Kuinka paljon sinulle merkitsee naapurit?

Tosi paljon, olen ystävystynyt monen naapurin kanssa. Täällä asuu tosi kivoja ihmisiä!

Voisitko kakkonen siis muuttaa?

Ei mitään, en kykene ystävystymään kenenkään kanssa. Tiedän että vika on minussa mutta toisaalta onpa muuttokin helppoa. 

Naapurit merkitsee siinä mielessä, että jos sattuisivat olemaan jotakin melusakkia tms, niin hermostuisin aivan täysin. Mutta meillä on hyvä tuuri, kaikki naapurimme ovat kivoja, tavallisia ihmisiä, jotka ottavat muutkin asukkaat huomioon. Mulle riittää tämänkaltainen naapuruus, en pidä liiasta yhteisöllisyydestä, vaikka sillöin tällöin on mukava vaihtaa muutama sana kivojen naapureiden kanssa. Haluan olla kotonani rauhassa.

En voisi muuttaa! Näen joskus painajaisia, että pitää lähteä täältä.

Tai voisin mä muuttaa esim. Helsinkiin, koska mulla on siellä niin paljon kavereita, mutta en halua enää kaupunkiin - siis käytännössä en voisi!

2

No ei mua naapureita ikävä tule, ei olla tekemisissä.

Enpä juuri ole naapureiden kanssa tekemisissä. Rakensimme uudelle alueelle toistakymmentä vuotta sitten ja aika moni naapuri on vaihtunut sen jälkeen, eikä uusien kanssa ole tulllu tutustuttua lähemmin. Yhden naapuripariskunnan kanssa oltiin aika hyvissä väleissä, mutta heillä alkoi alkoholi näytellä aika suurta roolia ja siinä vaiheessa kun alkoivat iltaisin pyydellä kuljetusapua tai juotavaa, niin aloin vähän vältellä kohtaamisia ja yhteyden pitämistä.

Morjestan naapureita ja voin auttaa jossain hommassa tai pyytää apua, mutta aika kohteliaan etäisinä olen pitänyt suhteet.

Hyvät naapurit on kallisarvoinen asia. Mutta: eiköhän yhteydet säily, kutsukaa kylää entisiä naapureita.

Jos olet sosiaallinen, ota uuden talosi naapureihin yhteyttä, esittäydy, kutsu syksyiltana vaikka sienipiirakalle tai puolukkavispipuurolle. Siitä se lähtee. Ei ne kivat ihmiset ole vain siellä, missä nyt olette. Oma avoin ja vilpitön suhtautuminen on luokseen kutsuvaa.

Kyllä naapureihin voi olla hyvät välit ilman että heistä tulee kuitenkaan mitään ystäviä. Jos vanhojakin ystäviä on jo tarpeeksi eikä koe olevansa kovin sosiaalinen, niin ei ole mikää pakko kaveerata sen enempää. Tervehtiminen, sillöin tällöin naapuriapua ja muutama ystävällinen sana on usein ihan riittävä hyvien naapurien kesken. 

Mulla oli ennen tosi kivat naapurit, paitsi yhdet olivat aivan paskat. Aivan paskat. Sen takia muutimme, vaikka harmitti tosi kovin jättää ne kivat naapurit taakse. No, nyt meillä on kaikki naapurit kivoja, joten ei ole harmittanut. Ja vanhojen hyvienkin naapureiden kanssa ollaan edelleen tekemisissä, vaikka välimatkaa okin lähes sata kilometriä.

Mulla on ihanat naapurit, joten vastaus on et tosi paljon.

Meillä myös ihanat naapurit ja koska rakensimme tänne vanhoille lapsuudenkulmilleni, olen tuntenut osan naapureista aina, eli hyvinkin yli 35 vuotta. Muutto muualle olisi siis minulle vaikeampi kuin muulle perheelleni. Tunnen nämä tienoot kuin omat taskuni ja myöhemmin muuttaneet ovat aina "uusia naapureita", vaikka olisivat asuneetkin täällä jo parikymmentä vuotta. :)

Rivitalossa asuessa naapurit vaikuttivat paljon, koska he olivat aina yhtiökokouksessa päättämässä asioista. Parit naapurit tosi kivoja, jopa ystävystyttiin, osa joskus ok, joskus tosi ärsyttäviä, ja sit oli pari naapuria jotka oli todella syvältä. Nyt kun muutettiin pois rivarista omakotitaloon, en ole vaihtanut sanakaan naapureiden kanssa, vaikka on pienet pihat eli näkee joka välissä niiden pihalle, ja jopa sisälle jos oikein kyylää. Mies on naapurin setien kanssa jotain puhunutkin kun on tuossa pihan ulkopuolella useammin, niin on törmäillyt. Mulle on ihan ok, että en tunne naapureita, tuli taloyhtiössä vähän liiankin hyvin tutuksi, ja niiden kanssa oli pakko pärjätä, ja välillä piti selvitellä toisten riitoja, jäi vähän kammo.

Ikävä kyllä täytyy sanoa, että lähinnä pelkään naapureita, vaikka he ovat ihan tavallisia ihmisiä. Mutta en mieti asiaa siis heidän kannaltaan yhtään. Asun nyt siis maalla, mutta tätä ennen kerrostalossa, jossa mulle oli ihan evvk, joitain moikkailin ja tervehdin, jonkun luona kävinkin kerran, pari, joidenkin kanssa ei ikinä vaihdettu sanaakaan. Tykkään kerrostalossa siitä, ettei heitäkään kiinnosta, kuka mä olen.

Kerrostalossa he ovat pakollinen paha, omakotitalossa taas on kiva, jos on mukavat naapurit ja jutteluvälit heihin. 

Ennen rivarissa asuessamme oli mukavia naapureita, yhdestä perheestä tuli tosi läheisiä ja olemme hyviä ystäviä edelleenkin. Nyt asumme paritalossa ja ei olla  missään tekemisissä naapurin ukon kanssa. On aika ahdistava olo kun seinänaapurina on mies, joka ei välitä edes päivää sanoa. Haluaisin itse asiassa muuttaa pois.

Rivitalossa asutaan, naapureiden kanssa tulee aina tervehdittyä ohimennen, seinänaapurin kanssa aina välillä jutellaanki jos ollaan yhtä aikaa tupakalla ja yhden muun naapurin kanssa jutellaan kun ollaan lapsien kanssa leikkipaikalla.

Samapa tuo muuten, keitä on naapureina. Ei sillä oo väliä, KUNHAN vain ei ole ketään ärsyttäviä, meluajia, vittumaisia tms.

Olen katkera, miksi minulle tulee riesaksi karmeita naapureita.

Talossamme asuu suurimmaksi osaksi ihan kivoja ihmisiä, mutta enpä sen takia jättäisi muuttamatta.

Tosin, eipä me paljon muuten tekemisissä olla, kun pihalla tai rappukäytävässä moikkaillaan, joskus pihalla tupakalla käydessä saatetaan muutama sana vaihtaa.

Noh ei oikeestaan mitään.

Vanhemmillani asuessa (ekat 10v paritalo ja sit 8v okt) naapureista löyty kavereita ja seuraa, merkkasi siis sinänsä jotain.

Nyt asuin 3 vuotta hoasilla itsekseni kaksiossa. naapurit vaihtu koko ajan, melkeen joka kuukausi joku lähti ja joku tuli taloon. Pystyin vaivoin perässä ketkä asuu seinänaapureinani, heitä lähinnä tervehdinkin aina. Suurinosa naapureista oli Suvelan tyyliin ulkomaalisia ja en oo kovin hyvä enkussa ni hississä oli välillä melko ahdistavaa ku seinänaapurini yritti jutustella jotain mulle.

Nyt pari kuuta sitten muutin kilometrin kauemmas vvo:n taloon, tässä oon huomannu et suurinosa on suomalaisia nimestä päätellen. Hiukan oon jo huomannu että keitä tässä talossa asuu ja tervehtiny heitä, yhden kanssa on vaihdettu kerran muutama sananenkin - naapuriapuna lainasin hälle pari päivää varastoani kun en heti muutossa sitä tarvinnu.

VOisi sanoa et naapurit on mulle just semmosia hmm... hätäapu ihmisiä :D eli jos sattus jotain voisi mennä kysyy apua tai jotai työkalua lainaan tmv.

jos joskus muutan taas johonki rivariin tms ni tulee ehkä tutummaksi ihmiset.

Mutta joo, en kyl silti ikinä naapureiden takia jättäisi muuttoo tekemättä.