Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisesti kyvytön, MINÄ
13.08.2013 |
Pidän itseäni ihan normaaliälyisenä, ehkä vähän yksinkertaisena mutta kuitenkin aika tavallisena ihmisenä. Olen kuitenkin koko elämäni ajan joutunut ulos kaikista porukoista, kaverit hylänneet herkästi, kiusaamista on ollut päivähoidosta lukioon. Aiheutan ihmisissä, etenkin naisissa, sellaista kummaa kylmyyttä. Vaikea selittää. Tavallaan jos joku samassa porukassa vitsailee ja menen mukaan juttelemaan, pian saan osakseni kylmää kyytiä. Nauru lakkaa, jäljelle jää tuijotus tai katseiden vaihto toisten kesken.
Kirjoitin täällä aiemmin, miten minua vihataan ja kuinka jäin pisteettä eräässä seurapelissä jossa kaikki muut nappasivat kivasti pisteitä. Tilanne vaan pahenee, nyt sain erään lähisukulaisen ärsyyntymään kommentistani, joka oli tarkoitettu huumoriksi (ei ollut loukkaava tai epäselvä mielestäni). Kyllä alkaa olemaan paranoidi olo, kun mielestäni en käyttäydy epäsopivasti mutta muut selvästi kokevat kaiken sanomani/tekemäni niin..! Pitäisikö vaan lopettaa puhuminen muiden seurassa? Siihen olen kyllä jo tottunut, että päälleni puhutaan muutenkin.
Mutta mikä sen vihamielisyyden aiheuttaa? Sen tahtoisin tietää.
Kommentit (2)
Pidän itseäni ihan normaaliälyisenä, ehkä vähän yksinkertaisena mutta kuitenkin aika tavallisena ihmisenä. Olen kuitenkin koko elämäni ajan joutunut ulos kaikista porukoista, kaverit hylänneet herkästi, kiusaamista on ollut koko peruskoulun. Seurustelusta ei pahemmin ole kuin kynsille tullut..
Tähän liittyy myös läheisyyden pelko. En uskalla paljastaa täysin omaa itseäni, tunteitani ja ajatuksiani kellekään, koska en halua antaa toiselle ihmiselle mahdollisuutta haavoittamiseeni. Jos pidän sen suojakuoren välissämme, olen turvassa enkä satuta itseäni takaiskun tullessa.
Etsin siis ymmärtäväistä kaveria, jonka kanssa pystyisin olemaan. en ole tietoisesti ilkeä tai kylmäkiskoinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne... tietynlainen tilannetajuttomuus, ehkä hieman tosikkomaisuus, sosiaalisen pelisilmän puute. Noita sanoja olen pyöritellyt omalla kohdallani. Vitsini ovat vähän sellaisia että muut kuuntelevat, että tuleeko sieltä mitään vitsiä vai mitä se selittää... Tämä yleensä vieraammassa seurassa. Vanhojen, jo peruskouluajoilta tuttujen kaverieni kanssa voin olla täysin oma itseni ja heittää sitä "omanlaatuista läppää" ilman että mua pidetään kummajaisena. Tiedä sitten, vaikka pitävätkin mutta kai he ovat niin tottuneita siihen :D