Lue keskustelun säännöt.
Saako psykiatri ottaa kantaa perhesuunnitteluun?
10.08.2020 |
Saako psykiatri ottaa kantaa siihen, käyttääkö potilas/asiakas ehkäisyä vai ei?
Kerroin viime tapaamisellamme avoimesti siitä, että haluaisin jättää ehkäisyn pois. Psykiatrini melko suorasti toi ilmi, ettei se ole hyvä idea. Melko suoralla mielipiteen esiintuomisella tarkoitan johdattelevia kysymyksiä, kuten ”oletko aivan varma” tai ”oletko sittenkään miettinyt ihan loppuun asti” tai kaikkein selvimpänä merkkinä kannanotosta sana ”kannattaako?”
Typerin kysymys oli kuitenkin: ”miksi?” No miksiköhän.
En ala tähän avata taustojani tai diagnoosejani, mutta sen sanon että olen hyvässä hoitotasapainossa ja vakaassa parisuhteessa.
Saako lääkäri ottaa kantaa perhesuunnitteluun?
Kommentit (22)
Tietysti saa, ja hänhän on kohdallasi esittänyt asiansa kovastikin kauniisti. Minun mielestäni hänellä on ammattilaisena siihen jopa velvollisuus. Ihan tarpeeksi nähty sitä vanhemmuutta, jota ei sitten jaksettakaan kantaa. On ”liian raskasta”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potilaalla voi olla eri käsitys tilastaan kuin häntä hoitavalla lääkärillä.
Miten psykiatri perusteli asian sinulle, että se ei ole hänen mielestään hyvä ajatus?
No jos ottaa niin ihmiset helposti lopettavat tuollaisilla lääkäreillä käynnit kokonaan.
Sama juttu kuin Kanta-järjestelmän kanssa eli jos ei halua jakaa asioitaan koko maailman kanssa, pitää ne omana tietonaan. Moni on lopettanut terapia-käynnit Kannan takia.
Vierailija kirjoitti:
Potilaalla voi olla eri käsitys tilastaan kuin häntä hoitavalla lääkärillä.
Tuskin käy kuitenkaan psykiatrian erikoislääkärillä huvikseen. Ja juuri tämän vuoksi lääkärin tulee esittää oma arvionsa vanhemmuudessa jaksamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten psykiatri perusteli asian sinulle, että se ei ole hänen mielestään hyvä ajatus?
Hyviä vastauksia tähän mennessä, ymmärrän näkökulmanne.
Tähän kuitenkin vastaan: ei perustellut mitenkään. Kun tarkemmin ajattelen, niin se olisi voinut mennä voimavarojeni vähättelyksi, eikä potilasta varmaankaan saa tietentahtoen lannistaa ja lytätä. Jos hän olisi alkanut eritellä syitä, miksen olisi hyvä vanhempi, olisi se varmasti mennyt ihon alle kun tämä johdattelukin jo meni.
Ap
Moni ennestään tervekin nuori nainen löytää itsensä psykiatriselta osastolta synnytyksen jälkeen... toiset jaksavat siihen saakka, kunnes joutuvat valvomaan vauvan takia riittävästi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan sillä diagnoosilla nyt aika paljon väliä. On hieman eri asia, onko sinulla esim. hyvässä hoitotasapainossa oleva syömishäiriö kuin hyvässä hoitotasapainossa oleva skitsofrenia.
Ja miten psykiatrisi voi sinua ylipäätään hoitaa, jos hän ei saisi puuttua isoihin päätöksiisi, joihin sairaus voi vaikuttaa tai joka voi vaikuttaa sairauteesi.
Ilmeisesti tämä lapsen hankinta ei ehkä ole psykiatrisi mielestä niin hyvä ajatus kohdallasi.
Monet psyykelääkkeet vaikuttavat sikiöön, joten niiden käyttö menee tauolle. Raskaus on terveellekin melkoinen hormonihyökkäys saati tasapainottomalle mielelle, joten ei se psykiatri pelkästään vanhemmuutta ajatellut, jo raskaus on ap:lle ja sikiölle koettelemus.
Olen aikanaan ollut töissä synnyttäneiden vuodeosastolla eikä ole yksi tai kaksi tapausta, kun äiti on joko hylännyt lapsensa (ilmoittaa miehelle, että on ihan terve, eiköhän mennä kotiin ja miehen muistuttaessa vauvasta äiti ilmoittaa, että eikö ne voi pitää sitä täällä) tai sitten pelästyttänyt muut äidit itse- ja monituhoisilla puheilla. Nämä ongelmat poistuvat, kun hoitotasapaino taas löytyy, mutta siihen voi mennä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exälläni on mt-diagnoosi. Kunpa en koskaan olisi saanut lapsia hänen kanssaan. Toki se lasten kaipuu jokaisen sisällä on. Mutta perhe-elämän realiteetit ovat kovat.
Varo ap, tämä tulee poistumaan täältä. Kysyin vastikään että saanko mt-ongelmaisena yrittää lasta, ja aloitus poistui viidessä minuutissa.
Se jos mikä on kannanotto. Hys hys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasin ketjuun että lääkärin pitääkin lääkärinä ottaa kantaa jos siihen on aihetta, ja kommentti poistui?
Vierailija kirjoitti:
Moni ennestään tervekin nuori nainen löytää itsensä psykiatriselta osastolta synnytyksen jälkeen... toiset jaksavat siihen saakka, kunnes joutuvat valvomaan vauvan takia riittävästi...
---> tähän sitten jo aiempi psykiatrinen ongelmakuorma, mahdolliset lääkityksiin liittyvät ongelmat raskauden ym. suhteen, alentunut (myös positiivisen) stressin/muutoksensieto kyky, mahdolliset perinnölliset tekijät jne..
Tottakai psykiatrin tulee palauttaa potilas perheleikkiunelmista maanpinnalle, jos taustalla on riskitekijöitä, jotka voivat romahduttaa potilaan voinnin -pahimmillaan viedä hengen joltakulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, kun et avaa diagnooseja. Esim jos sinulla on vaikka epävakaa persoonallisuus tai kaksisuuntainen mielenalahäiriö, niin ehkä lääkäri on yrittänyt kysymyksillään avata, onko kyseessä oikea perhesuunnittelu, vaiko häiriön aiheuttama "jakso".
Vierailija kirjoitti:
Potilaalla voi olla eri käsitys tilastaan kuin häntä hoitavalla lääkärillä.
Sairauden tunnottomuus liittyy moniin mt ongelmiin. Äidilläni on tullut vanhuusiällä harhaluuloisuushäiriö, on ollut jopa osastohoidossa. Omasta mielestään toki ihan terve, oikeasti pärjääminen arjessa vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun et avaa diagnooseja. Esim jos sinulla on vaikka epävakaa persoonallisuus tai kaksisuuntainen mielenalahäiriö, niin ehkä lääkäri on yrittänyt kysymyksillään avata, onko kyseessä oikea perhesuunnittelu, vaiko häiriön aiheuttama "jakso".
Ja lisäyksenä on vielä, että kun ei myöskään ole tietoa miten pitkään olet ollut "tasapainoinen ja terve". Onko kyse vuosien tasaisesta menosta, vaiko onko kyseessä enemmänkin puolen vuoden parempi aika.
Onko kyseessä ensimmäinen lapsi? Et vielä ehkä voi ymmärtää, miten rankkaa vauvan hoito on. Jos et kestä vakaana tätä tavallistakaan elämää, niin vauvan hoito voi olla liian rankkaa ja olisi lasta kohtaan epäreilua, että häntä heitellään sitten hoitajalta ja laitoksesta toiseen. Pikkulapsen suurin tarve on läheisyys ja turva. Voi olla, että et sitä pystyisi vauvalle edes sitä tarjoamaan.
Tämä oli nyt suorasukaisemmin sanottu, mutta jos mietit syitä olla tekemättä lasta, niin tässähän se on.
Hyviä vastauksia on jo tullut. Jos olisin ap ilman muuta lykkäisin lapsen hankkimista, lapsen tulo perheisiin ei koskaan poista ongelmia ja voi olla todella raskasta. Lapsesta (ja jopa kissanpennusta) on vastuusa jopa 20 vuotta. Kannattaa ehkä tässä vaihessa uskoa ammattilaisen mielipidettä.
Ja ymmärräthän, että elämä vaikeutuu lapsen myötä pysyvästi. Kun lapsen päättää tehdä, ei vanhaa elämäänsä saa takaisin. Ei ole omia rauhallisia hiljentymishetkiä eikä moneen vuoteen täysiä yöunia. Omaa aikaa ei enää ole. Et voi lukea lehteä, selata kännykkää jne. Sinun tarpeesi ovat arjessa viimeisenä ja vauvan tarpeet ensisijaisina. Monille oman ajan puute tulee yllätyksenä, mutta alkujärkytyksen jälkeen terveet vanhemmat pääsevät sen yli. Siitä tulee vain uusi normaali.
Eli jos mielenterveyteesi liittyy esimerkiksi korostunut unen tarve tai tärkeät rauhoittumishetket, niin niihin ei lapsen myötä ole enää mahdollisuutta.
Saa ja pitääkin.