En sopeudu täkäläisiin mammapiireihin

minusta tuntuu, että kaikilla mammalomalaisilla on sama fiilis. Kaikki ajattelevat että ovat jotenkin erilainen, poikkeuksellisen syvällinen/kaunis/lihava/hoikka/rikas/tyylikäs/ruma/jotain. Ihan sama mitä, mutta kaikki ovat niin erilaisia eivätkä tutustu keneenkään. Minä yritin kanssa hengailla aikani mammaporukoissa mutta ei siitä tullut mitään. Sitten tajusin, että eivät ne muutkaan mammat tunne toisiaan! Ovat käyneet samassa perhekerhossa vuosia eivätkä tiedä edes toistensa nimiä. Kaikkien mammojen maailma oli jotenkin niin omituisen sisäänpäin kääntynyt että ei mitään järkeä (myös minulla). Kyllä tuosta kotiaikojen jumituksesta pääsee jossain vaiheessa eroon eikä siinä vaiheessa sitten edes halua kuulua mihinkään "joukkoon".

Asutko sä jossain tuppukylässä, jossa on pakko välittää siitä,mitä muut ajattelevat?

Sullon varmaan  ihan omat ja maksetut vermeet. Niillä muilla velaksi ostetut. Sun muksullas on tulevaisuus turvatumpi siinä mielessä ;)  Eikös?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 16:11"]

Asutko sä jossain tuppukylässä, jossa on pakko välittää siitä,mitä muut ajattelevat?

[/quote]

En vaan sadantuhannen asukkaan kaupungissa. Olisi silti kiva tuntea joku mukava täkäläinen äitiyslomalla oleva, joka ei koko olemuksellaan hengi, että olen maan matonen. Voisi vaikka käydä kahvittelemassa ihan toistemme luona ja lämmittää sitä mikromaitoa ilman huonoa omatuntoa.

Jotenkin tuo tuppukyläajatus on muuten huvittava. Kun aikoinaan palasin jenkeistä kotiin, tuntui Helsinkikin niin kovin, kovin piskuiselta. Miten ne helsinkiläisetkin ajattelevat, että ovat jotain suurkaupunkilaisia maan johtotähtiä? Kaikki on niin kovin suhteellista.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:37"]

Kun aikoinaan palasin jenkeistä kotiin, tuntui Helsinkikin niin kovin, kovin piskuiselta. Miten ne helsinkiläisetkin ajattelevat, että ovat jotain suurkaupunkilaisia maan johtotähtiä? Kaikki on niin kovin suhteellista.

[/quote]

Jenkeissä niitä tuppukyliä vasta onkin. Ei se, että maa on iso, missään tunnu, jos on vaihtarina jossain Kansasin perukoilla tai Texasin takamailla. Ei se vaihto-oppilasvuosi yleensä nyt niin valtavissa suurkaupungeissa ole, vaan pikemminkin Amerikan versiossa Leppävirrasta (kaikki kunnioitus Leppävirralle, kiva paikkakunta). Sen vaihtarivuoden jälkeen Helsinki tuntuu valtavalta kansainväliseltä metropolilta.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 16:11"]

Asutko sä jossain tuppukylässä, jossa on pakko välittää siitä,mitä muut ajattelevat?

[/quote]

En vaan sadantuhannen asukkaan kaupungissa. Olisi silti kiva tuntea joku mukava täkäläinen äitiyslomalla oleva, joka ei koko olemuksellaan hengi, että olen maan matonen. Voisi vaikka käydä kahvittelemassa ihan toistemme luona ja lämmittää sitä mikromaitoa ilman huonoa omatuntoa.

Jotenkin tuo tuppukyläajatus on muuten huvittava. Kun aikoinaan palasin jenkeistä kotiin, tuntui Helsinkikin niin kovin, kovin piskuiselta. Miten ne helsinkiläisetkin ajattelevat, että ovat jotain suurkaupunkilaisia maan johtotähtiä? Kaikki on niin kovin suhteellista.

[/quote]

Susta huokuu huono itseluottamus! Sellaisen kanssa ei halua olla kukaan, koska näytät siltä, että ripustaudut heti, jos sulle sanoo "hei". Jostain syystä olen luuserimagneetti ja perhevapaiden aikana äitikahviloissa ja perhekerhoissa sain riesakseni jonkun kaltaisesi. Vaikka miten sanoin, että olen täällä vain siksi, että lapsi näkee muita lapsia, niin eikö viereen änkeä joku, joka valittaa yksinäisyyttään tai sitä, että ei ole kahviseuraa.

Kun minä en kaipaa kavereita, minulle riittää oma elämä ja ne ystävät, jotka ovat olemassa ilman lapsiakin! MInulle riittää kevyt rupattelu , en odota, että saan kutsuja kahville tai lasten kanssa leikkimään.

Vaunulenkillä en katso vastaantulijoita, koska se toinen äiti saattaa olla siellä kaverikytiksellä odottamassa, että pääsisi peesiin ja rupattelemaan. Minulla on oma elämäni, en halua siipeilijöitä. Etenkään sellaisia, jotka on ihan jenkeistä tulleet ja pitää hesaa siis niin pienenä.

Tuntuu, että mä taidan olla ainoa äiti koko maassa, joka käyttää lapselle puhtaasti kaupan valmiita puuroja, vellejä ja soseita.

En todellakaan osaa tehdä laadukasta tai monipuolista ruokaa, eikä mulla koskaan ole pahemmin ollut intressejä ruuanlaittoa kohtaan. Aina kun mahdollista, ulkoistan omatkin ruokailuni.. Haluan silti tarjota mahdollisimman monipuolista, ravitsevaa, terveellistä ja turvallista ruokaa lapselleni. Oikeasti uskon, että suomessa valmiit vauvanruuat ovat tarkkaan säädeltyä ja valvottua, että niissä on laskettu kaikki ravintoaineet suositusten mukaan. En käytä ollenkaan valmiita eineksiä itse enkä niitä meinaa lapselleni syöttää, kyse on nyt ihan vauvanruuasta. Enkä käytä kestovaippoja, tai ole koskaan pessyt vauvan pehvaa hanan alla (peppupyyhkeet). Kait olen laiska ja huono, tai ainakin muiden äitien juttuja kuunnellessa minulle tulee sellainen olo.

Siis peset vauvasi pepun niillä puhdistuspyyhkeillä, et juoksevan veden alla?

Terkkului Espoosta!

Luulisin, että jos tervehtisin täällä vastaantulevia vaunuilijoita niin voisi tulla aika pitkiä katseita. Tai mistä sen tietää en ole kokeillut. Kai täällä hymyillään kuitenkin. Lupaan vastata tervehdykseen jos tulet vastaan!

Voisikohan ap nyt osa tuosta erilaisuudesta olla korviesti välissä? Meneppä lähikauppaan ja katso löytyykö hyllystä vähintään kahta merkkiä korviketta? Jep. Kyllä siellä muutkin syöttää sitä lapsilleen! Älä takerru parin nipottajan kommenttiin!

Minä käyn muuten lenkillä purkamassa paineita. Se voi olla ainoa oma hetki päivässä. Taukoamatonta puhetta suoltava esikoinen on eskarissa, ei tarvitse kuskata itseään tai lasta harrastukseen, ei ole siivottavaa, pyykättävää, töitä tai ruoanlaittoa. Lenkki on hetki minua varten kun vauva nukkuu. Trikoot on jalassa koska pää nollaantuu kun hiki lentää. Omistan paljon H&M:n vaatteita, mutta lenkkarit ja urheiluvaatteet on sellasia, että kestävät. Vaunut ostettiin niin, että ne tuntuvat käsissä hyville. Kisloja kuitenkin kertyy aika paljon. Jos muutun mielikuvissasi helpommin lähestyttäväksi tällä niin kerron, että trikoiden alla löytyy kyllä Tenat. :D Ei nääs ihan suju urheilu yhtä hygieenisesti kuin ennen synnytyksiä.

Tosiaan teen töitä äitiyslomalla ja tiedän etten ole ainoa asiantuntija- tai hoitoalan työtä tekevä, joka heittää keikkaa äikkäristä huolimatta. Siitäkään ei juuri puhuta,sillä hyvät äidit eivät jätä kolmekuisia vauvojaan päiväksi isälle "hoitoon" (meillä isä on tasaveroinen vanhempi, sillä imetys ei onnistu täälläkään) saati mummolle.

Mutta ylläolevista seikoista johtuen tuntuu, ettei jaksa jäädä lenkeillä jorisemaan. Minäkään en siis kuulu niinhin, joilla on pitkät päivät ja tylsää mammalomalla. Päinvastoin. Miten sitä on kerennyt käymään töissä?

Rohkeasti vain sinne perhekahvilaan! Meitä siellä ei tapaa, sillä me herätään vasta klo 11 ja täällä kaikki iloittelut loppuvat jo klo 12. Mutta näillä nurkilla ainakin kuuluu olevan kivoja ihmisiä kahvittelemassa. Sekaan vaan!

Mä en luokittele kärryjen,vaatteiden saatika muutenkaan ulkonäön perusteella vaikka mulla onkin jotkut emmaljungat ja tykkään myös välillä ostella velatta ns. Merkkivaatteita. Mutten silti viihdy sen kaltaisten ihmisten seurassa joita ap kuvaili. 

Minä odotan ensimmäistäni, mutta taidan mieluummin höperöityä omissa oloissani sitten lapsen synnyttyäkin kuin mennä jonnekin äitivauvakerhoon missä on jotkut missikisat käynnissä (ainakin mikäli av:ta on uskominen). 

Olen mieluummin yksin kuin jatkuvan kyräilyn ja vittuilun kohteena. Olen kokenut mitä on kiusaaminen, niin kouluaikana kuin aikuisenakin. Kouluaikana se johtui siitä ettei minua kiinnostanut ryypätä, pärjäsin koulussa ja olin laiha. Aikuisena se johtui siitä että olin korkeammin koulutettu kuin muut työpaikallani ja siksi todella epäilyttävä jo lähtökohtaisesti. 

Minulla on naisista pelkkiä huonoja kokemuksia, enkä usko että naiset muuttuvat yhtään vähemmän ilkeiksi selkäänpuukottajiksi lapsen saatuaan kuin olivat ennen. Päinvastoin: heillä on uusi lyömäase, eli se että "mä oon parempi äiti kun sä".

Ap, kuulostat mukavalta poikkeukselta, sellaiselta jonka seurassa varmasti viihtyisin. Usko pois, eivät kaikki tuoreet äidit ole niitä kiiltokuvakotirouvia. 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 15:59"]

Taas tänään havaitsin, että tämän kylän äidit ovat toisesta ulottuvuudesta. Vaunulenkillä (jonka ilmeisesti teen väärään suuntaan) vastaan tuli viisi vaunuttelijaa, jolla oli pitkä tukka ponnarilla, päällä merkkilenkkitrikoot ja vauhtia kuin pikamaratoonarilla. Vaunut olivat jotkut hienot merkkivehkeet, ja jos olisin kurkannut vaunuihin, olisin varmaan nähnyt merkkikuteet vauvallakin. Meikäläinen oli sonnustautunut perusverskoihin, jotka nyt olivat sentään pukluttomat ja ehjät, ja vaunutkin ovat vain tavalliset perus-Orat. Onneksi oli aurinkoverho vaunuissa, etteivät vastaantulijat nähneet pilttiäni, joka oli puettu äitiyslaatikon potkupukuun. Ystävällinen hymy ja "hei" kuoli huulilleni, kun vastaantulijat kiisivät ohitse hiki otsalla katse tiukasti eteenpäin suunnattuna naamalla sellainen ilme, että ne perkeleen raskauskilot lähtevät nyt ja hetipaikalla.

En taida uskaltaa perhekahvilaankaan, joka meillä on auki kerran viikossa. Nimittäin viime talvena kuulin kaupan kassajonossa kahden äipän keskustelevan jostain kolmannesta osapuolesta, joka oli perhekahvilassa - hyvänen aika! - lämmittänyt korviketta vauvalle tuttipullossa imettämisen sijaan. Meikäläiseltä kun ei ole tullut alun alkaenkaan rintamaitoa, on tuo vauva kasvanut mukavasti korvikkeellakin. Mutta meidät kyllä taidettaisiin paheksua ulos koko kahvilasta, jos rupeaisin kyselemään, missä mikro on.

Mahtaako lapsiraukka saada koskaan yhtään kaveriakaan, kun en tunne tästä kaupungista ketään. Ei tunnu nämä äitipiirit oikein siltä, että minua tai lastani täällä kaivattaisiin. Jostain syystä alkaa pukata omat lapsuusmuistot pintaan, kun olin ainoa lapsi kotikulmillani ja sain vasta yläasteella kunnon kavereita, jotka nyt siis asuvat järjestään kahdensadan kilometrin päässä. Kurjaa tämmöinen yksinäisyys.

[/quote]

Anteeksi, että kirjoituksesi toi hymyn huulilleni. Uskon, että oikeasti koet pahaa oloa, jos porukka on tuollaista. Mutta kirjoitustyylisi oli niin elävä, että kannattaa olla siitä ylpeä. Oikein sieluni silmin näin nämä "mammapiirit"

Mutta siis asiaan. Nyt itsetuntoa kehiin. Itse olin aika lailla samanlainen kuin sinä. Minä en ole koskaan jaksanut perehtyä, mikä on juuri nyt se must juttu ja muotia. Ostin käytetyt vaunut ja kuljin verkkarit jalassa ja vanha kirpparin nahkatakki päällä. En osannut osallistua perhekerhoissa niihin vaatejuttuihin, että mikä merkki on paras ja mitä minun MillaMaaria tulee sitten harrastamaan 1 vuotiaana.

Olen liian tavallinen ja ei vain kiinnosta. Olin aika lailla ulkopuolella näistä porukoista, mutta ei toisaalta haitannut. Sillä sieltä pikkuhilljaa löytyi muitakin naisia, jotka oli ihan tavallisia. Tavallisessa työssä ja äitiyslomalla ja elettiin tavallista elämää ja pihisteltiin, koska ei sitä rahaa nyt niin ylettömästi ollut.

Heidän kanssaan kaveruus kesti kun lähdimme vuorollamme töihin ja lapset meni kouluun ja yhdessä kahviteltiin rippijuhlat ja muut.

Kyllä niitä tavallisiakin naisia löytyy. Heillä vain voi olla ihan samalla tavalla tunne, että eivät kuulu joukkoon. Mutta uskon, että he löytävät sinut ja sinä heidät.

Ainakin kirjoittaa osaat elävästi. Jos osaat yhtä elävästi kuvailla asioita puhuen, olisit todella miellyttävää seuraa.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 16:11"]

Asutko sä jossain tuppukylässä, jossa on pakko välittää siitä,mitä muut ajattelevat?

[/quote]

En vaan sadantuhannen asukkaan kaupungissa. Olisi silti kiva tuntea joku mukava täkäläinen äitiyslomalla oleva, joka ei koko olemuksellaan hengi, että olen maan matonen. Voisi vaikka käydä kahvittelemassa ihan toistemme luona ja lämmittää sitä mikromaitoa ilman huonoa omatuntoa.

Jotenkin tuo tuppukyläajatus on muuten huvittava. Kun aikoinaan palasin jenkeistä kotiin, tuntui Helsinkikin niin kovin, kovin piskuiselta. Miten ne helsinkiläisetkin ajattelevat, että ovat jotain suurkaupunkilaisia maan johtotähtiä? Kaikki on niin kovin suhteellista.

[/quote]

Susta huokuu huono itseluottamus! Sellaisen kanssa ei halua olla kukaan, koska näytät siltä, että ripustaudut heti, jos sulle sanoo "hei". Jostain syystä olen luuserimagneetti ja perhevapaiden aikana äitikahviloissa ja perhekerhoissa sain riesakseni jonkun kaltaisesi. Vaikka miten sanoin, että olen täällä vain siksi, että lapsi näkee muita lapsia, niin eikö viereen änkeä joku, joka valittaa yksinäisyyttään tai sitä, että ei ole kahviseuraa.

Kun minä en kaipaa kavereita, minulle riittää oma elämä ja ne ystävät, jotka ovat olemassa ilman lapsiakin! MInulle riittää kevyt rupattelu , en odota, että saan kutsuja kahville tai lasten kanssa leikkimään.

Vaunulenkillä en katso vastaantulijoita, koska se toinen äiti saattaa olla siellä kaverikytiksellä odottamassa, että pääsisi peesiin ja rupattelemaan. Minulla on oma elämäni, en halua siipeilijöitä. Etenkään sellaisia, jotka on ihan jenkeistä tulleet ja pitää hesaa siis niin pienenä.

[/quote]

Minä kyllä ymmärsin, mitä ap tuolla jenkkijutulla tarkoitti.

Muutimme nimittäin itse tuppukylään eli pieneen kaupunkiin. Siellä sitä vasta oltiinkin itseriittoisia. Menin sellaiseen avoimeen päiväkotiin, missä mammat istui ringissä kahvipöydässä. He olivat kuin olisi maailman suurin saavutus ostaa omakotitalo siitä pikkukaupungista. Tulijoihin suhtauduttiin halveksivasti oletusarvoisena, että he ovat tulleet jostain maalta.

Suhtautuminen oli todella halveksivaa ja ikävää. Huvittavinta oli se, kun opin heitä tuntemaan paremmin, että kenelläkään näistä itseriittoisista alkuperäisasukkaista ei ollut työpaikkaa, vaan kaikki olivat pitkäaikaistyöttömiä tai jotain pätkätyöläisiä ja osa kouluttamattomiakin. Mutta he nyt muka olivat jotain erikoista, kun (kuten eräs sanoi) "olen kaupunkilaistyttö ja tottunut tällaiseen kaupunkilaiselämään"

En koskaan sen kummemmin mainostanut, mistä muutimme ja missä olen asunut ja missä olen töissä. Mutta heidän mielestään iso kaupunki tosiaan tuntui itsestäni tuppukylältä. Joten se on niin suhteellista, mikä on isoa ja mikä ei.