On vain eri tavalla kaunis, ei sellaisella maailman luokan kaunotar -tyylillä...kai tähän tottuu? 

Huomaan myös, että en enää edes viitsi katsoa niitä miehiä, jotka ennen ollessani hoikka ja aidosti timmi minusta olivat kiinnostuneita, koska huomaan niin selkeän eron heidän katseissaan verrattuna entiseen. Eikä kyse ole iästä, kyse on erilaiseeen naiskategoriaan sijoittumisesta. En aiemmin tiennyt, miltä tuntuu olla huomaamattomampi ja tavis, mutta nykyisin aistin sen joka solullani. Ja painossani on eroa noin 15 kg lisää parissa vuodessa, muuten olen tasan yhtä huoliteltu kuin ennenkin. Miesten pariutumismaailma on julma, sen olen huomannut. Jotenkin alentavaa, että olen enää vain keskinkertaisten miesten mieleen...

[/quote]

Kuin ajatukseni kiteytettyinä! Juuri näin.

Omalla kohdallakin kyse on nimenomaan liikakiloista, muuten pidän itsestäni huolta ihan samalla tavalla. Olen tosiaan pudonnut toiseen naiskategoriaan, alempaan.

Hoikkana olen oikeasti kaunis, nyt pulleana vain ihan sievä tavis, harmiton, mutta söpö. Eli kauneuteni on nykyään eri tyyppistä. Sellaista harmittomampaa ja helpommin lähestyttävää niille epäkiinnostaville miehille muunmuassa.

Tietysti pukeutumistyylini on hieman muuttunut näiden kilojen myötä, koska en koe tyylikkääksi pukea tietynlaisia vaatteita näillä kiloilla, kun hoikkaan varteeni ne istuivat täydellisesti. Hoikkana oli helppo olla näyttävän tyylikäs huolettomasti.

Kyllä vika on pään sisällä, jos noilla mitoilla suree läskejään.

Miksi tästä naisten jakaantumisesta erilaisiin luokkiin pelkän painon perusteella ei puhuta enempää? En tiennyt tästä ennen kuin koin sen, ennen olin aina haluttu ja ihailtu, siihen lisää kymmenen kiloa ja olenkin yhtä haluttu kuin joku perusmervi, vaikka sama nainen olen kuin ennenkin. Oikeastiko se lieväkin ylipainoisuus vie naisesta kaiken hohdon? Järkyttävää! En usko, että miehet kokevat samanlaista tason alenemaa, jospainoa kertyy kymmenisen kiloa lisää...

Kai se "tason aleneminen" kertoo juuri siitä, että liikunnallisen ja hoikan naisen vartalo on tällä hetkellä se ykkösihanne yhteiskunnassa niin miesten kuin naistenkin mielissä. Aina vakuutellaan, että kaikilleon ottajansa ja että kyllä pulskakin voi olla kaunis ja hot, mutta sitä ei vaan ymmärretä, että kuinka ne pulskat kaunottaret silti muodostavat ihan oman alemman kategoriansa niihin tiukempikroppaisiin nähden. Vähän niin kuin vammaisten olympialaiset vrt. ne "oikeat".

Tämä ei siis ole kiistakysymys, vaan huomio nyky-yhteiskunnasta. Ja sen huomaa ilmeisesti parhaiten silloin, kun nainen itse kokee tipahduksen lisääntyneeseen rasvakerrokseen perustuen. Sitä ei voi olla huomaamatta. Kroppa ei olekaan enää se ylpeyden aihe ja katseiden kohde, siitä tulee pehmeämpi ja tavallisempi, ei haaveiden eikä ihailun kohde, vaan sama ruho, kuin muillakin naisilla. Vain kokemus siihen ykköskategoriaan kuulumisesta ja siitä tipahtamisesta paljastaa tämän raa'an kategoriajaon.

Mahtaa olla karua, jos oma mies on valikoitunut tästä tiukkaa kroppaa ihailevasta porukasta ja muutos naisen kropassa muuttaa miehen katseen erilaiseksi myös parisuhteessa. Vaikka niin siinä taitaa käydä ihan riippumatta siitä, onko naisella ollut tiukka tai vähemmän tiukka kroppa, miehen silmä tottuu ja kyllästyy vuosien varrella mihin tahansa. Jee, monogamia rulettaa kuitenkin...