Koulun aloitus takkuaa ekaluokkalaisella
Koulua käyty kohta viikko ja ekaluokkalaisella pojalla on ollut vaikea koulun aloitus. Torstaina ja perjantaina meni vielä mielellään kouluun, mutta maanantaina ilmoitti, että ei mene kouluun. Lähti kuitenkin, mutta läksyjen, varsinkin aapisen tehtäväkirjan tehtävien teko on yhtä tervanjuontia. Matikkaa tekee mukisematta, lukeminen vaihtelee. Osaa siis lukea, laskea ja kirjoittaa, mutta kynähommat turhautui jo eskarissa. Saimmekin sieltä hyviä vinkkejä kehittää hienomotoriikkaa ja poika kehittyikin siinä, mutta onhan kirjoitus melkoista harakan varvasta vielä. Ollaan puhuttu koulusta positiivisesti ja kannustavasti. Pidetty sylissä ja hoivattu. Tehty yhdessä asioita. Silti tämä on turhauttavaa. Mikä auttaisi? Vai onko tämä vain kestettävä ja ohimenevää.
Kommentit (17)
Kiitos. Pitää kokeilla. Kannattaako olla opettajaan yhteydessä, mikäli ongelmat jatkuvat?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Pitää kokeilla. Kannattaako olla opettajaan yhteydessä, mikäli ongelmat jatkuvat?
Mitäpä arvelet opettajan voivan tehdä?
Koulu on useimmille pojille enemmän tai vähemmän tervanjuontia, kunnes oma motivaatio herää joskus yli 20-vuotiaana. Näin on ollut Agricolan ajoista; hänkin kirjeissään tuskaili poikain opetuksen raskautta.
Turhautumistakin pitää oppia sietämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Pitää kokeilla. Kannattaako olla opettajaan yhteydessä, mikäli ongelmat jatkuvat?
Mitäpä arvelet opettajan voivan tehdä?
Koulu on useimmille pojille enemmän tai vähemmän tervanjuontia, kunnes oma motivaatio herää joskus yli 20-vuotiaana. Näin on ollut Agricolan ajoista; hänkin kirjeissään tuskaili poikain opetuksen raskautta.
Jaa, kyllä minä uskon open voivan tehdä paljonkin, jos tietää ongelmista. Jos hänelle ei kerrota huolista koulun alkuun liittyen, hän voi tehdä paljon vähemmän. Itse mielelläni kuulisin tällaisista murheista vanhemmilta (tietysti yhteistyöhengessä kerrottuina). Voihan olla, että on jotain sellaista haastetta, johon koululta löytyisi tukimuotoja.
T. Ope
Käsien motoriikkaa olisi kannattanut alkaa kuntouttamaan heti, kun ongelmat ilmenivät eskarissa. Nyt kädet eivät osaa tehdä sitä, mitä aivot haluaisivat. Ongelma on kuitenkin aivoissa, joissa käsien ohjausta hoitava alue ei ole päässyt (harjoituksen puutteen?) vuoksi kehittymään kunnolla.
Ongelma on tyypillinen pojille, jotka eivät nykyään tee käsillää mitään tarkkaa. Hyvä motoriikka on kuitenkin erittäin tärkeää monessa ammatissa.
Meillä oli sama homma joskus vanhimman pojan kanssa. Kaksi ekaa päivää oli intona, sitten ilmoitti ettei aio enää mennä. Juteltiin opettajan kanssa ja tuettiin poikaa parhaan mukaan. Hänellä oli myös ongelmia hienomotoriikassa ja käsiala ihan järisyttävää, vaikka fiksu poika muuten olikin.
Jossain vaiheessa syksyä tehtiin päätös, että lapsi siirtyy pienluokalle. Tämä auttoi paljon ja lapsi lähti myöhemmin ihan mielellään kouluun ja sai tukea enemmän ja yksilöllistä opetusta. Mitään varsinaista "vikaa" ei löytynyt.
Ala-asteen kävi pienluokkaa ja yläasteella siirtyi normi luokalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Pitää kokeilla. Kannattaako olla opettajaan yhteydessä, mikäli ongelmat jatkuvat?
Mitäpä arvelet opettajan voivan tehdä?
Koulu on useimmille pojille enemmän tai vähemmän tervanjuontia, kunnes oma motivaatio herää joskus yli 20-vuotiaana. Näin on ollut Agricolan ajoista; hänkin kirjeissään tuskaili poikain opetuksen raskautta.
No Agricola ei paljon tyttöjä opettanut eli ne kirjoitukset voi lukea "opettaminen on raskasta". Hän ei varsinaisesti ollut muutenkaan mikään pedäkogi.
Käsien motoriikka on sellainen asia, minkä edistämiseksi vanhemmat voivat tehdä todella paljon. Kyse on kuitenkin aivojen harjaantumattomuudesta ja se korjautuu pitkälle ihan harjoittelemalla.
Pitääkö ekaluokkalaisen osata kouluun mennessään nykyään kirjoittaa täydellisen kaunista käsialaa? Epäilen. Koulua käyty viikko vasta.
Vierailija kirjoitti:
Käsien motoriikkaa olisi kannattanut alkaa kuntouttamaan heti, kun ongelmat ilmenivät eskarissa. Nyt kädet eivät osaa tehdä sitä, mitä aivot haluaisivat. Ongelma on kuitenkin aivoissa, joissa käsien ohjausta hoitava alue ei ole päässyt (harjoituksen puutteen?) vuoksi kehittymään kunnolla.
Ongelma on tyypillinen pojille, jotka eivät nykyään tee käsillää mitään tarkkaa. Hyvä motoriikka on kuitenkin erittäin tärkeää monessa ammatissa.
Miten perustelet tuon, etteivät pojat "tee nykyään käsillää mitään tarkkaa"?
Meillä ei kyllä ekaluokkalainen tee vielä mitään kirjoitustehtäviä. Tehtävät on pelkkää "viivan vahvistamista" ja piirtelyä. Toki jotain satunnaisia kirjaimia tehdään mallin mukaa.
Eikö teidän poika tykkää piirtää tai värittää? Siinähän kynähommia tulee luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsien motoriikkaa olisi kannattanut alkaa kuntouttamaan heti, kun ongelmat ilmenivät eskarissa. Nyt kädet eivät osaa tehdä sitä, mitä aivot haluaisivat. Ongelma on kuitenkin aivoissa, joissa käsien ohjausta hoitava alue ei ole päässyt (harjoituksen puutteen?) vuoksi kehittymään kunnolla.
Ongelma on tyypillinen pojille, jotka eivät nykyään tee käsillää mitään tarkkaa. Hyvä motoriikka on kuitenkin erittäin tärkeää monessa ammatissa.
Miten perustelet tuon, etteivät pojat "tee nykyään käsillää mitään tarkkaa"?
Ihan havainnoilla. Poikien käsillä työskentelyn taidot ovat suorastaan romahtaneet viimeisen 40 vuoden aikana. Osa ei pysty kouluun tullessaan tekemään juuri mitään.
Jos ei osata, ei olla harjoiteltu. Käsien motoriikka ei kehity ruutua tuijottamalla. Pelaaminenkin kehittää motoriikkaa vain pieneltä osa-alueelta.
Kannattaisi panostaa nyt käsien hienomotoriikan harjoitteluun. Koululta voi saada apua, mutta ehkä löytyisi muitakin mahdollisuuksia kuin läksyjen teko. Kaikenlainen askartelu voi olla avuksi, vaikka pienoismallien kokoaminen yhdessä vanhemman kanssa. Entä jo poika ryhtyisi ihan vanhanaikaiseen kirjeenvaihtoon vaikka isovanhempiensa kanssa
https://www.makeoversandmotherhood.com/construction-truck-scissor-cutti…
ei näitä tarvitse ostaa,etsi pinterestistä ja tulosta,tai piirrä itte. Aloita ihan itse ja lapsi tulee uteliaana kysymään,mitä teet niin sanot että leikkelen tällaisia koska...(keksi jotain) JA VOI olla että hän kysyy saanko minäkin! JA eiku sakset käteen!
Vaikka ois vinksin vonksin,kehu,kehu,kehu!
Toinen on tavallinen jalkapallo,isän kanssa pihalle,siinä ylittuu vartalon keskiviiva joka on tarpeellinen. Pallon kopittelu,koripallo,kaikki pallohommat on hyväksi.
Pallohommat eivät kuitenkaan riitä hienomotoriikan harjoitteluun. Siihen tarvitaan kynäilyä tai jotakin näpertämistä. Sopiva homma voisi olla vaikka perhokalastajan pakin järjestäminen.
Vastahan koulu alkoi joten miksi sanot että kirjoitus on VIELÄKIN harakanvarvasta? Mitä jos kokeilisit olla vaatimatta lapselta liikoja, anna opetella rauhassa ja kehittyä omaan tahtiin. Tottakai alku voi olla pakkopullaa ja hidasta mutta kun muut asiat on kunnossa ja vanhemmat ei painosta niin kyllä se oma rytmi sieltä löytyy.
Palkitseminen. Tee ruudukko kahden viikon ajalle. Jos saa tarran / leiman / rastin joka ruutuun reippaasta yrittämisestä ja harjoittelusta, saa palkinnon X.
Meillä tällainen motivoi lasta ja kaikki alkoi vähitellen rullata.
Jatka myös sylittelyä ja juttelua.