Nainen! Keneltä koet ulkonäköpaineittesi tulevan ja mitä asialle voisi tehdä?

Paineet laittautua ja meikata jne varmaan muita naisilta, mutta paine olla superhoikka ja timmi tulee miehiltä, joille normaalipainon ylärajoilla oleva on jo läski

Olen 46 vuotias ja en koe yhtään mistään mitään paineita mihinkään. Paineiden kokeminen on vain huonolla itsetunnolla varustettujen naisten juttu, ei muiden.

Olen ollut aina mitä olen ja mikään tai kukaan ei ole määritellyt minua ja ulkonäköäni. Ihan itse päätän minkälainen olen ja se riittää muille. Se on riittänyt tähän asti kaikille ja saa riittää tästä eteenpäinkin. Ystäväni ovat täsmälleen samanlaisia ja myös teinini ovat tajunneet asian jo kauan sitten.

En todellakaan vertaile itseäni muihin ihmisiin tai ties mihin mainoskuviin, en edes huomaa sellaisia, vaan hyväksyn jokaisen ihmisen ihmisenä ja omana persoonana. Teen työtä vanhusten kanssa ja heiltä oppii kaikenlaisia oikeasti viisaita asioita, ei mitään turhuuksia ja hömpötyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Paineet laittautua ja meikata jne varmaan muita naisilta, mutta paine olla superhoikka ja timmi tulee miehiltä, joille normaalipainon ylärajoilla oleva on jo läski

Höpsistä. Hanki itsetunto.

Ei ole moneen vuoteen ollut mitään paineita. Ehkä 20v mutta silloinkin sain miesten huomiota (jos joku av-mittari se) ihan hyvin vaikka olikin rillit ja kaamea avopurenta. Ihmettelen tätä hölinää, että hävettää mennä rannalle jne. No, pukekaa istuva uimapuku ja menkää. Ei siellä ihme naruissa tarvi keekoilla. Ja toisekseen: ketä kiinnostaa kytätä jonkun tukevan kuntosalitreeniä? Kertoo enemmän kyttääjän oman elämän köyhyydestä moinen.

Olen eri mutta kiinnostaisi tietää että mitä sitten vaikka naisihanne olisi jotain? Mikä on se pakkomielteinen tarve pyrkiä täyttämään se? Onko kyse jostain voimakkaasta pelosta että jos ei täytä ihanteita ei pääse parittelemaan ja jatkamaan sukua?

En koe jatkuvaa ulkonäköpainetta, vaan se on pikemminkin ollut ajoittaista epävarmuutta tietyissä tilanteissa, etenkin teini-iässä.

En ole kovin kilpailuhenkinen enkä koskaan koulussa kokenut olevani missään kauneuskilpailussa muiden tyttöjen kanssa, mutta muistan halunneeni ns. tunnustusta sille omalle kehittyvälle naiseudelleni.

Siihen aikaan Kampin rullaportaiden seinillä oli isot mainoskuvat Sloggi-alushousuista ja mallina keikkui Kylie Minogue. Tietysti pojat tuijottelivat tätä sloggipyllyä porukalla, mutta erityinen kolaus se oli itsetunnolleni, kun oma ihastuskaan ei saanut siitä silmiään irti. Nykyään tuo muisto hymyilyttää, mutta silloin se tuntui murskaavan osan tyytyväisyydestä omaan kehooni ja mietin vielä seurustelun alussa, että toivookohan hän minulla olevan sellainen lättäpylly kuin Kyliellä.

Muutoin en koe mitään erityisiä paineita. Tykkään esim. hiusteni luonnollisesta väristä ja minusta on mukava meikata silloin tällöin.

Mistä sinulle tulee oletus, että kaikilla naisilla olisi ulkonäköpaineita tai että kilpailisimme kauneudesta?

Minä itse asetan itselleni paineita pysyä urheilullisena. Se on minulle itselleni ollut aina tärkeää. Harrastan tavoitteellisesti erästä lajia ja toimiva kroppa on siinä tärkeä.

Äidiltä taas on tullut tarve siistiytyä ihmisten ilmoille: pukeutua asianmukaisesti, olla puhdas ja huoliteltu ja kammata hiukset. Tämä on niitä kotoa opittuja juttuja enkä koe että siitä olisi minulle mitään haittaa tai vaivaa. Nautin itsekin olostani kun näytän mukavalta.

Sinkkuna on kyllä saanut kokea ulkonäköpaineita miehiltä. Esim erilaiset deittisovellukset suosivat kauniita, siroja, hoikkia ja naiselliset muodot omaavaa pitkätukkaista, naisellista naista.

Johan tällä palstalla saa lukea miesten kommentteja että etsivät parisuhteeseen yllämainittuja naisia, ja rumemmat kelpuutetaan ns runk*kualustaksi.

Sinkkumarkkinat ovat hyvin pinnallinen paikka!

Ei ihme, että sinkulle, joka kaipaa parisuhdetta, kasaantuu ulkonäköpaineita! Eri asia olisi, jos olisi uskollisessa ja rakastavassa parisuhteessa tai omasta valinnasta sinkku.

Instgramin poistaminen auttoi kummasti. Vertasin itseäni ihmisiin ja tunsin huonommuutta, vaikka tiedän heidät oikeasta elämästä enkä haluaisi olla heidän kaltaisensa. Olin siis kateellinen vain feikkielämille.

Mummolta: aina puhtaat alusvaatteet, kun ei koskaan tiedä, milloin joutuu äkillisesti sairaalaan.

Äidiltä: kunnon työllä (puunkanto, siivous, pihanhoito) hankitus lihakset; kuntosalit herraskaista hupatusta.

Ne perustuvat koko elämän aikana sisäistettyihin, (naisen) ulkonäköä koskeviin vaatimuksiin, joita eri puolilla esitellään. Varmasti niitä voisi ehkäistä sillä, että annettaisiin enemmän kehorauhaa.

En koe kenenkään antavan mitään paineita, mutta myönnän olevani turhamainen. Minusta on ihanaa tälläytyä ja minusta tuntuu hyvältä kun joku tykkää näkemästään. Olen tykännyt kauniista vaatteista ja kampauksista jo ihan ala-asteelta lähtien, kyse on siis itseni koristelusta eikä niinkään seksipainotteisesta huomionhausta.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinulle tulee oletus, että kaikilla naisilla olisi ulkonäköpaineita tai että kilpailisimme kauneudesta?

En väittänyt niitä olevan kaikilla naisilla, mutta oletan ulkonäköpaineiden olevan yleisempiä ja vakavampia kuin ennen, koska niistä nykyään puhutaan usein ja vakavaan sävyyn.

Ap

Ihan itseltä, inhottaa ylipainoni. Kuvat itsestäni suorastaan järkyttää. Kukaan ei ole koskaan huomauttanut painostani. Olen ensimmäistä kertaa ylipainoinen, nyt 65-vuotiaana.

Masennus iski kun jäin eläkkeelle, tässä nyt rämmin, en saa tehtyä mitään. Asiat on hirmu hyvin, on kaunis koti, sain yllättäen lapsenlapsiakin (luulin etten saa, mutta toinen lapsistani yllätti, ja nyt on kaksi, en tiedä mitään niin rakasta kuin nuo pojut), rahasta ei ole puutetta, elän yksin, mutta omasta halusta. Ja päivät vaan lipuu käsistä.

Osaisiko joku neuvoa miten pääsen apatiasta irti ilman lääkkeitä? Kiitos jo etukäteen.

Kyllähän ne nimenomaan muilta naisilta, mediasta ja yhteiskunnasta tulee. Ei minulle ainakaan kukaan tietty ihminen käy kertomassa, miltä minun pitäisi näyttää ollakseni menestynyt, suosittu, ihailtu, haluttava ja tullakseni kaikin puolin hyväksytyksi, enkä minä myöskään vertaa itseäni kehenkään tiettyyn henkilöön. Kyllä se on nimenomaan se kokonaiskuva mikä niitä paineita aiheuttaa, ja yleisesti tämä kilpailuasetelma kaikessa mahdollisesta.

Sitten kun niitä omia tavoitteita on saavuttanut ja on ystäviä, hyvä ura, mies, ehkä lapsia jne. niin paine ei ole enää niin kova, koska selvästikin se oma ulkonäkö on riittävä, ja muita ominaisuuksia alkaa arvostaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinulle tulee oletus, että kaikilla naisilla olisi ulkonäköpaineita tai että kilpailisimme kauneudesta?

En väittänyt niitä olevan kaikilla naisilla, mutta oletan ulkonäköpaineiden olevan yleisempiä ja vakavampia kuin ennen, koska niistä nykyään puhutaan usein ja vakavaan sävyyn.

Ap

Some ja sen muokatut kuvat on suurin tekijä ulkonäköpaineisiin.

Sukulaisiltani. Äiti, tädit, mummot ovat kaikki ikilaihduttajia, jotka ihailevat into piukeena jotain laihoja sirosti ja elegantisti liikahtelevia ballerinoja, ja minut on ehdollistettu samaan pienestä pitäen. Vanhempana olen tajunnut alkaa pyrkiä irti tästä ja kasvattaa itsetuntoani niin etten jatkuvasti murehdi sitä miten kasvoni tai kroppani eivät ole tarpeeksi sievät ja sirot, eikä ole pakko pyrkiä pysymään alipainoisena.

Miettikääpä tälläkin ketjuja jotka elävät pisimpään. Mitäpä niissä tehdään? Haukutaan julmasti ihmisiä, naisia aina.

Kyllä nainen on naiselle susi. Edelleen.

Niin mikä ulkonäköpaine?

Ei ole tullut miltään taholta.