Olen itsestäänselvyys

nöstö

Jätä mies ennenkuin ehtii lähteä matkalle. Sitten sinulla on aikaa miettiä asioita ilman riskiä että repsahdat uudestaan. Mies ei ole kiinnostunut sinusta oikeasti, pitää sinua vain jonkinlaisena varmana panopuuna. Ota mallia 8:sta ja hanki arvoisesi kumppani.

Ymmärrän sinua. Ei tunnu hyvältä huomata, että oma mies asettaa kaverinsa ja kaiken muunkin sinun edellesi. 

Kiinnitin huomiota siihen, että olette olleet yhdessä kolme vuotta. Silti mies ole vieläkään tunteistaan niin varma, että voisi sanoa rakastavansa sinua. Hän ei ole valmis jakamaan vapaa-aikaansa kanssasi. Nytkin hän ilmoittaa lomastaan ja ulkomaanmatkastaan sinulle ilmoitusluontoisena asiana.

Oletteko puhuneet asiasta? 

Tuo teidän tilanteenne muistuttaa jonkin verran avioliittoni loppuaikoja. Kummallakin oli oma elämä. Lähinnä mies matkusteli ja juhli. Minä vietin aikani kotona lasten kanssa. Lopulta en enää edes halunnut yhteistä elämää ja ilmoitin erohalustani. Teillä yhteiselämä ei ole ehtinyt alkaakaan. 

Mieti nyt, haluatko yrittää jatkaa elämää miehen kanssa, joka ei tunnu piittaavan sinusta erityisemmin, vai olisiko sittenkin parempi yksin. Silloin sinulla voisi olla paremmat mahdollisuudet joskus löytää mies, joka ihan aidosti haluaa olla kanssasi ja on kiinnostunut sinun onnestasi. 

Puhukaa sitten miehen kanssa siitä, mitä kumpikin haluaa tulevaisuudeltaan. Erotkaa, mikäli näkemyksenne poikkeavat kovin paljon toisistaan. 

"Suhteessa ja miehessä ei muuten vikaa". Siis täh? Miten paljon tuota enemmän vikaa voisi parisuhteessa edes olla?

Lähde! Kunnioitus, rakkaus ja välittäminen ei enää kolmen vuoden jälkeen ainakaan kasva jos ei tähän mennessä ole edes alkanut.

Ei rakasta sua. Mene eteenpäin.

Tee samoin miehelle. Lähde muutaman päivän varoituksella kaverisi kanssa lomalle ja lopeta tyrkyllä olo. Jos oikeasti välittää havahtuu varmasti.

Kiitos vastauksista. Tuntuu että olen ihan sekaisin enkä enää pysty käsittelemään tätä järkevästi.

Olen keskustellut asioista useaan otteeseen, mutta mies lähinnä suuttuu ja ottaa sen valittamisena. En syyllistä tai valita, vaan kerron miltä minusta mikäkin on tuntunut, ja mitä toivoisin lisää. Kysynyt mitä hän haluaa ja mitä hän kuvittelee toimillaan viestittävän minulle. 

Tuntuu että olen jonkinlaisessa umpikujassa, miten näistä katkeruuden fiiliksistä voisi päästä eroon. Hävettää.

Ap, sinulla ei ole mitään hävettävää. Olet yrittänyt parhaasi, mutta se ei ole riittänyt. Sensijaan sinun miehelläsi olisi hävettävää, ja paljonkin. Hän on jättänyt sinut tunnetyhjiöön eikä suostu puhumaan kanssasi. 

Koska tilanne on se mikä on - et saa miestä puhumaan asioista - joudut tekemään itse päätöksiä. Olet tyytymätön suhteeseen. Nyt sinun pitää enää päättää, kuinka kauan haluat elämäsi jatkuvan tällaisena.

Milloin olet valmis jättämään miehen? Haluaistiko tehdä sen nyt? Mielestäni se olisi paras ratkaisu sinun kannaltasi. Ymmärrän kuitenkin, jos vielä epäröit. Me ihmiset olemme siitä hassuja, ettå vaikka huomaamme, että meitä kohdellaan huonosti, jäämme vielä hetkeksi keräämään voimia. Niin kävi minullekin omassa avioliitossani, vaikka eron merkit oli selkeästi nähtävissä. 

2

Jätin miesystävän 2v jälkeen samasta syystä. Ei halunnut miettiä tulevaa, halusi vain juoda kaljaa kavereiden kanssa ja käydä festareilla. Tuli ruikuttamaan takaisin ja otin, kun vannoi muuttuneensa. Kahden viikon jälkeen jätin hänen lopullisesti, kun mikään ei ollut muuttunut, päin vastoin, ryyppäsi entistä riehakkaammin. Vinkuin jonkin aikaa perääni. Nykyään on sinkkuna ja harrastaa kaljanjuontia kavereiden kanssa sekä festareita. Minulla on ihana mies ja kaksi kouluikäistä lasta. Molemmat saivat, mitä halusivat eron kautta. Minä perheen, ja mies rilluttelunsa kenenkään nalkuttamatta.

Mun on pakko vastata tähän vaikkakin vähän myöhässä en tiedä miten tämän muotoilisin järkevästi olen ensimmäistä kertaa pitkässä ja oikeassa parisuhteessa rakastan miestäni ja hän minua hänen kanssaan voin olla oma itseni ja tunnen itseni tärkeäksi mutta , hän on paljon kavereidensa kanssa itse olen vain muutamia kertoja ollut dokaamassa porukalla on ollut kivaa mutta nyt uutena vuotena ns nolasin sen käymällä kännissä kiinni yhteen naiseen kun luulin sen iskevän miestäni siinä naisessa todella oli jotain ärsyttävää mitä en sietänyt mutta en edes muista mistä riita lähti sitten lähti ja siinä kauheassa show'ssa löin miestäni jota kadun todella paljon sitten lähdin juoksemaan ulos ja sanoin että haluan jäätyä tänne mies ei tykännyt tästä yhtään kun en oikeasti ole enää itsetuhoinen se vaa sano että vitun teini ku piti järjestää moinen show sitte mul oli tosi mustasukkaisia ajatuksia päässä esim kun olin katsonu sen sivuhistoriaa tietokoneelta ni voitte vaan kuvitella mitä ylilyöntejä humalassa lauoin siitäkin jos oli katsonu jonku naisen kuvia meinattiin erota tuon takia mutta rakkaus voitti eikä erottu ja sain anteeks mutta nyt se ei halua enää olla porukassa mun kanssa ku luulee että en osaa käyttäytyä itse olen ottanut miehen aina mukaan jos mulla on tullu kavereita muualta haluaisin vaan mahdollisuuden näyttää että osaan käyttäytyä hänen kavereiden seurassa muuten meni ilta hyvin mut tuun vaan niin harvan naisen kaa toimee mut ois vaan pitäny olla hiljaa onneks oon kyllä oppinu virheistä. En haluis aina vaan olla kotona ku mies on kavereidensa kans mullaki on kavereita suurin osa on vaan sieltä mistä oon muuttanu , ja täällä on sellaisia kavereita et suunnilleen kun käyt baaris ni aina kyl kaverit lähtee mukaa mut opiskelen ni ei oo varaa ravata baareis koko aikaa ois kiva jos täälläki päin ois enemmän sellaisia kavereita kenen kans vois selvinpäin istuu iltaa . Rakastan miestäni en haluaisi erota mutta en halua olla yksinäinen vaikka olenkin suhteessa tuntuu vaan että mies häpeää mua tuon tapahtuneen jälkeen onko muilla samankaltaisia kokemuksia tai vinkkejä miten jatkossa :( ?

Työ ja harrastukset menevät kaiken edelle.  Kätevää, kun on lastenhoitaja ihan omasta takaa.  Ilmoittelee menoistaan noin päivän varoitusajalla jne jne.  Seksiä ei ole ollut (lue=saanut) kahdeksaan vuoteen ollenkaan, saatika sitten hellyyttä tai edes koskettelua.  Kiva olla itsestään selvyys!?!  Vaimoni kanssa ei asiasta voi keskustella, kun kuulemma vaan vingun...  Lapsen takia en ole vielä lähtenyt.  Kyllä te naisetkin osaatte!!