Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työmotivaatio nollassa esimiesasemassa
16.08.2013 |
Olen ollut yli kolme viikkoa kesäloman jälkeen töissä ja työmotivaatio on täysin kateissa. Olen vastuullisessa esimiesasemassa. Kukaan ei luultavasti huomaa, että olen täysin demotivoitunut. Itse asiassa olen jopa saamassa ylennyksen.
Mietin työpaikan vaihtoakin, mutten tiedä viihtyisinkö oikeasti jossain muualla paremmin. Olen it-alalla.
Mitä tehdä? Oletteko muut kärsineet samasta? Kauhistuttaa, että tätä samaa tekisi eläkeikään asti.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän lämmittää että on kohtalotovereita, kiitos. Meilläkin melkein vuosittain yt:t.
ap
Olen eri alalla, mutta esimiesasemassa, naisvaltaisella alalla. En jaksaisi yhtään naisten vinkutusta ja narinoita. Toisalta hankala olla motivoiva ja "ymmärtävä", kun ei itsekään ole motivoitunut eikä jaksa kaikkea ymmärtää... Jatkuvat uudistukset ja jatkuvat uusien ihmisten kouluttaminen tehtäviin on... kuluttavaa!
Oletko 4-kymppinen? Kyselee nr 5, jonka motivaatio siis myös kadoksissa
[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 22:57"]
Oletko 4-kymppinen? Kyselee nr 5, jonka motivaatio siis myös kadoksissa
[/quote]
Joo, olen nelikymppinen. Mistä arvasit?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitonen on kans ihan kohta nelikymppinen ;) Tuntuu olevan motivaatio hukassa vähän muillakin elämänaloilla kuin työmaailmassa.
Tässä miettii vaikka mitä... Ehkä olen 4-kympin kriisiin ajautumassa...
t. nr 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin yleisemmin motivaatio-ongelmia, mutta työ ahdistaa eniten. Olisiko tosiaan 40 kriisiä?
Töissä juuri yt:t vasta päättyivät ja nyt jo odotan että koska taas. Koko ajan pitää miettiä omaa osaamisen kehittämistä ja tuloksiaan sekä ihan kaikkea käyttäytymistään töissä ettei tulisi potkituksi pois jossain vaiheessa kun muuttuu hyödyttömäksi. Tai jos meneekin firma nurin. Tai että on hyvä cv jos hakee uutta työpaikkaa.
Meillä muutokset ja yt:t tulee yleensä aika nopeasti ja puun takaa joten koskaan ei tiedä mikä on tilanne esim. puolen vuoden päästä.
Ennen lasten saannit toivat taukoja työssä oloon mutta nyt niitäkään ei ole enää odotettavissa. Samaa vaan päivästä toiseen.
ap
Tuon ikäisenä monille tulee viimeistään tarve tehdä oikeasti arvojensa mukaista työtä ja muutenkin muuttaa elämänsä itsensä näköiseksi. Monella menee vaihtoon joko kumppani tai työpaikka, vähintäänkin aloitetaan uusi merkityksellinen harrastus (puutarhanhoito, purjehdus, vapaaehtoistyö). Voi olla hyvä alkaa miettiä, mitä todella elämältä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nr 5 jatkaa.
Itse olen aloittamassa vuoden opintovapaan ja toivon sen auttavan. Työpaikkani on ns. varma, koska kunnallisella alalla olen. Toisaalta täällä on myös monta, jotka ei tänne kuulu, ja eroon ei pääse vaikka naristaan vaan. Sellaisen porukan vetäminen on hankalaa. Toivon että vuodessa työpaikallani tapahtuu ihmeitä, ja voin palata mukavampaan ilmapiiriin, motivoituneena... Toiveajattelua?
Uuden työn löytäminenkään ei täällläpäin kovin helppoa ole. Ahdistaa, tunnen olevani jumissa tämän työhomman kanssa. Ja vielä enemmän mietytyttä mitä osaan/voin elämälläni tehdä.
Kai tää kriisiä on...
5
Täälläkin yks! Ikää vajaat 40 ja koko viime vuos oli jo tosi ahdistava. Mut mä ootan vauvaa, hahaa... :) Pelottaa kyllä se paluu sit joskus. Jos työelämää on vaikka kolkyt vuotta jäljellä, miten sitä ikinä jaksaa?
Alue: Aihe vapaa
Juu, tuttu tunne. En jaksaisi alaisia yhtään enkä ongelmia enkä saneerausta. Nyt ei ole paras hetki vaihtaa joten ehkä yritän sinnitellä hetken aikaa ainakin