Mitä mieltä tällaisesta ystävästä?
Minulla on ollut jo yli viidentoista vuoden ajan kaveri, jota näin ennen säännöllisesti. Sitten muutimme eri paikkakunnille, ja nyt hän ei ole itse ottanut minuun yhteyttä varmaankaan kolmeen-neljään vuoteen muuten kuin joulukortin muodossa. Olen itse soittanut hänelle muutaman kerran, ja hän on aina tosi iloinen soitosta ja pahoittelee, kun ei ole itse soittanut. Hän on aina sanonut, että on " tosi huono soittamaan" . Näin lieneekin myös muiden ihmisten kuin minun kohdallani, siis hän ei ota itse yhteyttä muihinkaan. Kuitenkin meillä mielestäni synkkaa tosi hienosti ja on mukavaa, kun tapaamme tai juttelemme, ja hän ei halua katkaista yhteydenpitoamme, vaan pyytää aina käymään ja tahtoo minun soittavan, kun itse on siinä " huono" .
Onko jollakin muulla tällaista ystävää? Tai oletteko itse tällaisia? Itse olen kyllästynyt " huonoon soittamiseen" ja olen myös lopettanut soittelemisen. Mitä te tekisitte/olisitte tehneet?
Kommentit (26)
mutta sen vastapainoksi usein kirjoitan oikeita kirjeitä, sähköpostia tai lähettelen tekstiviestejä. Hätä keinot keksii :)
Eli siis jos haluan pitää ihmisiin yhteyttä, pidän yhteyttä. Ja oletan, että myös minuun pidetään, tavalla tai toisella! Jos joku ei ikinä ota ITSE yhteyttä, koen sen niin ettei hän halua tavata tai olla tekemisissä.
Vai joulukortitko ovat ainoita tapoja pitää yhteyttä?
Minusta ne ovat aika kylmiä viestejä. 160 merkkiin ei paljon mahdu. Sähköpostiosoitteita emme ole edes vaihtaneet, kun molemmille tulee työ- ja kaverimaileja aivan liikaa.
Ei näissä ystävissä sinänsämitään vikaa tarvitse olla.
Minä en jaksa juurikaan pitää yhteyttä toisilla paikkakunnilla asuviin ystäviini. Se on vaivalloista ja työlästä, eikä palkitse kun emme juuri koskaan näe. En JAKSA mitään diipadaapa-keskusteluja muutaman kuukauden välein. Syvän ystävyyden ylläpitäminen vaatii mahdollisuuksia tavata usein.
säännöllisesti?
En minäkään jaksa diipadaapa-kaveruutta. Mutta kun tässä ei ole kysymys siitä. Tunnistaisin sellaisen tyhjän lätinäkaveruuden ja muodon vuoksi -treffailun kyllä ja antaisin sellaisen kuivua kokoon ihan rauhassa.
Minusta on hienoa, jos eri elämänvaiheista " tarttuu" mukaan ystäviä. On mahtavaa tuntea pitkän ajan takaa joku, jonka kanssa aistii sielunsisaruutta. Ei kai oikeita ystäviä ole koskaan liikaa?
Tämä ihminen nimenomaan aina vannottaa minua soittamaan ja tulemaan käymään. Jos olisin saanut pienenkin vihjeen toiveesta lopettaa yhteydenpito, olisin toki tehnyt niin jo ajat sitten. Aikaa ja vaivaa soittaminen minultakin vaatii, mutta ei kohtuuttomasti verrattuna siihen, mitä se antaa.
ja inhoan puhelimessa puhumista kun meillä ei yleensä edes kuule mitään. Mutta laitan kaverille paljon tekstareita ja huutelen mesessä vähän väliä =)
koska arki vie energiat ja mehut sosiaalisilta riennoilta. En kerta kaikkiaan jaksa pitää yllä vanhoja ystävyyssuhteita. EIkä siinä kaikki, etten soita ite - en myöskään vastaa vanhat ystävät soittelevat. En vaan jaksa.. en sitä sen tarkemmin osaa selittää.
Minulle ainakin elämän kohokohtina ovat jääneet mieleen hetket paitsi oman perheen myös rakkaiden ystävien kanssa. Ne ovat minusta se asia, jonka vuoksi täällä tallataan. Mikä muu se voisi olla?
Ettet vaan olisi puhunut minusta?! :)
En tiedä mikä siinä on, ettei saa pidetyksi enemmän yhteyttä... Kuitenkin usein mietin että mitähän sille ja sille vanhalle kaverille kuuluu. Ehkä sitä ajattelee, että kun en ole tahankään asti soitellut niin en kehtaa kyllä soittaa nytkään.
Olen erittäin pitkävihainen ja samalla myös vaativa ystävä (sitä ei moni oikeasti tiedä). Minulla on monta ystävää, johon en pidä yhteyttä ja syyt ovat esim. suuttumus siitä, että eräs ystävä alettuaan seurustelemaan " jätti" meidän ystävyytemme tyystiin, yhteen olen loukkaantunut hänen muutaman vuoden takaisesta haluttomuudestaan järjestää tapaamista jne. Eli olen oikeasti loukkaantunut, mutta en jaksa asioita selvitelläkään. Siksi olen valinnut helpon ratkaisun ja katkaissut ystävyyden.
Haudon pienessä mielessäni kaikenlaisia itseeni kohdistettuja " loukkauksia" . Saatan miettiä vuositolkulla joitakin tapahtumia. Todennäköisesti toiset osapuolet eivät ollenkaan ajattele samoin asioista. Olen kai liian vaativa ihmissuhteissani. Toisaalta kyllä iesekin annan kaikkeni läheisimmilleni.
Sellaisiin haluaa satsata enemmänkin kuin ns. tyhjempiin suhteisiin, joita voisi muuten olla helpompi ylläpitää. Mutta ilmeisesti monet teistä eivät ajattele näin. t. ap
Herkästi loukkaantuminen ja ennen kaikkea pitkävihaisuus tekevät elämästä tosi raskaan sekä itsellenne että läheisillenne.
Jos toinen ihminen tuottaa teille enemmän mielipahaa kuin hyvää mieltä, silloin häneen kannattaa ottaa etäisyyttä. mutta muuten - ei herran tähden kannata hautoa kaiken maailman sattumuksia ja kavereiden mokia! Ai että sellanen on rasittavaa...
ä. Vai hommaatko uuden kaverin aina kun kypsähdät entiseen?
kyselee ap mielenkiinnosta...
Itsekin tiedostan tämän ehdottomuuteni, ja pyrin sitä lieventämään parhaan kykyni mukaan. Ajattelen niin, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi yhdentekevien ihmisten ympäröimänä.
17
Minä toivoisin, että jos olen typeryyksissäni loukannut jotakin oikeasti läheistä ja tärkeää ihmistä, minulle kerrottaisiin siitä. Mutta vaikeaa se on, sen tiedän itsekin.
Kai tästä on lähdettävä nukkumaan, öitä ja kiitos vastauksista! ap
Minä hylkäsin yhden " ystäväni" , joka kyllä pyysi kylään, ja jonka luona sai kyläillä, mutta joka ei koskaan soittanut, käynyt kylässä, eikä sitten enää edes lähettänyt sitä joulukorttia tekstareista puhumattakaan. Nyt on mennyt jo monta vuotta niin, ettei hänestä ole kuulunut yhtään mitään, ja kun on kaupassa törmätty, hän on pyytänyt käymään, olen sanonut suoraan, että tulen sitten, kun soitat ja pyydät. Eipä ole vielä soittanut.
Varmaan sieltä nyt monet sanovat että eikö se nyt jo riitä että siellä kaupassa pyysi, pitääkö vielä erikseen puhelimessa pyytää, mikä kuningatar minä kuvittelen olevani? En kuvittele olevani yhtään sen enempää kummempi kuin kukaan muukaan, haluan vain tietää että se kyläilypyyntö on oikeasti toivottu eikä pakon sanelema kun nyt kerran törmätään niin on pakko pyytää - niin kuin nyt on ilmeisesti sitten ollut kun ei ole enää uudestaan soitettu ja pyydetty kylään...
Ja jos en kerran ole toivottu vieras talossa niin helvettiäkö sitten pyytää siellä kaupassakaan kylään???
Mutta, asian pointti on se, että tälläiset ihmiset jääköön omaan pesäänsä keskenään. He ovat oman maailmansa halunneet, he omassa maailmassaan pysykööt.
Tuskin kukaan oikeasti on noin " huono" , kun ei se soittaminen ole niin vaikeata.