Ihmisten keskustelutaidot

Empatian puute hengellisyydestä.

Anteeksi että olen olemassa.

Olen huomannut saman asian! Niin se vain on, nykyisin. Valitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Empatian puute hengellisyydestä.

Anteeksi että olen olemassa.

??

Mä enn keskustele ihmisten kanssa jotka ovat ihan selvästi mikkihiiri tasolla.

Suomalaisen vanhan ja ikiaikaisen mielen tilalle on tullut järkeä.

Olen huomannut. Itse olen myös lapsuudenkodin perintönä saanut huonot keskustelutaidot. Olen yrittänyt tietoisesti edes hieman parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä enn keskustele ihmisten kanssa jotka ovat ihan selvästi mikkihiiri tasolla.

Joo, ymmärrän. Mä ”vetäydyn” lähinnä kuuntelijan rooliin tällaisten ihmisten seurassa. Mitä järkee puhua , jos miut ei osaa kuunnella, saati vastata tai kommentoida asiallisesti.

Suomalaiset eivät tunnu hyväksyvän hengellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen vanhan ja ikiaikaisen mielen tilalle on tullut järkeä.

Missä mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Mä enn keskustele ihmisten kanssa jotka ovat ihan selvästi mikkihiiri tasolla.

Pointti on siinä, että fiksu ihminen pystyy keskustelemaan kaikkien kanssa, myös niiden, jotka tyhmempiä, tietämättömimpiä ja älyllisesti alemmalla tasolla kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät tunnu hyväksyvän hengellisyyttä.

Hengellisyys ja keskustelutaidot eivät minusta liity toisiinsa ellei aihe ole hengellinen? Muistakin kuin hengellisyydestä voi puhua ja olen tavannut ihmisiä jotka eivät välttämättä ole hengellisiä, mutta osaavat keskustella.

Musta just hyvä, tykkään enempi kuunnella ihmisiä, kuin itse puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä enn keskustele ihmisten kanssa jotka ovat ihan selvästi mikkihiiri tasolla.

Pointti on siinä, että fiksu ihminen pystyy keskustelemaan kaikkien kanssa, myös niiden, jotka tyhmempiä, tietämättömimpiä ja älyllisesti alemmalla tasolla kuin itse.

Joo toki, mutta mitä järkeä on puhua jos ei kuunnella tai osata jatkaa siitä keskustelua?

Olen huomannut saman. Ihmisistä on tullut muutenkin hirveän itsekeskeisiä, ei osata enää kysyä mitä kuuluu tai olla kiinnostuneita muista. Tuntuu, että nykyään pitää itse tuoda itseään koko ajan esiin ja useimmiten toista osapuolta ei edes kiinnosta. Monesti tulee fiilis, että odottaa vaan kiltisti vuoroaan, jotta voi jatkaa itsestään puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman. Ihmisistä on tullut muutenkin hirveän itsekeskeisiä, ei osata enää kysyä mitä kuuluu tai olla kiinnostuneita muista. Tuntuu, että nykyään pitää itse tuoda itseään koko ajan esiin ja useimmiten toista osapuolta ei edes kiinnosta. Monesti tulee fiilis, että odottaa vaan kiltisti vuoroaan, jotta voi jatkaa itsestään puhumista.

Just näin. Todella väsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä enn keskustele ihmisten kanssa jotka ovat ihan selvästi mikkihiiri tasolla.

Pointti on siinä, että fiksu ihminen pystyy keskustelemaan kaikkien kanssa, myös niiden, jotka tyhmempiä, tietämättömimpiä ja älyllisesti alemmalla tasolla kuin itse.

Kaikki ihmiset eivät halua olla fiksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen vanhan ja ikiaikaisen mielen tilalle on tullut järkeä.

Missä mielessä?

Jäljessä. Minulla on ärrä vika.

Keskustelutaitoa pitäisi opettaa koulussa. Ei mitään small talk-kikkailua, vaan kuinka aidosti saa keskustelun aikaan ja pitää sen yllä. Tämä taito on tosi tärkeä elämässä. Onnekkaita ne joilta käy luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaitoa pitäisi opettaa koulussa. Ei mitään small talk-kikkailua, vaan kuinka aidosti saa keskustelun aikaan ja pitää sen yllä. Tämä taito on tosi tärkeä elämässä. Onnekkaita ne joilta käy luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaitoa pitäisi opettaa koulussa. Ei mitään small talk-kikkailua, vaan kuinka aidosti saa keskustelun aikaan ja pitää sen yllä. Tämä taito on tosi tärkeä elämässä. Onnekkaita ne joilta käy luonnostaan.

Näin on! Missähän sitä nyt aikuisena voisi opetella hyvää keskustelemista?

Minulla oli yksi kaveri, jonka kanssa keskusteluista ei tullut oikein mitään, kun hän onnistui aina kuulostamaan siltä, että olisi eri mieltä kanssani (vaikkei muka ollut, jos suoraan kysyin) ja minä taas onnistuin ärsyyntymään, kun kärsivällisyyteni ei riittänyt siihen, että toinen väittää perusasioihinkin pelkästään vastaan (tai siltä ainakin sai sen kuulostamaan), ja hänkin sitten ärsyyntyi minuun jne. Keskustelumme kuulostivat toisinaan kahden nettitrollin yhteentörmäykseltä.

Exä oli tällainen juuri.

Jos hänen kanssaan yritti keskustella jostain muusta kuin hänen asioistaan tai tietokonepeleistä, oli vastaus kaikkeen "aijjaaa". Sitten jatkui taas höpötys turhanpäiväisistä jutuista. Ei myöskään koskaan ollut kiinnostunut kuulemaan elämästäni. Hänen monologejaan kyllä piti jaksaa kuunnella.