Nolo ja säälittävä äänien kerääjä facebookissa

Äitylit ryhmässä:

Tuskin koskaan mieheni pyytää minulta mitään. 
40v-syntymäpäivälahjakseenkin hän vain toivoi monille niinkin arkipäiväistä asiaa kuin yhdessäoloa perheen kesken. Valitettavasti tämä toive ei toteutunut, sillä miestäni kaivattiin samana päivänä myös töihin maapallon toiselle puolen ja sinne tulikin pikainen lähtö, alle vuorokauden varoitusajalla.

Mutta vaikka hän joutuukin olemaan paljon erossa perheestään fyysisesti, (välillä myös pitkiä aikoja ilman minkäänlaisia yhteydenpitomahdollisuuksia kotiin), niin sisäinen yhteys ja luottamus puolin ja toisin on ja pysyy. 
Ja kaikki aika jonka mieheni saa kanssamme viettää, on täysipainoista ja onnellista perheen yhdessäoloa, josta ammennamme kaiken henkisen voimamme aina tuleviin erossaolokuukausiin.

Olen äärimmäisen onnekas, sillä mieheni on seisonut vierelläni ja antanut korvaamattoman tukensa aina kun olen sitä tarvinnut, myötä- ja vastoinkäymisissä.
Yhdessä olemme kokeneet elämämme suurimmat onnenhetket; omien rakkaiden lastemme syntymät.
Ja yhdessä olemme kokeneet surua ja pettymystä silloin, kun yksi pikkuinen vauvanalkumme ei selvinnyt odotusajasta muutamaa kuukautta pidemmälle.
Mieheni on myös auttanut minut uudelleen jaloilleni, kun sairastuin esikoisen jälkeen vuoden päivät kestäneeseen synnytyksen jälkeiseen masennukseen. 
Kaikilla perheillä on omat ilonsa ja surunsa, ja vaikeudet usein pystytään voittamaan yhdessä, jos kaikki puhaltavat yhteen hiileen tai jos perheessä on edes yksi kantava voima joka auttaa sillä hetkellä heikoimmat ylös. Olen miehelleni niin paljosta kiitollinen, enkä tiedä miten voin koskaan edes tarpeeksi häntä kiittää kaikesta mitä hän on perheensä, minun ja myös läheistemme hyväkseni tehnyt.

Mieheni aito epäitsekkyys on joskus aika uskomatonta, hän huolehtii aina että lapsillamme ja minulla on kaikki mitä tarvitsemme, samoin auttaa myös monia ihmisiä lähellämme jotka apua tarvitsevat. Ensin hän ajattelee kaikkia muita ja sitten vasta itseään.

Otin osaa suureen Välittämis-aiheiseen kuvakilpailuunkin sen vuoksi, että halusin osoittaa näin kunnioitukseni ja arvostukseni miestäni kohtaan.
Hiukan hänelle viime viikolla "harmittelinkin" kun kilpailukuvani sijoitus tipahti sijalta 2 sijalle 5, ja hän sitten vastasi minulle tapansa mukaan: "Rakkaani, älä sitä vaan sure, mä oon voittoni jo saanut. Mulla on niin kauan kaikki kun mulla on teidät." (lapset ja minä) :,)

Kuitenkaan en ole vielä luovuttanut 
Tällä hetkellä kuvani sijoitus on siis VIIDES (ÄÄNIÄ ANNETTU JO HUIKEAT 142 KPL!!!), ja tämähän on aivan MIELETTÖMÄN UPEA SAAVUTUS, sillä kuvia on kilpailuun lähetetty yhteensä jo lähes 800!!! 

SUURI KIITOS TÄSTÄ KUULUU TEILLE KAIKILLE JO TÄHÄN MENNESSÄ ÄÄNESTÄNEILLE ja KIITÄN JO ETUKÄTEEN MYÖS KAIKKIA TEITÄ JOTKA MAHDOLLISESTI AIOTTE VIELÄ ÄÄNENNE ANTAA !!!  olen ihan käsittämättömän onnellinen sijoituksesta jo nyt, vaikka kilpailuaikaakin on vielä jäljellä rutkasti, ja mikään ei ole varmaa vielä 

Viimeinen kilpailuviikko ja loppukiri siis alkakoon, Onnea kisaan kaikille muillekin kuvansa lähettäneille !!!

Äänestämään pääset alla olevasta linkistä. Kilpailukuvien tämän hetken 30. kärjen löydät vaihtamalla kilpailusivuston kuvien oikeasta yläkulmasta sanan "last" sanaksi "VOTES". 
Oman kuvani olen ottanut meren rannalla eräänä viileänä arki-iltana, siinä esikoistyttömme on isänsä lämpimässä syleilyssä. Kyseinen tilannekuva kertoo huolenpidosta ja rakkaudesta.

JUST joo : DD kauhea nyyhkylällytarina, että voittais jonku kilpailun ja sais jonku lomalahjakortin :D Säälittävää.