Miten voin kehittyä ymmärtämään tiimipelejä kuten salibandy? En tajua mitään kun pelataan koulussa.

Vihaan kaikkia pelejä, niissä vaan juostaan ja läimitään ja potkitaan ja suhitaan. Ällöä.

Ei niissä mitään järkeviä sääntöjä olekaan, jotain typeriä viivoja maassa, siinä se.

Mulla on vaikeuksia hahmottaa kolmiulotteista tilaa ja lisäksi ei minkäänlaisia kykyjä tiimipelaamiseen, joten kaikkai pallopelit koulussa oli ihan yhtä painajaista. Koripallo ehkä kaikkein pahin. Muuten koskaan en muista että "liikunnanopettaja" olisi mitenkään opettanut mitään....

Sen sijaan esim. tennistä pelaan ihan hyvin kun saan pelata yksin vastustajaa vastaan. Jostain syystä tenniksessä hahmotan mielestäni sen kentänkin ihan hyvin.

Jalkapallossa ja sählyssä minä mielessäni koko ajan katson:

1. Maalille päin. Sinne päin. Onko kavereita menossa sinne, voiko syöttää sinne jollekulle?

2. Voinko itse yrittää maalia? Osunko tästä kohdasta?

Aika simppeliä. MAALILLE!!!

Mä olin aina maalivahti koululiikunnassa. Siinä tarttee keskittyä vaan siihen palloon. Jos ei ollut semmonen peli, missä maalivahti, pelkäsin ihan hirveesti, esim lentopalloa yritin karkuun. Pesiksessä olin aina takakentällä, ei niin taktisesti haastava paikka.

En ole osunut pesäpalloon mailalla kuin kerran. Ja sitä lajia kyllä pelattiin liki 8 vuoden ajan tuntikausia joka kevät. Nauroin kyllä itsekin asialle ja suosiolla patsastelin siellä takakentällä mitään tekemättä. Ehkä nyt sen pallon räpylään sentään joskus nappasin. Kamala laji siinä missä koripallokin, jossa jatkuvasti törmäilin muihin. Silmälasit vaan päästä lenteli.

Mutta on mulla kyllä vaikeuksia erottaa oikeata vasemmasta ja kartan luku hankalaa. Päästä puuttuu jokin palikka.

Kun pelaa esiteinistä saakka eri urheilulajeja höntsäillen harrastaen, niin kehittyy motoriikka sellaiseksi että on perushyvä lajissa kuin lajissa.

Siksi lapsille pitää heti antaa vaikka jalkapallo mahdollisimman nuorena, niin ehkä heistä voi jopa tulla tulevaisuuden Messi tai vastaava.