Nyt muistan miksi en halunnut lapsia

Äidit muuttuvat kammottaviksi vanhetessaan.
Se on niin yleistä, että sen on pakko olla luonnonlaki

Erityisesti lesket ja eronneet, mutta turvalllisesti naimisissa olevatkin, hyväkuntoiset, varakkaat ihmiset alkavat
kohdella lapsiaan kuin ilmaisia 24h palvelijoita.
He käyttävät taitavasti kieroilua, syyllistämistä, huijaamista ja väsytystaktiikkaa
saadakseen palveluita.
Voi voi kun pitäisi nostaa, kantaa, ostaa, purkaa, koota, siirtää jotain. Tai vain ottaa
selvää jostain asiasta. Normaalijärkisistä ihmisistä kädettömiä ja aivottomia.
Omaa aikuista lasta vaaditaan paikalle vaikka
lehtiä haravoimaan tai kissaa ruokkimaan, vaikka lehtien haravointi sujuu itseltäkin ja
kissan voisi ruokkia naapuri.

Mitä siitä, vaikka lapsi asuisi 50 kilsan päässä, hänellä olisi mitä vaikeuksia itsellään ja kuinka rankkaa, äidin luokse pitää tulla ja mielellään nyt heti.

Todelliset painajaiset alkavat, jos vanheneva äiti tarvitsee oikeasti kodinhoitoapua.
Vaikka rahaa olisi kuinka, vierasta ihmistä ei
voi palkata. Mikään ei kelpaa, ei mikään muu
kuin oman lapsen palvelut. Siinä onkin sitten
oleminen kun oma äiti lakkaa huolehtimasta
hygieniastaan ja lopettaa syömisen.
Hän on niin masentunutkin, voi voi voi.

Tiedän ihmisiä joiden avioliitto on mennyt
karille hämähäkkimäisen tukehduttavan
itsekkään äidin takia. Omat unelmat ja elämä saa jäädä, muutetaan jopa äidin lähelle asumaan.

Vertailun vuoksi, lapseton ihminen alkaa hyvissä ajoin säästää vanhuuden varalle.
Hän hoitaa asiansa itse, maksaa ammattilaisille palveluista, tinkii mukavuudestaan. Hän on liikuttavan kiitollinen, jos joku joskus auttaa, ja yleensä
haluaa korvata sen.
Äidithän eivät korvaa tai ole kiitollisia mistään. Päinvastoin. Heillä on jonossa odottamassa seuraavia tehtäviä.

Milloin se loppuu? Äidin kuolemaan.
Jos aikuinen lapsi päästää mieleensä ajatuksen että pääsisipä pian tästä
vankilasta, hän tuntee syyllisenä olevansa hirviö.
Täydellisimmin aivopestyt toistelevat papukaijoina äitinsä mantraa. "Äiti on uhrannut niin paljon minun takiani että nyt on minun vuoroni."
Äidit ovat tehneet lapsia itsekkäistä syistä, eivätkä he uhraa yhtään mitään.

Tyypillisin orjuuttavan äidin lapsi on naimaton tytär. Täydellinen palvelija! Hän jättää oman elämänsä väliin, saattelee 90sen äidin viimein hautaan. Sen jälkeen hän katselee tyhjyyttä ympärillään tietämättä mitä loppuelämällään tekisi. Sanomattakin on selvää, että häntä ei auta kukaan.