Onko teillä läheisiä, joiden persoona muuttuu joskus täysin? Iloisesta häijyksi tms.

Olen tuntenut yhden bipolaarisen, jolla kävi näin.

Oli järkytys millainen aluksi ”toisenlaisena ” pitämäni ihminen saattoi olla.

Mutta pidin tätä erikoistapauksena.

En myöskään halua tällä yleistää tai leimata ketään.

Haluisit vain.

Väitättekö, ettei tuo ole normaalia? Olen joutunut kestämään tuollaista koko elämäni.

Oma isä mutta vain useamman päivän ryyppyputken takia.

Eikö tämä oikeasti ole yleinen ongelma? Olen hämmästynyt, ettei tähän tullut enempää vastauksia.

Siis ovatko teidän läheisenne olleet aina samanlaisia?

Tunnistan itseni. Epävakaa persoonallisuushäiriö.

Kyllä kai kaikilla mielialat vaihtelee mutta harvalla persoona. Usein sellaisen taustalla on joko päihteet tai mielenterveys/neurologiset ongelmat tai muistisairaus.

Epävakaa oireilee joskus niin, että ensin raivoaa kuin olisi hullu, mutta hetken päästä ei mitään. Tunnelmat voi vaihtua nopeasti. Epävakaan vanhemman lapsena on ollut kamalaa, lapsuuteeni liittyi rankkaa laiminlyöntiä ja insestiä. Muille isä saattoi esittää normaalia, eli joku käsitys sillä oli, mikä olisi soveliasta.

Mun käytös saattaa näyttää avopuolisolle tuollaiselta. Puhumattomuus ja muutenkin nykyään aika kamala suhde syynä, ei mulla muita kohtaan mieliala vaihtele ikinä samalla tavalla vaikka olenkin ADHD. Pitäisi erota juu.

Suuri osa ihmisistä on tällaisia. Varsinkin jos saavat todellisen tai kuvitellun syyn vihata sinua.

Juuri noin kaikki tälläkin palstalla hyökkää haukkumaan muita.

Eipä oikeastaan muita kuin minä itse, joskus kaikki paska mitä on tullut pitkän ajan matkalta niskaan purkautuu täysin viattomia kohtaan. Väkivaltaiseksi en koskaan mene, mutta huudan ja raivoan.

70-vuotias Äitini. Hän selittää suureen ääneen välillämme olevasta avoimesta keskustelusta, mutta jos erehdyt esittämään analysoivan kysymyksen johonkin hänen puheeseensa, niin Äiti saa kohtuuttoman raivarin ja alkaa kutsumaan minua mielisairaaksi luulottelijaksi ja toistelee ettei ole antanut minulle aikanaan rintaa että minusta tulisi tällainen, jota Hän joutuu häpeämään omien ystäviensä edessä niin, ettei voi edes kertoa missä oma lapsi asuu...

M 45

On. Sellaisia jotka ovat todelliselta luonteeltaan ilkeitä. He jaksavat tavatessa pinnistää kohteliasta käytöstä vähän aikaa, mutta pian väsähtävät (tai jos juovat) ja oikea luonne pistää näkyviin.

Ja sitten ihmetellään, että heitä ei haluta tavata😏

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni. Epävakaa persoonallisuushäiriö.

Sama homma. En oikeastaan edes tiedä millainen mun persoona on. Kamalaa.

Yksi tuttavapiirissäni on bipo, hän vaikuttaa siltä, että myös persoona muuttuu. Yleensä ihmisen persoona ei muutu, toiset vaan pystyy piilottelemaan aitoa persoonaansa käytöksen avulla. Parikin ystävää on jäänyt menneisyyteen, tajusin jossain vaiheessa, että he jostain syystä pitivät jotain kulissia yllä kaiken aikaa, aidot mielipiteet saattoivat purskahtaa humalassa ja seuraavana päivänä oltiin niin pahoillaan. En pitänyt edes niitä purskahduksia mitenkään kauheina, saahan ihminen turhautumista purkaa. Mutta heille se oli kasvojen menetys. Haluan ystävikseni vain aitoja ihmisiä, vikoineen päivineen, en mitään alituiseen korrektia malli-ihmistä.