Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitain ihmisiä ei onnitella tulevasta lapsesta? Saavat kuulemma vain pahoitteluja
08.08.2020 |
Vauvaryhmissä on toisinaan kyselyjä, että kuinka monen kaverit/vanhemmat/ sukulaiset ovat ottaneet uutiset raskaudesta negatiivisesti. Yllättävän moni kertoi, että vanhemmat ovat raivostuneet ja suositelleet aborttia. Jotkut kertovat, että omat tai puolison vanhemmat ovat olleet raivoissaan, koska perheessä on jo entuudestaan mm. ADHD-lapsia ja pelkäävät näiden pärjäämisen puolesta. Toivotaan aborttia, huudetaan ja mesotaan.
Onko olemassa ketään normaalia ihmistä, joka ei onnittelisi omaa lasta/ kaveria tai muuta sukulaista tulevasta lapsesta, vaan toivoo keskenmenoa? Vai onko asian toinen puoli, että perhe ei todella tule yksin toimeen ja läheiset todella pelkäävät vauvan puolesta?
Minua tämä aihe kiinnostaa, koska en ole lähipiirissäni törmännyt vastaavaan.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.
Aivan, asia selvä. Siellä taisi korkki aueta jo aamusta..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ihmiset reagoivat todella oudosti isoihin uutisiin. Kun paljastin raskauteni, eräs ystäväni totesi että onpa yllättävää. Mieheni kanssa yhteiseloa oli takana useampi vuosi ja olimme kolmekymppisiä. Vieläkin mietin miksi hän sanoi niin. Todella ärsyttävää. Ystävälläni veli kysyi oliko lapsi vahinko, vaikka yritystä oli ollut pitkään, olivat naimisissa ja olleet vuosia yhdessä. Osa ihmisistä purkaa myös omaa pahaa oloaan. Jos ei voi kuvitella hankkivansa itse lapsia, voi olla vaikeaa ymmärtää miksi joku muu tekee kuinka siten myös vaikeaa onnitella. Mutta en itsekään pitäisi näitä ihmisiä ”normaaleina”.
Aik hullua näinä aikoina lisääntyä kun ihmisten elämästä tehdään helevetiä joka päivä olitpa köyhä keskituloinen tai rikas. Tuntuu että maailman posiitiivinen kehitys on pysähtymässä.
Vierailija kirjoitti:
Aik hullua näinä aikoina lisääntyä kun ihmisten elämästä tehdään helevetiä joka päivä olitpa köyhä keskituloinen tai rikas. Tuntuu että maailman posiitiivinen kehitys on pysähtymässä.
Oikeuttaako se toivomaan keskenmenoa? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä voisi kuvitellakaan että sanoisin toiselle jtn törkeää tuossa tilanteessa.
Aika äärimmäinen tilanne pitäisi olla, että suoraan sanoisin "voi ei" tms. Joidenkin ihmisten kohdalla kyllä mieli tekisi, jos esim. tietää lapsen syntyvän huonoon suhteeseen ja vanhemmilla olevan mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aik hullua näinä aikoina lisääntyä kun ihmisten elämästä tehdään helevetiä joka päivä olitpa köyhä keskituloinen tai rikas. Tuntuu että maailman posiitiivinen kehitys on pysähtymässä.
Ei se silti kuulu sinulle, vaikka joku haluaisikin perheenlisäystä...
Mulla äiti ehdotti aborttia, koska olen "ihan liian nuori". Ikää 22v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset reagoivat todella oudosti isoihin uutisiin. Kun paljastin raskauteni, eräs ystäväni totesi että onpa yllättävää. Mieheni kanssa yhteiseloa oli takana useampi vuosi ja olimme kolmekymppisiä. Vieläkin mietin miksi hän sanoi niin. Todella ärsyttävää. Ystävälläni veli kysyi oliko lapsi vahinko, vaikka yritystä oli ollut pitkään, olivat naimisissa ja olleet vuosia yhdessä. Osa ihmisistä purkaa myös omaa pahaa oloaan. Jos ei voi kuvitella hankkivansa itse lapsia, voi olla vaikeaa ymmärtää miksi joku muu tekee kuinka siten myös vaikeaa onnitella. Mutta en itsekään pitäisi näitä ihmisiä ”normaaleina”.
Itse en halua ikinä lapsia, mutten kyllä kenellekään ikinä sanoisi mitään tökeröä tuossa tilanteessa. Onnittelisin, tietysti. Ja ihan normaali ihminen olen, enkä vihaa lapsia. En itse siis tuomitse ketään perheen haluavaa, eikä minuakaan tarvitse tuomita, vaikken sitä elämää halua. Ihan saman kuvan annat siinä itsestäsi, jos niin teet, kuin nuo raskaudesta töksäyttelijät.
Vierailija kirjoitti:
Mulla äiti ehdotti aborttia, koska olen "ihan liian nuori". Ikää 22v...
Alle 25v on vastuuton teiniäiti, 25-30v pitäisi tehdä uraa, ja 30+v kysellään sitten lapsenlapsia ja hoputetaan, että kohta et enää ehdi.
Minulla myös vanhempien reaktio lapsen saamiseen 20-vuotiaana oli todella negatiivinen ja välit katkesivat vuodeksi. En edes ollut mikään bailaava teini vaan toisen vuoden amk-opiskelija ja naimisissa töissäkäyvän miehen kanssa. Perhe on aina ollut suurin unelmani, enkä ollut uskoa sitä että vanhemmat suhtautuivat asiaan niin negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän henkilön, jolle 3 ja 4 lapsen kohdalla kehoitettiin olemaan lisääntymättä. Nainen jätti omatoimisesti pillerit pois ja tehtaili miehelleen lapsia. Mies vastustaa aborttia, joten tuo toiminta oli naiselle helppoa. Pillerit eivät ole 100% ehkäisykeino, mutta niiden poisjätöstä on sovittava yhdessä. Perhesuunnittelu kuuluu molemmille vanhemmille.
Naisen sukulaiset hoitavat lapsia suurimman osa ajasta, joten siksi käskivät laittaa piuhat kiinni... Aika näyttää tuleeko lapsia viellä. Uuden miehen kanssa saattaa tulla...
Yhden perheen tiedän, jossa edes lähimmät sukulaiset eivät enää onnittele perheenlisäyksestä. Vanhemmilla ei ole rahaa, jaksamista tai elämänhallintaa huolehtia edes olemassaolevista lapsista, mutta koko ajan tulee lisää. Nyt taitaa olla tuloillaan jo vauva nro. 7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perheessä on jo 7 lasta, joista 5 sijoituksessa, niin on melko vaikea onnitella 8. lapsen tulosta.
Samoin silloin, jos vanhemmilla on suuria vaikeuksia selviytyä edes omasta elämästään ja huolehtia itsestään, niin olisi teeskentelyä onnitella entistä suurempia vaikeuksia aiheuttavasta lapsesta.
En silti heille keskenmenoa toivottaisi vaan huokaisin syvään. Vain ilkeät ihmiset toivovat sellaista.
Ensimmäisenä tulee mieleen nämä jotka ei itse jaksa lapsiaan hoitaa, niitä vaan tasaiseen silti hupsahtaa syntyä. Isovanhemmat ja muutkin läheiset hoitaa oman jaksamisensanrajoilla.
Toisena se kuinka ihmiset on vaan täysin itsekkäitä käytöstavattomia törppöjä. Ne laukoo ihan vaan mielipiteensä ilmoille koska heillä on siihen mielestään oikein oikeus.
Kolmantena miksi itse pidin tilannetta vaikeana. En sitä ääneen sanonut mutta lasta odottava kyennyt pitämään huolta edes itsestä. Tilanteeseen ei ollut mahdollisuuksia edes tulla parannuksia.
Onnittelen, vaikka ihmettelen. Miksi tehdä se neljäs lapsi, kun 1v on kehitysvammainen, sydänvikainen eikä tule koskaan kävelemään tai muuttamaan pois kotoa?
Tai miksi tehdä seitsemäs lapsi, kun 2 edellistä on alle 3v, 4 vanhempaa ympäri Suomea, isällään ja sijaiskodissa. Ja mennä neljättä kertaa naimisiin..
Jos lapsi on sairas, joku saattaa kertoa että meille syntyi sairas lapsi. Siihen sitten voivotellaan ja kysytään että millä tavalla ja miten pärjäätte. Ei siinä voi onnitella.
Aika useinhan tuossa on huoli siitä tulevasta vauvasta, esim:
- lapsia on jo ennenkin tusina
- vanhemmat eivät pysty hoitamaan edellisiäkään
- tai vaikka pystyisivät, niin moni lapsi on kehitysvammainen (joten seuraavakin hyvin mahdollisesti on)
- suhde hyvin tuore
- tokaisija tietää, ettei vanhemmista ole vanhemmiksi (alkoholisteja tmv)
Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.
Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.