Lue keskustelun säännöt.
Stressaantunut ekaluokkalainen?
15.08.2013 |
Meidän ekaluokkalainen tuntuu olevan kovin stressaantunut aloitettuaan koulun. Tänään esim. ei suostuisi millään lähtemään harrastukseen mistä on tähän asti nauttinut suuresti. Puhuu huutamalla ja käy ylikierroksilla. Vähänkään jos sanoo jostain niin suuttuu ja karjuu. Nukkumaan mennessä takertuu ja valittaa, että ei halua iltikseen. Jännittää niin paljon näköjään iltistä yms.
Koulussa ei tosin ole ketään ennestään tuttua lasta eikä myöskään iltiksessä. Lapsi on kova jännittämään. Jotenkin vain aikuisesta tuntuu ylimitoitetulle nuo reaktiot. Miten niitä voisi lievittää? Tuntuu, että mikään ei auta :P Onko tämä edes normaalia?
Kommentit (10)
Eiköhän tuo helpota, kun tutustuu luokkakavereihin ja opeen ja koulun touhut tulee vähän tutummiksi. Normaalia on, että koulun alku jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko olla kotona, ettei tarvitsisi mennä iltapvä kerhoon? Edes alkuun? Iso muutoshan koulunkäynnin alkaminen on pienelle lapselle. Tottuu kyllä, jos on pakko, mutta aikansa se ottaa.
Jos sanoo nimenomaan, ettei halua iltapäiväkerhoon, niin yrittäisin kyllä kysellä vähän tarkemmin miksi ei halua. Kiusataanko siellä? Pelkääkö isompia lapsia tms?
Vaikeampaa se iltapäiväkerhon aloitus on sitten myöhemmässä vaiheessa, jos tottuu siihen, että äiti on kotona alussa.
Iltapäiväkerhoa jännittää. Ilmeisesti uudet lapset ja aikuiset, ei sen ihmeempää.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli aikoinaan esikoisen kanssa tuollaista. aikani sitä katselin ja tuskailin ja lopulta keksin täysin konkreettisen ratkaisun asiaan. huijasin lasta jos totta puhutaan. ostin yömaitoa ja laventeliöljyä ja keräsin ruusun terälehtiä ja kerroin lapselle, että niiden tarkoitus on rauhoittaa mieltä niin, että hänen ei enää tarvitse jännittää niin kauheasti.
tyttö katseli mua kyllä vähän vinosti, mutta, kun esitin hyvin asiantuntevaa ja kerroin, että olin itse ollut aikoinani samanlainen jännittäjä ja nämä olivat auttaneet (tämä oli kyllä totta, äitini hieroi selkääni iltaisin laventeliöljyä, että nukahtaisin, kun jännitin niin, että vatsa oli kipeänä) hän lopulta alkoi uskoa siihen itsekin.
lumevaikutusta noilla ainakin oli, jos ei muuta apua ja muutaman päivän kuluttua tilanne rauhoittui niin, ettei hän enää iltaisin kaivannut ruusunlehtikylpyä.
Ei kai ole oikein normaalia, jos noin voimakkaasti reagoi. Kannattaa seurata ja ottaa yhteys kouluterkkariin, jos ei ala rauhoittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu tällaiset kyllä ihan kehitykseenkin. Irtautumista kodista, mutta samalla haluttaisi olla vielä pieni. Iso muutos omassa elämässä tuo koulun aloittaminen, vastuunkanto ym. isot asiat. Lisäksi mielessä voi pyöriä erilaisia aika karujakin ajatuksia näihin liittyen, joista ei välttämättä kerro. Ympäristön ja toimintapäivän mahdollisimman hyvä rutiini ja turvallisuus auttanevat. Meillä auttoi se, että tiesi selvästi, miten päivä sujuu ja missä järjestyksessä. Ja loppuviikosta alkaa jo väsy painaa, joten rytmiä kannattanee hilata vähän aikaisempaan to-pe ja rauhoittaa harrastustoimintaa. Ensi vuonna jo helpompaa. Omat väännöt jo nähnyt näiden juttujen osalta.
Eiköhän tuo ole ihan normaalia. Eihän aikuinenkaan aina ilosta hihkuen mene uuteen tilanteeseen. Jännittäminen on osa elämää.
Kysele nyt ja keskustele lapsen kanssa miksi tilanne on noin vaikea. Ehkä sekin auttaa.
aika auttaa