Muita, jotka lukevat todella surullisia blogeja. Tässä yksi
ja tiedän, että on riskiä laittaa tää linkki, koska tää palstaa osaa olla tosi tyly... Onko joku muu lukenut tätä? Blogi tosin suljettu, kun pitäjä menehtynyt. Äärimmäisen surullista, en tiedä miksi luen näitä tämmöisiä ja mies on "vihainen", kun itketän itseäni.
Kommentit (51)
Ei tarvitse lukea. kun oma lapseni sairastaa syöpää parhaillaan. Ekat sytostaatit takana. Että pitäkää te muut vaan hauskaa sen sosiaalipornonne parissa.
Luin kerran erään vakavasti masentuneen nuoren miehen blogia. Hän parantui ja lopetti bloggamisen. Tuo blogi oli kyllä hyvin koukuttava ja usein mietin miten hänellä menee nykyään. Toivottavasti hyvin!
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 00:54"]
Ei tarvitse lukea. kun oma lapseni sairastaa syöpää parhaillaan. Ekat sytostaatit takana. Että pitäkää te muut vaan hauskaa sen sosiaalipornonne parissa.
[/quote]
Siltäkö vaikuttaa? Että hauskuutta täälläkin niistä blogeista vaan revitään? Ne on tarkoitettu luettaviksi. Sitä varten ne on olemassa. Se voi olla hyvinkin kunnioittavaa kirjoittajaa kohtaan, että hänen blogejaan luetaan ja kommentoidaan. Monesti siitä on hyötyä kirjoittajalle itselleenkin.
Otan osaa lapsesi tilanteen puolesta. Toivon hänelle ja perheellenne kaikkea hyvää, voimia ja toipumista!
kun klikkaa niin ekana tulee tilinumero
hmm................
No se on lahjoitustili lapsille... ei tosiaan ole mikään rahastusblogi, heti alapuolella hautajaiskutsu :(
Tuollaiset julkiset lahjoituskeräykset vaativat luvan, toivottavasti se puoli on kunnossa.
Mutta varsinaiseen asiaani. On hyvä muistutus kaikille, että siihen rintasyöpäänkin voi kuolla, tuntuu, että nykyisin sitä vähätellään, kun parantumisprosentti on aika hyvä. Ei kuitenkaan 100%.
Omat arjen pienet murheet, sekaiset komerot, pyykkikasat, tänäkin vuonna laiskuudesta jätetyt marjanpoimimiset tuntuvat pieniltä. Ja itse harrastan paljon turhaa narinaa ja nalkutusta, välillä pitää mennä itseensä. Ei maailma kaadu, jos joku juoksee sisälle mutaisilla kengillä...
Mulla oli tänään itsesäälipäivä, tuon blogin lukeminen palautti todellisuuteen. Kiitos.
Oon itsekin sairastanut syövän, mutta selvisin siitä pelkällä leikkauksella ja kaikenkaikkiaan hyvin vähällä. Kylmäsi vähän lukea tuota blogia ja tajuta, miten kaikki isoimmat asiat tässä elämässä on ihan vaan tuurista kiinni ja hyvin pitkälti omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Tässä asiassa sentään mulla kävi todella hyvä tuuri, vaikka muuten oikein mikään elämässä ei ole mennyt niinkuin olisin toivonut, ainakin olen hengissä, fyysisesti terve ja vältyin vielä monilta kamalilta hoidoiltakin.
Miten vieroittaa itsensä surullisista/ahdistavista nettijutuista, eli just esim. sairastelublogeista ym... Oon niihin koukussa ja moni kiva päivä muuttuu mustaks. Tai no, kai se on yleisesti ottaen tää nettiriippuvuus...
Surullista luettavaa nuoresta naisesta ja pienten lasten äidistä. Viimeinen, naisen äidin kirjoittama päivitys oli vaikea lukea. Onneksi kivut lopulta päättyivät murheellisesti kuolemaan. Rauha hänen muistolleen.
Mä piinasin itseäni joskus 10 v sitten selaamalla Jenkkien kissingkids.com sivustoa, huh.
juu, en pystynyt lukemaan kun kävi itkettämään.
Räkä ja kyyneleet valuu pitkin naamaa :'(
Oliko tää Mira se tummahiuksinen nainen jossain ohjelmassa? Muistan nähneeni jonkun ohjelman.
bermudankolmioblog.blogspot.fi äiti kirjottaa sairaista lapsista, itkettää kun lukee tekstejä.
Samaa ihmettelen.. miksi ei anneta HETI ja tarpeeksi sitä kipulääkettä herrajumala, ei voi olla kenenkään intresseissä että kärsitään kivuissa?!
Samoin ihmetytti kommentti diapamista, sitä(kään) ei meinattu antaa vaikka todellista ja akuuttia tarvetta oli. Miksi?! Olen ymmälläni. Onko nykyään tämä asenne lääkitykseen, ettei ne jotka sitä oikeasti tarvitsevat eivät sitä saa.