Lue keskustelun säännöt.
Olen vihainen, mutten tiedä kenelle. Elämälle?
21.08.2013 |
En tykkää väittää että joudun omassa elämässäni uhriksi jatkuvasti, mutta sitä se tuntuu olevan. Lapsuus meni mielenterveysongelmaisten alkoholistien taloudessa, koulussa kiusattiin koko peruskoulun ajan. Nuoruus huostaanotettuna (vanhempien vuoksi) perheeseen, jossa syömishäiriöinen "äiti" kyttäsi syömisiäni ja minulle puhkesi ahmimishäiriö. Muutin omilleni, aloitin amiksen- minut raiskattiin ja tulin raskaaksi, tein abortin ja menin henkisesti sekaisin. Tutkimusten jälkeen selvisi että minulla oli puhjennut persoonallisuushäiriö, joka on osittain periytyvä. Nuorena aikuisena olin aivan sekaisin, mutta tapasin nykyisen mieheni ja hänen avullaan aloin uskomaan, että ehkä minustakin on johonkin.
Olimme yhdessä pitkään, saimme lapsen. Vaikka olin raskausaikana esimerkillinen elämäntavoissani, syömisissä, juomisissa jne. niin synnytyksessä tehtiin hoitovirhe ja moni muukin asia meni pieleen. Saimme lapsen, joka melko nopeasti paljastui autistiseksi ja vuosia myöhemmin kehitysvammaiseksi myös. Monta vuotta olin kotona työttömänä, stressasin lapsen asioita, tein parhaani mutta lapsen käytös oli mahdotonta. Lopulta tuli aika antaa hänet hoitokotiin asumaan. Se päivä oli tänään.
Olen itkenyt silmät päästäni. Mitä vittua sinä minusta haluat, elämä?? Mitä minun pitäisi tehdä, että tämä jatkuva uhriksi joutuminen lakkaa!!
Kommentit (6)
Tapahtumille ei voi mitään, mutta kuinka niistä selviää, se on sinusta kiinni.
Vaikeuksia ei saa käyttää tekosyynä/oikeutuksena katkeruuteen ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pahoillani sun puolesta. Sun elämä tuntuu olevan yhtä ylämäkeä koko ajan eikä mäkikään ole mikään kovin pieni.
Toivottavasti sulla alkaa menemään nyt paremmin. Ehkä lapsellasikin menee paremmin hoitokodissa, kun on ammattilaiset ympärillä ja sä saisit auringon valoa elämääs.
Olen todella pahoillani puolestasi. Elämä ei ole reilua. Muuta en osaa sanoa.
olen pahoillani. Elämä on kovaa, varsinkin snulla se on erityisesti sitä ollut. En tiedä, miksi sinulle on tapahtunut noin.
ihmisellä ei ole mitään, ellei hänellä ole toivoa. Toivoa paremmasta elämästä. Yritä löytää tämä toivo. Se ei onnistu vielä tänään, tuskin. Toinen asia, mitä sinun pitää kaivaa itsestäsi esiin, on kiitollisuus. joka ilta mieti kaikki pienetkin asiat, joista olet kiitolinen. Vaikka se, että lapsesi pääsi hyvään hoitokotiin.
siunausta sinulle!
Olet kokenut paljon elämäsi aikana. Sinulle on tehty paljon pahaa. Silloin saa olla vihainen, ja pitääkin olla.
Kun olet vihannut vihasi loppuun, olet vapaa jatkamaan elämääsi eteenpäin. Auttaisiko terapia? Saisit jutella jollekulle ammatti-ihmiselle ja hän auttaisi näkemään vahvuutesi, joilla voit selviytyä - sillä vahva sinun on pitänyt olla kaiken ikäsi. Hän auttaisi sinua olemaan myös heikko, sillä sekin vaatii taitoa.
Tsemppiä!