2 v syönyt tänään vain aamupalan klo 9 :/
Ei ole suostunut syömään sen jälkeen lounasta, vaikka käytiin ulkoilemassa pari tuntia sillä ajatuksella, että tänään ruoka maistuu ja katin kontit. Olen tarjonnut keittoa ja ranskanperunoita puolen päivän aikaan ulkona ja kotona ennen päiväunia ja sitten päiväunien jälkeen, mutta ei suostu syömään. Nyt kerjää keksiä ja janokin on kuulemma, vaikka olen vasta antanut maitoa... En anna! Olen antanut periksi niin monta kertaa: tarjonnut yhtä ruokaa ja kun se ei kelpaa olen jopa alkanut valmistaa jotain toista pikaruokaa... Ei helvetti voi pelkällä maidollakaan elää, kun sitten se ei ainakaan syö yhtään mitään. Harkitsen armeijakuriin siirtymistä, että tarjoan ruokaa vain ruoka-aikana ja tarjoan sitä ruokaa, mitä on tarjolla tänään, tykkäsi tai ei. Olen sanonut tänään tuolle lapselle monta kertaa tosi tiukkaan äänensävyyn, että ruokaa on syötävä silloin kun tarjotaan tai seuraava tarjous on vasta seuraavana ruoka-aikana, että syökö vai eikö syö!? Koko ajan sanoo "ei!" ja yrittää vääntää itkua. Sitten kun minä ärähdän, niin nauraa ja jo alkaa ruoka maistua... Onko tuo nyt vaan tuota uhmaa, että on pakko periaatteen takia sanoa ei ja katsoa, että miten minä ärähdän ja olenko tosissani? Äsken tarjosin taas ruokaa, vein ruoan pöytään ja kun sanoo taas, että ei, niin vein ruoat pois ja sanoin, että en tarjoa ruokaa kuin vasta iltapala-aikana, vaikka ei söisi sitten koko päivänä yhtään mitään. Helvetti, jos tämä on tällaista, että minä tarjoan ruokaa joka saatanan tunti eikä vielä 6-7 tunnin jälkeenkään ruoka kelpaa, niin aaaargh! Kyseessä kuitenkin alipainoinen lapsi, että ei paljon naurata kommentit, että ei se haittaa, jos jää joku ateria väliin, jos syömisen tahti on nykyään se, että kelpaa vain 2 tai korkeintaan 3 kertaa päivässä ja kiinteän ruoan määrä on yhteensä korkeintaan 2 desiä, jos sitäkään. Paskookin sen verran, niin ihmettelen, että mistä ihmeestä sitä paskaa tulee, kun ei ruoka kelpaa. Tuntuu siltä, että sen verran mitä menee sisään tulee uloskin.
...Voi helvetti! Nyt se syö ranskalaisia ja sanoo "namnam"...! Aaaaargh! En tiedä, mitä tuo yritti äsken selittää, kun sanoi "shitti" tai "sitten"... mitä mahtaa tarkoittaa. Kysyin, että "mitä sitten? onko ruoka shittiä? Onko paskaa", johon vastasi, että "kakka" ja nauroi. Ihan vitsiksihän tuo heittää tuon homman. Mitä tuohon voi sanoa muuta kuin että syö nyt, niin tulee kakkakin tänä päivänä...
... Voi elämä tätä! Nyt se tais alkaa syödä tuota ruokaa, jonka mä olen lämmittänyt tänään jo 2 kertaa. Saa luvan syödä tuon nyt kylmänä, menköön sen syömiseen vaikka loppuilta... Tämän lapsen syöttäminen toimii useimmiten seisova pöytä -periaatteella, koska tuohon syömisen aloittamiseen menee tolkuttoman pitkä aika... Sen verran taidan lipsua tuosta armeijameiningistä nyt, että annan katsoa tietokoneelta Vili Vilperiä sylissäni samalla kun avaudun AV-palstalle... Hohhoijaa... 8 tuntia tämä ateriaväli nyt sit oli, jos ei lasketa tuossa välissä juotuja maitoja + 1 tl keittoa keskellä päivää, mutta en minä laske sitä syömiseksi...
Kommentit (12)
Ranskalaisia kaksivuotiaalle,...vastenmielistä jopa huonolta äidiltä.
Miksi puhut lapsen kuullen noin rumasti ja opetat taaperoikästä kiroilemaan?
Anna hyvä ihminen vettä jos lapsi sanoo että on jano. Jano on nestehukka.
Syö kylmää ruokaa? Mitä jos lapsella on yliherkkyyttä, eli se on kuumuus, mikä ei ruuassa maistu. Koetapa tarjota oikeasti kylmää tai haaleaa ruokaa.
Samaa yritti meilläkin 2-vuotias. Kuten jo todettiin, niin kaikki herkut ja naposteltavat pois. Ruoka-ajat, jolloin sinä päätät mitä syödään. Ja suuttua ei kannata. Siitä lapsi vain innostuu kun huomaa, että vetelee oikeista naruista. Ite tein niin, että sanoin rauhallisesti monta kertaa "nyt syödään". Kun vastaus oli "ei", niin vastasin, että "on mulla aikaa odottaa". Eli pari lusikallista piti syödä ja sen jälkeen sai lopettaa, jos ei ollut nälkä (yleensä kuitenkin söi mukisematta, kun vain alkuun pääsi).
Ap ei kuulosta nyt ihan olevan kondiksessa... Ja onhan lapselle vettä annettava ainakin juotavaksi näillä keleillä vähän väliä. Eikä syömisestä saa tehdä mitään taistoa, syö kun syö. Sinun tehtäväsi on ilman showta antaa ruokaa tarjolle, antaa toisen syödä rauhassa minkä syö ja avustaa tarvittaessa. Jos ei syö, sanot että "ensi kerralla sitten", ja laitat ruuat pois. Ei syömisen pidä mitään pakottamista ja uhkailua olla, tai kierre on valmis.
Ap, sun teksti ei kuulostanut muutenkaan ihan tasapainoiselta.
Esimerkki voisi auttaa: Syöt itse samaa ruokaa samaan aikaan kuin lapsi. Juttelet mukavia, välillä laitat ruokaa omaan suuhun, välillä autat lasta tarvittaessa. Ei ylimääräisiä välipaloja, ei mehua eikä maitoa aterioiden välissä. Ateriallakin maidon voi antaa vasta sitten, kun ruokaa on mennyt edes vähän.
On olemassa lapsia, joilla on hyvin heikko näläntunne. Lapsi voi kevyesti olla päivän syömättä ja sanoa, ei ole nälkä. Eikä nälkä ole seuraavallakaan aterialla. Silloin kun muutenkin hyvin hoikan lapsen paino alkaa putoamaan, ei tosiaankaan naurata.
Meillä on otettu kaikki kikkakolmoset käyttöön. Esimerkiksi pehmolelujen syöttäminen pöydässä saa ruuan uppoamaan kuin huomaamattaan. Samoin toimii pieniä annospaloja erilaisia juttuja: kasviksia pilkottuna, pähkinöitä, lihaa jne lautasella. Rauhallinen tunnelma ja syömiseen kiinnitetään mahd vähän huomiota, jutellaan ihan muita asioita. Näin syömisestä ei tule taistelukenttä.
Mutta tiedän siis kuin stressaavaa syömättämyys voi olla vanhemmille, tsemppiä!
anna sille lapselle VETTÄ ennen ku sillä on nestehukka! jos hällä on jano. onko siellä hellepäivä? täällä ainakin on ja itselläkin on huono olo vaikka juon paljon! ja ei meinaa ruoka maistua. Lapsella saattaa olla nestehukka jolloin ei ruoka maistu vaan on paha olo. Ja onneksi lapsikin juo (HUOM, VETTÄ, ei maitoa) niin jonkun verran ruoka maistuu.
11 puhuu asiaa. Jos tarkkoja ollaan, niin janontunne tulee jo nestehukasta. Kova jano on jo paha juttu ja silloin jos et helteellä anna vettä, niin kohta sitä nestettä joutuu antamaan letkulla.
Kiitos vastauksista. Ei mulla kaikki varmaan ole ollutkaan tänään ok, mutta toivottavasti loppupäivä sujuu paremmin.
Suostui siis syömään toisen kerran tuossa viiden maissa, sellaisen perusniukan annoksen eli muutaman ranskanperunan ja pari lusikallista keittoa. Ranskalaisia eli itse öljyssä paistettuja perunoita annan siksi, että ne ovat siistiä sormiruokaa, jolla kiukkuinen lapsi ei saa aikaan liikaa sotkua ja ne maistuvat hänelle lähes aina.
Olen varmaan alittanut taas riman, kun päätin tehdä pizzaa, joka näyttää maistuvan hyvin. Juomaksi annoin appelsiinimehua... Yritän tässä vähän tyynnytellä huonoa omaatuntoani, koska olen huutanut tänään taaperolle niin paljon, että kurkkuuni koskee...
Olen tarjonnut taaperolle myös vettä, mutta ei ole halunnut sitä. Kun tarjosin maitoa, niin heitti suutuspäissään maitopullon tiskialtaaseen muutaman kerran, jonka jälkeen laitoin sen takaisin jääkaappiin odottamaan parempaa hetkeä... Sitä odotellessa... ;) Ensin vaatii juotavaa ja sitten se ei kelpaa, mutta mehu ja pizza maistuu Muumeja katsellessa... Joskus meilläkin toimii se, jos alkaa syöttää vauvanukkea.
Kuulostaa siltä että häntä heiluttaa nyt koiraa. Tiukat ruoka-ajat, ei maitoja sen ulkopuolella eikä ainakaan kullanmurulle reklamaatio-oikeutta ruokien suhteen. Kyllä ne lapset syövät kun tulee nälkä. Itse olet nyt tämän soppasi keittänyt. Rajat on rakkautta.
terkuin neljän äiti
PS: Jaksamisia, halit