Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenen työpaikalla turvavälit oikeasti onnistuu?
Sosiaaliala
10.08.2020 |
Itseäni raivostuttaa asiantuntijoiden ja hallituksen jäsenten jatkuva toitotus mediassa, että muistakaa pitää vaan ne turvavälit, niin kyllä se siitä.
Mitkä turvavälit? Omassa työssäni se on lähes täysin mahdotonta. Olemme jatkuvassa lähikontaktissa asiakkaiden ja työkavereiden kanssa. Lähikontaktilla tarkoitan, että olemme lähes kylki kyljessä yli 15 minuuttia kerrallaan ja näitä kertoja on hyvin paljon työpäivän aikana. Osa työkavereista yrittää pitää turvavälejä silloin harvoin, kun se jotenkin on edes mahdollista ja osa taas ei välitä yhtään mistään ohjeistuksista, ei töissä eikä vapaallaan.
En usko, että työpaikkani on ainoa laatuaan. Koska parempaa työturvallisuutta ei tarjota, odotan vain milloin työntekijät ja asiakkaat altistuu/sairastuu.
Kenenkä etu on, että kokonainen työpaikka on 2 viikon karanteenissa (todennäköisesti tulee olemaan sitä toistivasti)?
Kylmäävää on se, että keväällä meillä kävi tutustumispäivällä potentiaalisia siirrettäviä työntekijöitä eli varaudutaan siihen, että kun me altistumme tai sairastumme, meidät vain korvataan.
Työntekijöiden työturvallisuus ja arvostus huutaa poissaoloaan.
Mut hei, pitäkää vaan ne turvavälit, niin kyllä se siitä.
Kommentit (5)
Toimistotyössä onnistuu silloin, kun suurin osa porukasta on etänä ja joku harva istuu toimistolla. Eihän se turvavälin pitäminen kaikilta muilta onnistum se on velvä. Ei onnistu sairaanhoitajalta, lastentarhan opettajalta, kampaajalta, hierojalta ja monelta muulta. Ei taksissakaan kahta metriä pysty pitämään väliä kuljettajaan. Eikä tarjoilijakaan ota tilausta kahden metrin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se itsenäisessä asiantuntijatyössä toimisto-oloissa onnistuu. Suurin osa ihmisistä ei toki tällaisia duuneja tee.
Naurettiin tälle koronan ensimmäisen aallon aikana (koska itkeä ei kannata.) Meitä oli n. 15 neliön toimistossa kylki kyljessä tilanteesta riippuen jopa 8-12 henkeä, sairaalassa, koronaosastolla. Suuri osa puolet ajasta puhui puhelimessa omaisten jne. kanssa.
Potilaiden kanssa toki suojukset, mutta ei niitä enää "puhtaisiin" tiloihin riitä. Ja koska kaikessa, jossa happi ei mennyt yli 6 l/min tai ei imetty suojuksina oli kirurginen maski ja visiiri, niin riski siihen, että joku olisi saanut tartunnan oli ihan varteenotettava, olisi seuraavaksi sairaina ollut yhden tai kahdenkin vuoron edestä hoitajia ja lääkäreitä. Osastolta ei saanut poistua työpäivän aikana, mutta käytössä oli tosiaan tasan yksi toimisto, yksi kahvihuone (jossa ei päätteitä), siirrettävät päätteet olivat usein jumissa potilashuoneissa, joten käytävälläkään ei voinut työskennellä. Lisäksi toimisto oli toki ainoa paikka, johon potilaspuhelimet yhdistyivät.
Henkilökuntaa enemmän kuin ko. osastolla sen normaalitoiminnassa vuorossaan, koska koronapotilaat ja etenkin koronaepäillyt työllistivät enemmän ja tuolloin testivatauksissa meni vielä aluksi se 2 vrk ja sitten vielä 1 vrk, vasta ensimmäisen aallon loppupuolella päästiin nykyiseen 2 tuntiin, jolloin koronaepäillyt jäivät käytännössä pois (he usein kovin vanhoja, sairaita, dementoituneita, sekavia tai vaikeista hengitysongelmista kärsiviä, joita ei haluttu siirtää puhtaiseen tehovalvontaan ennen negatiivista tulosta, vaikka sinne olisivatkin kuuluneet, joten heitä varten tarvittiin valvontatasoinen hoitajamitoitus vahvistettuna, koska osaston puitteissa silmälläpidettävää potilasta oli pakko valvoa huoneessa.)
Runkkuvompatin hoitajan nakki kuulostaisi kivalta just nyt.
Olet niin äärimmäisen kapean alan huippuosaaja, että teitä on osapuilleen yksi kappale jokaisessa sukupolvessa. Työtehtävä on äärimmäisen tarpeellinen silloin kun sun osaamistasi tarvitaan, muut ajat olet täysin yhdentekevä. Työsi on myös hyvin yksinäistä, ilman sun elättämääsi perhettä sä et välttämättä kommunikoisi sun omaan lajiin kuuluvien olentojen kanssa ikinä.
Pointtina siis, että tuskin sellaista ammattia ihan äkkiä löytyy missä sulla ei päivänmittaan olisi seurana kollega, asiakas tai joku kuvion ulkopuolinen sukankuluttaja.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodissa töissä ja yksikään opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeista ei toteudu. Että saahan sitä ohjeistaa, mutta jos ei lisätä määrärahoja ohjeiden noudattamisen tueksi niin eipä niitä voi noudattaa.