Te joilla on ns. helppo vauva, millainen raskausaika teillä oli?

Helppo sekin. Alkuraskauden pahoinvointi oli lievää etomista, lähinnä iltapäivisin kun maha oli tyhjä. Raskaus meni miltei loppumetreille hyvin, kävin salilla ja pyöräilemässä hyvinkin myöhäisille viikoille. Itse asiassa pyöräilin ruokakauppaan vielä päivää ennen synnytystä. No, synnytys tosin meni 10 pv yliajalle ja vimpoilla viikolla oli kyllä kovat päänsäryt ja raskausmyrkytysoireita. Käynnistysaika oli jo varattuna mutta lapsi päättikin alkaa tulla maailmaan rv41+4.. Synnytys olikin aika hankala sitten, 20 ähellyksen jälkeen mentiinkin kiireelliseen sektioon (virhetarjonta, sydänäänten laskeminen jne). Mutta kaikenkaikkiaan raskaudesta jäi sellainen kuva, että helppo oli. 

Helppo vauvani oli ja on poika, nyt jo eskarilainen. :)

Täältä löytyy tällainen helppo lapsi: nukuttu täydet yöt 2kk iästä asti, sitä ennen ruokailua n. 3h välein, tyytyväinen, iloinen tyttölapsi. Miltei jokainen on sanonut, että tämä esikoisemme on todella helppo lapsi (en käy kiistämään, ei ole montaa valvottua yötä takana). 

Raskausaika oli mitä oli, alussa heti pari viikkoa pahoinvointia. Viikolta 22+ närästys oli jotain kamalaa. Raskausmyrkytyskin tuli, joka selitti osaltaan turvotukset, jäätävät väsymykset (olisin huoletta voinut nukkua kellon ympäri ja enemmänkin) ja verenpaineet. Söin kamalasti, etenkin makeaa, ja panokin nousi (osittain myrkytyksen vuoksi) raskausaikana 27 kg. Noista 5 viimeistä kiloa tuli viikoilla 37-38, ja synnytystä alettiin käynnistää viikoilla 38+3. Selkäkipuja oli välillä, viikoilta 36+ alkoi mennä yöunet (välillä löysin itseni kello kolmelta yöllä siivoamasta keittiön kaappeja) mutta muuten olin voimissani. Olisin voinut tehdä mitä vain. Aloittajan kokemukset kiinnostavat myös? :)

PieniPrinsessa-12

Meillä olleet molemmat lapset todella helppoja vauvoja. Öisin ovat nukkuneet alusta asti hyvin n. 6h pätkän, heränneet syömään ja jatkaneet vielä n. 4h unia. Hyvin iloisia, hymyherkkiä ja vähään tyytyväisiä lapsia. Molemmat poikia, toinen nyt vajaa 2,5v ja toinen reilu 4kk. Molemmat raskaudet sujuneet ilman mitään ongelmia, edes mitään pahaa pahoinvointia ei ollut kummastakaan. Aivan loppuraskaudessa alkoi pidempien kävelylenkkien jälkeen tulla suppareita. Näiden kokemusten perusteella voisin olla raskaana koko ajan :D

Mulla on kolme lasta jotka kaikki ovat olleet ns. helppoja lapsia, ei koliikkia ja alkoivat nukkua 8 h yöunia viimeistään 2-3 kk iässä. Eivät ole juurikaan sairastelleetkaan, kahdella ei ollut edes korvatulehduksia, yhdellä taisi olla kahdesti mutta siihen se jäi.

Kaikki raskausajat ovat olleet mulle helppoja. Ei pahoinvointia, ei turvotuksia, ei raskausarpia jne ja painokin kasvanut varsin hillitysti raskauksien aikana, maksimissaan 10 kg tuli lisää kiloja ja se oli kolmannen lapsen aikana.

Synnytykset ovat olleet mielestäni tavallisia. Eka lapsi oli yllätysperätilassa, syntyi hyvin nopeasti avautumisvaihe ja ponnistusvaihe yhteen laskien ehkä noin 3 h. Pieni repeämä tuli, mutta ei siitä vaivaa ollut. Kaksi muuta synnytystä molemmat helpohkoja.

En tiedä onko nämä asiat yhteydessä toisiinsa mutta olen aktiiviliikkuja. En mikään himokuntoilija, mutta siis liikun kuitenkin päivittäin ja harrastan kahta eri liikuntamuotoa.

Mulla myös helppo vauva ja normaali raskaus. Raskausvaivoja oli joitain, lähinnä närästys ja liitoskivut, harkkasuppareita myös. Poika syntyi 41+4. Nyt toista kertaa raskaana, raskaus vieläkin helpompi (närästykseen olen syönyt reseptilääkettä) ja menossa on 41+3... Poika tulossa, saa nyt sit nähdä, kuinka helppo tapaus tästä tulee tai on tulematta.

itse olen tehnyt sellaisen havainnon että lihavilla naisilla jotka eivät liiku nimeksikään ja lihovat vielä lisää raskauden aikana, on kaikenlaista vaivaa raskauden aikana

nipottavat, täydellisyyteen pyrkivät nuoret naiset, jotka hepuloivat yhdestäkin raskauskilosta, saavat kiukkuisia ja kituliaita vauvoja jotka valvottavat perheitä aina 3-vuotiaaksi asti

Ensimmäinen lapsi oli tyttö..raskaus ilman pahoinvointia, mielitekoja ei, tosin lihoin kymmeniä kiloja kun söin ja söin herkkuja, synnytys helppo ja nopea ei mitään lievityksiä eikä ollut juuri kivuliaskaan. Ei arpia eikä mitään vaivoja, en ole kova liikkumaan mitä nyt vähän joskus kävelin. Masussa lapsi oli vilkas ja niin sitten synnyttyäänkin. Nukkui melkein heti täydet yöunet ei paljon syömään heräillyt, noin ensimmäiset kaksi kuukautta kerran yössä, päivät sitten valvoi, iloinen ja toimelia, päiväunet lopetti kun oli yksi! Nousi seisomaan 5kk vanhana jota ei meinannut kukaan uskoa mutta pakko oli kun totesivat itse..siitä alkoikin meno eikä meinaus, on ollut monissa asioissa edelläkävijä, oli kotihoidossa, paljon kavereita, menestyi hyvin koulussa ja veri veti maailmalle, on todella iloinen vilkas ja toimelias, aina auttamassa muita, kaunis hoikka mutta muodokas terve nuori nainen jolla on hyvä sydän.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 16:50"]

itse olen tehnyt sellaisen havainnon että lihavilla naisilla jotka eivät liiku nimeksikään ja lihovat vielä lisää raskauden aikana, on kaikenlaista vaivaa raskauden aikana

nipottavat, täydellisyyteen pyrkivät nuoret naiset, jotka hepuloivat yhdestäkin raskauskilosta, saavat kiukkuisia ja kituliaita vauvoja jotka valvottavat perheitä aina 3-vuotiaaksi asti

[/quote]

Noo, voi olla. Täällä yksi lihava äiti jolla raskausaikana tuli n. 10 kg lisää. Liikuin rauhallisesti lenkkeillen loppuun asti, mutta enimmäkseen päivärytmi oli aika rauhallista eikä muutenkaan paljon ole tapana stressailla. Raskausaika oli helppo, ei vaivoja paitsi pahoinvointia alkukolmannes. Synnytys oli helppo. Vauva oli helppo ja "rytmikäs".

Sitten taas kaverilla oli (no ensinnäkin painoa vähemmän, tuskin silti skitsoili kiloista) elämässä muuten stressiä ja kaikenlaista hötkyämistä ja kiirettä, sekä toki temperamentikas esikoinen hoidettavana, ja joutui vuodelepoon raskauden puolesta välistä moneksi viikoksi. Tuli aika vauhdikas ja temperamentikas tyttö sieltä sitten, onneksi onnellisesti ajallaan.

Mutta voisiko kuitenkin olla, että temperamentti periytyy, ja ehkä me joilla itsellämme on sen verran löysä luonne, ettei paljon jakseta joka asiasta puhista tai itseämme rankoa, niin lapsetkin tuppaa olemaan sellaisia? Tai voiko olla, että vatsassa rauhalliseen oleiluun tottunut vauva ei odota äksöniä mahan ulkopuolellakaan?

Erittäin helppo raskaus. Ja koliikkia lukuunottamatta helppo, rauhalinen vauva. Tyttö on nukkunut koko ajan yöt hyvin. Kolme ensimmäistä kuukautta söi kaksi kertaa yössä. Reilun puolen vuoden iästä nukkunut kokonaisia öitä. Nyt tyttö alkaa olla 1,5 vuotias ja nukkuu kiltisti 12 tunnin yöunet, ilman mitään illalla tapahtuvia nukutusrituaaleja:)

Raskausaika meni suurin piirtein huomaamatta ohi. Syntyi tyttö. Elämä muuten helppoa, mutta lapselta löytyi myöhemmin perussairaus, joka sotkee päivittäisiä aikatauluja jonkin verran.

Helppo raskaus, helppo tyttövauva. Pahoinvointi alussa oli kuvotusta, ellei syönyt riittävän usein. Kahvakuulassa ja agilityssä kävin vielä pari viikkoa ennen laskettua aikaa.  Kiloja tuli seitsemän, töistä ei päivääkään saikkua raskauden takia. Vauva oli perätilassa ja syntyi kiireellisellä sektiolla suunnitellun sijaan synnytyksen käynnistyttyä spontaanisti. Leikkauksesta toivoin nopeasti, pelkäsin paljon pahempaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2013 klo 16:50"]

itse olen tehnyt sellaisen havainnon että lihavilla naisilla jotka eivät liiku nimeksikään ja lihovat vielä lisää raskauden aikana, on kaikenlaista vaivaa raskauden aikana

nipottavat, täydellisyyteen pyrkivät nuoret naiset, jotka hepuloivat yhdestäkin raskauskilosta, saavat kiukkuisia ja kituliaita vauvoja jotka valvottavat perheitä aina 3-vuotiaaksi asti

[/quote]

Juu myönnän kyllä, että ihan mun vika se on, että olen saanut valvottavia vauvoja. Mitäs otin miehekseni sellaisen, joka oli vauvana tosi vaativa ja valvottava. Perkuleen anoppi vaan kun paljasti tuon asian vasta silloin, kun katseli meidän kiljuvaa esikoista. Siinä ne sitten koko suvun naiset muisteli, miten kanniskelivat miestäni vauvana vuoroissa, kun se huusi koko ajan. Sittemmin mies on oppinut peittämään tuon vian leppoisan kuoren alle. Jonnekin tosi syvälle, kun se ei nykyään ilmene missään muussa kuin noissa sukulaismummojen puheissa.

Jotta muistakaa nyt kaikki sinkut tehdä viisaammin ja heti ensitreffeillä vaaditte puhelun anoppiehdokkaalle ja täysraportin sieltä, että millainen se treffikumppani oli vauvana. Ettette toista mun virhettä.

Niin tehdään leppoisat vauvat.

Mä veikkaan, että suurempi merkitys on vauvan syntymällä itsestään sekä vauvan syntymäpainolla. Meillä yli 3,5 kilosena syntyneet on olleet helppoja. Syöneet hyvin, nukkuneet hyvin jne. Sitten taas alle 3,5 kiloset olleet vaativampia, syöneet useasti ja valvoneet. Paitsi sitten yksi keskosena syntynyt, oli äärimmäisen helppo vauva, mutta johtui sitä, että eli ensimmäisen elinkuukautensa sairaalassa jossa oli jo ihan kellotettu vauva, eli ruokaili 4h välein.  Toinen mikä voisi vaikuttaa olisi itse synnytys? Hitaiden synnytysten jälkeen tulee helppoja vauvoja ja nopeiden synnytysten jälkeen itkuisia/vaativia vauvoja. Näin ainakin mellä. 

aivan järkyttävä raskausaika. Onneksi helppo vauva kompensoi kärsimyksiä.

Vaikeat raskaudet, pahoinvointia, närästystä ja raskausmyrkytys jokaisessa. Kolme lasta, kolme keskosta, kaikki helppoja kun kotiin pääsivät. Paino ei noussut, maksimissaan 68 kg viimeiseltä lapselta. Suurin lapsista painoi 2150 kg. Se palstalaisten teorioista.. Itse olen ollut ns. Helppo vauva, miehestä en tiedä. Anoppi kuollut aikaa sitten.

Njooh, helppoja olivat kummatkin raskaudetkin. Joskin esikoista odottaessani sain alkavan raskausmyrkytyksen. Mutta siis noin muutoin ihan helppoja. Alkuraskaudestakin oli vain pientä kuvotusta.

Minulla tyttö ja poika.

Suht helppo raskaus. Alussa etovaa oloa ja väsymystä, puolessavälissä alkoi häpyliitoksen kipu ja loppupuolella närästys, mihin onneks Rennie auttoi.

Reilusti ylipainoa, mut raskausaikana paino nousi vaan 5kg ja sekin kahden viimesen viikon aikana, turvotusta. Synnärille jäi 14kg, joten lähtöpainostakin katos 9kg.

Itelläni on tulinen temperamentti, en oo kovin leppoisa.

Synnytystä käynnistettiin kolme päivää ja synnytys itessään kesti 15h. Radin takia käynnistettiin.

Vauva oli 54cm ja 4220g. Poika.

Pari ekaa kuukautta poika heräs 2-3h välein syömään. Jossain vaiheessa nukku 5-6h ja syöttö, siihen päälle vielä n. 4h. Reilu kolmen kuukauden iästä eteenpäin nukkunu 12h putkeen.

Ei turhia kitise. Perustyytyväinen vauva. Iloinen, hurmuri. Muutama kaveri oikeen on ihmetelly miten voi olla noin helppo. No, heillä ollut vaativammat vauvat.:)

Joskus melkeen hävettää, että on noinkin helppo tapaus.:D Kun kuuntelee muiden äitien juttuja..

Sain kai katettua tähän kaikki kohdat, mitä täällä tullu esille.:P

Voisko herkkä- tai hyväunisuus olla myös ihan geneettinen ominaisuus? Kumpikin meistä on huonoja nukkumaan metelissä, kuumuudessa tai vieraassa paikassa, ja niin on lapsikin. 

Itse kysymykseen voisin vastata niin, että mulla oli raskaus ihana ja helppo, ei pahoinvointia, ei poissaoloja töistä ym.  Vauva sen sijaan valvotti, tai en oikein kestänyt sitä yöheräilyä itse, koska en saanut helposti unta sen jälkeen. Muutenkin vauva valvoi tosi paljon, vaikka yleensä ne kuulemma pienenä vetävät unta palloon koko ajan. Syöminen oli sitten sitä uneliasta lussutusta, joten tissi suussa meni ekat kuukaudet. Hyvien unenlahjojen lisäksi nopeat tehosyöjät on mun mittapuun mukaan niitä helppoja vauvoja. 

Äärettömän helppo raskaus ilman mitään vaivoja, vauvakin nukkui masussa kaiket yöt ja heräili vasta kun tein itse aamulla töihin lähtöä. Painoa tuli raskausaikana vajaa 8 kg. Synnyttyään nukkui parikuukautisesta eteenpäin 10h yhteenmenoon, joten yövalvomisista en tiedä yhtään mitään =).

Sairastettu on minimaalisen vähän ja nyt poika on jo eskarilainen.