Muita kenelle ns.puolitutut/työkaveritkin uskoutuu?
Olen joskus miettinyt että mikä ihme siinä on että töissä kollegat ( joita tuskin tunnet )ja muut puolitutut uskoutuvat sinulle asioista. Onko muita kaltaisiani? Ilmeisesti olemukseni herättää luottamusta ( ja olen myös tyyppinä oikeastikin sellainen etten kerro asioita eteenpäin eli luottamuksen arvoinen ) Ja näin on ollut jo kauan, myös alle kolmekymppisenä. Niin miehet kuin naiset kertovat minulle huolia ja murheitaan...
Kommentit (12)
Vaikutat hyvältä kuuntelijalta ja luotettavalta etkä yhtään ilkeältä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on myös tapahtunut tuollaista ihan teinistä lähtien.
osaatko itse sanoa mistä johtuu? Minä en keksi syytä... olen alkuun varsin hiljainen ja varautunut tyyppi, isossa väkijoukossa en erotu joukosta ja yleensä naama norsunveellä kun perusilme on vakava vaikka en tosiaan mikään vakava tyyppi olekaan.☺️ Ystäville lojaali, pidän salaisuudet jne. Tosin eihän ne puolitutut tiedä miten osaan pitää salaisuuksia/olenko luottamuksen arvoinen...
Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja kai se on ollut lapsuudesta lähtien luonteepiirre, että on luotettava. Sitä en ymmärrä, miten jotkut vaistoavat tämän asian niin hyvin. Siis vaikka eivät tunnekaan mua yhtään. Näkyykö se jotenkin naamasta?
Sama täällä, ihmiset tulee aina kertomaan henkkoht juttujaan ja avautumaan. Kuuntelen tietysti, osoitan empatiaa ja näin, mutta jotenkin hämmentävää, koska en itse avaudu asioistani edes tutuille ihmiselle.
Mulla oli pitkään elämässä tommosta, ja sitten asiat vain vähitellen muuttui. Minä muutuin ihmisenä. Nyt en jakele ilmaisia lounaita samaan tahtiin...
Kyse ei ole luottamuksesta pelkästään sinuun vaan he kertovat ehkä täydellisyytesi provosoimana myös ei feikattuja asioita, niinkuin realiteetteja sinulle elämästä.
Itse olen ollut aina ns.kovassa duunissa enkä esim.hoitoalalla. Oikeasti en ole mikään ”peoples Person” vaan oikeasti aika sulkeutunutkin ja hiljainen mutta toisaalta myös hyvin empaattinen luonne vaikka resting bitch -face tekee sen että saa kuulla siitä miten olen vihainen tms vaikka en ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, ihmiset tulee aina kertomaan henkkoht juttujaan ja avautumaan. Kuuntelen tietysti, osoitan empatiaa ja näin, mutta jotenkin hämmentävää, koska en itse avaudu asioistani edes tutuille ihmiselle.
Minulla sama... joskus kertomiani asioita on kerrottu törkeästi eteenpäin ja se on loukannut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut aina ns.kovassa duunissa enkä esim.hoitoalalla. Oikeasti en ole mikään ”peoples Person” vaan oikeasti aika sulkeutunutkin ja hiljainen mutta toisaalta myös hyvin empaattinen luonne vaikka resting bitch -face tekee sen että saa kuulla siitä miten olen vihainen tms vaikka en ole. Ap
Mulla oli pitkään sellainen voi-ei-onko-sulla-jotenkin-paha-olla-face. Nykyään sellainen face että älä tuhlaa mun aikaa. Kummasti on itkijät vähentyneet hihasta roikkumasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyse ei ole luottamuksesta pelkästään sinuun vaan he kertovat ehkä täydellisyytesi provosoimana myös ei feikattuja asioita, niinkuin realiteetteja sinulle elämästä.
No en ole lähelläkään täydellistä enkä edes leiki esittäväni täydellistä. Ap
Ihmiset on erilaisia. Jotkut hölöttää omat ja muitten asiat eteenpäin ihmeemmin ajattelematta,toiset ei.
Tunnen ihmisen, joka hyvin aikaisin tutustumisvaiheessa kertoi minulle aika henkilökohtaisia asioita, jota hieman ihmettelin aluksi, mutta en kuitenkaan päätäni vaivannut sillä enempää.
Ehkä hän sai minusta luotettavan kuvan.
Todellisuudessakin olen sellainen, en kerro luottamuksellisia asioita eteenpäin kenellekkään. Ja odotan sitä samaa muilta joille kerron omista asioistani.
Minulle on myös tapahtunut tuollaista ihan teinistä lähtien.