Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon mustasukkaisuuden tunteesta miehen katsellessa muita naisia?
22.07.2013 |
Mulla on aivan käsittämättömän surkea itsetunto. Vertaan itseäni muihin naisiin, lähinnä ulkonäköön ja itseäni ahdistaa aivan valtavasti, jos esim. kadulla tai telkkarissa keikkaloi jokin puolialaston isotissinen nainen ja tiedän tämän herättävän mieheni huomion. En vain voi olla miettimättä, että tuota se nyt haluaa ja tuota se salaa varmasti himoitsee ja varsinkin kun itse olen ihan vain tavallinen kropaltani ja pienitissinenkin vielä. Vaikka tietenkään en miehelleni näitä tunteita näytä enkä intä mitään.
Lisää alemmuuskomplekseja luo se, että mies itse näyttää joltain alusvaatemallilta sixpackeineen ja lihaksineen ja välillä tuntuu että mitä ihmettä se ees näkee mussa. Todellisuudessa mieheni on sanonut, että hänelle olen aina se kaikkein kaunein ja seksikkäin nainen, ja ensitapaamisestamme lähtien oli kuulemma salaa unelmoinut vain minusta kaksi vuotta, ennen kuin aloitimme seurustelun. Että mun luonne tekee musta upean ja erottuvan, mut tällä hetkellä se ei kauheasti lohduta...
Mun eksällä ja mulla oli tapana katsoa pornoa yhdessä, ja aina tää mies alkoi mulle ääneen kuolata niitä barbaroita että "kato miten seksikäs... ja kato noita rintoja ja tota persettä... damn..." ja jos olin ystäväni seurassa, hän saattoi jossain välissä kuiskata minulle, että "voi vittu sun kaveris on pantava!" Lupulta han petti minua, annoin sinisilmäisesti anteeksi kunnes petti uudestaan. Varmaan jonkun isotissisen kanssa. En tiedä, en halua tietää. Juntti mikä juntti ja entinenhän se jo on, mutta se ehti tehdä valtavaa tuhoa mun mieleen.
Sit nää kaikki iltalehtien Miss Peppu Brasilia ja Top 10 Seksikkäimmät Tissit ja missit ja iltatytöt sun muut. Kun kommentteja lukee niin 99% miehistä on sitä mieltä, että "VAU!!! Just tämmönen pornon näköinen kuuluis jokaisen naisen olla! Ja voi että on haluttava! Kyl tää kuva mun verkkokalvoilla taitaa nyt sulostuttaa meidän iltaleikkejä - mut vaimonhan ei sitä tarvii tietää ;)" Siis, jos valtaosa miehistä ajattelee noin, niin miksei minunkin mies sitten?
Olen puhunut tästä rehellisesti miehelleni, ja hän sanoi ymmärtävänsä minua täysin ja on pahoillaan siitä mitä olen menneisyydessäni saanut kokea. Hän onkin herrasmies. Mutta eihän kukaan mies voi kytkeä miehisiä ominaisuuksiaan pois päältä - sattuu aivan kauheasti jos huomaan miehen salaa kiihottuvan jostain toisesta naisesta ja katsovan tätä hiukan pidempään. Varsinkin nykyään kun näitä pettämis- ja erouutisia tursuaa joka tuutista, lähinnä siitä näkökulmasta miten mies vaihtaa vaimon nuorempaan ja timmimpään, tuntuu ettei itsekään riitä, ellei ole täydellinen. Miksi miehelle riittää pelkkä tissien tai muun paljaan pinnan näkeminen munan pystyyn saamiseen? Tuntuu erityisen pahalta, koska en voi edes yrittää "päästä tasoihin", en minä kiihotu miehestä ellei minulla ole häntä kohtaan tunteita.
Tämä ongelma on paisunut pääni sisällä jo aivan valtaviin mittoihin! Miten pääsen tästä eroon? Miten kehitän itseäni ja pystyn elämään normaalia elämää ilman, että katkeroidun jokaisesta vastaan tulevasta kauniista naisesta tai ilman, että alan melkein itkeä alemmuuttani kun ruudusta näkyy alastonta naiskauneutta? En epäile miestäni mistään ja hän on paras mahdollinen kumppani, mutta kun itsellä on kauheat paineet! Olen kärsinyt syömishäiriöistäkin tämän asian takia. Auttakaa palstalaiset! :(
Kommentit (15)
Minullakin tuo meni iän myötä ohi. Olen jotenkin löytänyt itseni. Ennen halusin tulla joksikin. Nykyään en enää halua. Hyväksyin siis itseni. Olen kaunis ja viehättävä. Minussa on virheitä. Niitä on kaikissa. Vaikka olisin mikä tai millainen tahansa, aina on joku kauniimpi, älykkäämpi tai kaikin verroin parempi. Ei se ole minulta pois. Minäkin katselen komeita miehiä ja joskus ajattelen jopa jotain seksuaalista. Ei se kuitenkaan ole pois mieheltäni. Ei ole mitään katselukiintiötä. On normaalia katsoa ja innostua kauniista asiasta. Oli se sitten maalaus, astia tai ihminen.
Jotenkin minä vain ajan kanssa kasvoin itsevarmaksi. Olen tyytyväinen siihen mitä olen. Ihailen minua parempia mutta en ajattele että muiden paremmuus on minun tappioni. Ei minunkaan mieheni täydellinen ole. Näen päivittäin komeampia, tyylikkäämpiä tai menestyneempiä miehiä kuin mitä omani on. Kuitenkaan en vaihtaisi omaani heistä yhteenkään.
Ehkä ap sinunkin pitää lähteä liikkeelle nyt itsestäsi. Et voi muuttua toisten kaltaiseksi. Mutta voit oppia rakastamaan itseäsi. Minusta on normaalia, että pitkässä parisuhteessa väkisinkin kohtaa joskus ihmisiä, jotka siinä hetkessä ilman syvempää tutustumista saattavat vaikuttaa omaa kumppania houkuttelevimmilta. Ei sitä pelätä tarvitse. Jos ei kiinnostuisi kenestäkään, voisiko kiinnostua edes omasta kumppanista?
Olen jutellut oman mieheni kanssa. Minulla on todella pienet rinnat. Niin pienet ja rumat etten uskaltanut riisua alussa seksia aikana yläosaani vaikka huone olisi ollut kuinka pimeä. Nykyinen mieheni sanoi, että varmasti iso osa miehistä ei laita vastaan jos rinnat on isot ja täydelliset. Kuitenkin ne on vain yksi osa isoa kokonaisuutta. Pääsääntöisesti miehiä kiinnostaa kaikki tissit. Tämä nykyinen mies on aivan hulluna rintoihini tai sitten hän vain näyttelee hyvin. Seksin aikana hän tulee heti jos vaikka nuolee rintojani. Tämän hän on itsekin todennut. Ei kaikki täydellinen ole aina kiihottavaa ja tavoittelemisen arvoista. Olen ajatellut, että varmasti kelpaisin miehelleni isotissisenäkin, mutta kelpaan näinkin. Eli vaikka en rintojeni kohdalta vastaa yleisiä kauneusihanteita, olen kuitenkin haluttava ehkä juuri sen takia.
Kuten joku neuvoikin, älä pelkää sitä mustasukkaisuuden tunnetta. Kun se tulee, tunne se. Mutta koita säilyttää kontrolli. Hallitse itse tunnetta. Koita jotenkin ajatella, että mikä on pahinta mitä se tunne voi sinulle tehdä. Ehkä siten saattaisit oivaltaa, että ei se ehkä olekaan paha asia. Se on jokaisen ihmisen elämään kuuluva tunne. Ei siitä kai pois voi oppia, mutta sen voi oppia hyväksymään ja sitä voi sietää ja hillitä. Se kertoo, että kumppanisi on sinulle tärkeä. Kuitenkin itsekin ymmärrät, ettei sen voi antaa hallita.
Kun sinulla on ilmeisen hyvä keskusteluyhteys kumppaniisi, niin helpottaisiko jos jotenkin sopisitte, että kun sinulle se tunne tulee, toteaisit sen miehellesi. Tietenkin syyttely ja itsesäälissä kiemurtelu on ehdottoman kiellettyä. Mutta jos vain sanoisit että nyt minulle tuli se olo. Olisiko sitä helpompi oppia kestämään niin että toinen olisi siinä tukena? Saisit sanottua sen ääneen. Voisitte vaikka yhdessä hieman avata sitä. Mikä sai sen aikaan, millaisia ajatuksia ja pelkoja sinulle tuli, onko ne sellaisia että oikeasti kannattaa käyttää elämä niiden pelkäämiseen, miten voisit hyväksyä ne ajatukset...
Tsemppiä sinulle ap. Et sinä ole yksin tuon asian kanssa. Olet hyvällä tiellä kun haluat päästä piinaavista ajatuksista eroon. Sinulla on ihana parisuhde, sinä olet älykäs ja osaat tarkastella omaa käytöstäsi objektiivisesti. Olet loistava tyyppi. Jos et olisi, et olisi saanut itsellesi noin ihanaa miestä. Nyt sinun pitää vain itsekin uskoa se. Maailmassa on paljon hienoja miehiä ja naisia. Sinun miehesti ei tarvitse saada heitä kaikkia. Riittää kun hänellä on sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sun mies pitää susta koska olet vaatimattomamman näköinen. Sä olet varma.
Onnellisimmat pitkäaikaiset heteroparisuhteet ovat tutkimusten mukaan niitä, joissa nainen on miehen mielestä erityisen kaunis ulkonäöltään. Miehen ulkomuodolla ei ole niin suurta merkitystä parisuhteen onnellisuudelle. Eli kannattaa olla kaunis oman miehen silmissä :) mustasukkaisuus yleensä rumentaa.
En tiedä, kauanko olette olleet yhdessä? Jos tuore sthde kyseessä, niin on ihan ymmärrettävää. Ajan myötä, kun alat luottaa mieheesi tunne hälvenee :). Ja jos et ole täysin tyytyväinen itseesi, niin mikset ala tekemään epäkohdalle jotain? Kun ihminen liikkuu, hän on ryhdikäs ja ainakin itselläni itsetunto on kasvanut urheiluharrastukseni myötä.
Ja sitten sekin, että älä kiellä tätä mustasukkaisuuden tunnetta vaan anna itsesi tuntea mitä tunnet. Ei sinun tarvitse sitä miehellesi kertoa kuitenkaan :). En tiedä, miksi tähän tuli alleviivaus päälle, tarkoitukseni ei ole alleviivata mitään _DD
Mulla helpotti ajan kanssa. Alkuun en kestänyt ollenkaan sitä, että mies katseli muita tai esim. pornoa. Suunnilleen kahden yhdessäolovuoden jälkeen pakkomielle alkoi hellittää. Tietysti jonkinlaisia käytöstapoja saa edellyttää, ja mun kanssa ei tulisi kysymykseenkään se, että kommentoitaisiin muita tyyliin "tuota kun sais" "onpa pantavan näköinen". Onneksi olen löytänyt miehen, joka on kanssani samoilla linjoilla, ja samalla tavalla pakkomielteinen muiden katselemisen suhteen. Asiasta keskusteltuamme sovimme, että muita saa katsella vaikka niin että silmät irtoaa päästä, mutta ei oman puolison seurassa tai tietäen. Joku sanoisi kaksinaismoralistiseksi, mutta ei se meitä haittaa. Toimii meillä. Kumpikin saa elää suloisessa illuusiossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nyt varmasti todella vaikea ja kiero ajattelutapa, mutta minulla auttoi tämä monimutkainen ajatusleikki: Ajattelen olevani itse mustasukkaisuuskohtauksen aiheuttaja niin, että jonkun naisen mies katsoo/vilkaisee minua heidän ohi kulkiessani tai näköpiirissään. Näen sen naisen mustisreaktion, miten tuijottaa miestään vihaisen näköisenä, miten sanoo sille kenties jotain, miten pahoittaa mielensä. Ja tuollainen näytös vaan näyttää todella nololta ja täysin turhalta. Enhän minä ole kiinnostunut pätkääkään jonkun toisen naisen miehestä. Minulla, ja uskon, että suurimmalla osalla naisista ei ole lähtökohtaisesti mitään kiinnostusta viedä jonkun toisen naisen miestä.
Sori, jos oli sekavaa, mutta minulla toimii. Olen aika mustasukkainen perusluonteeltani, mutta opetellut pois siitä.
Tunteesi eivät ole mikään ihme, kun exäsi oli mitä oli. Mutta ehkä on vain opeteltava luottamaan nykyiseen mieheesi. Jos hän ei ole oikeastikoskaan tehnyt mitään, mikä sinua vaivaisi ja puhuukin noin nätisti, niin hän ansaitsee luottamuksesi. Yritä kohottaa omaa itsetuntoasi jollain harrastuksella, opiskelulla tai hankkimalla uusiaystäviä. Ja kuulostaa siltä, että olet aika kivan miehen löytänyt... Iloitse siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensivaikutelma on, että olet vielä nuori ja lupaan ja vannon että tuo menee vanhemmiten ohi. Luotatko nykyiseen mieheesi? Vaikuttaa siltä ettet sisimmässäsi luota ja pelkäät hänen lähtevän jonkun toisen matkaan.
Tuo mitä ex-miehesi teki sinulle; kuiskutteli että kaverisi on pantava jne, on todella törkeää, mutta sillon varmaan koit, että se on ihan normaalia. Mutta usko, se ei ole, ja tuo on varmasti jättänyt sinuun arpia. Voit valita, joko luotat nykyiseen mieheesi, ja uskot, että hänen mielestä olet se seksikkäin ja paras nainen jolloin saat mielenrauhan, tai sitten jatkat nykyistä epävarmaa oloasia, nykyisellä varmistelulla saat miehenkin olon epämukavaksi, ja lopulta hän saattaakin lähteä vaikkei alunperin ollut tarkoituskaan. Etkö itse koskaan katsele kadulla ketään hyvännäköistä miestä? Ei se tarkoita, että vaikka katselee, että lähtisi heti sen kanssa pettämään. Siihen tarvitaan paljon enemmän, syvällinen suhde joka sinulla ja miehelläsi varmasti on, joten ethän pilaa sitä epävarmuudellasi. Kuinka saisit itsellesi lisää itsetuntoa? Se ei voi olla miehestäsi kiinni, se sinun täytyy hankkia itse. Ehkäpä voisit käydä terapiassa purkamassa arpia jotka ex-miehesi sinulle aiheutti, tai hankkia jonkin harrastuksen, josta saisit hyvää mieltä ja unohtaisit hetkeksi nuo epävarmuuden tunteet.
En ehkä ilmaissut perimmäistä ongelmaani tarpeeksi selvästi, mutta nimenomaan se on ajatus pääni sisällä, että mies pitää jotain toista haluttavampana kuin minua ja ihastuu tähän. Sen ei tarvitse edes johtaa pettämiseen, enkä missään nimessä epäile pettämistä. Luotan mieheeni täysin eikä hän ikinä satuttaisi minua. Enkä tietenkään voi kahlita hänen ajatuksiaan, vaikka jokin toinen nainen ulkonäöllisesti ohitseni menisikin. Ja varmasti meneekin. En näytä miehelle epävarmuuttani, ja kun keskustelin miehen kanssa aiheesta, uskon sen tulleen hänellekin vähän puskista, sillä ulkoisesti olen itsevarma. Se vain kalvaa sisältä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäsihän on ihan kamala, onneksi pääsit hänestä eroon! Minusta vaikuttaa siltä että nykyinen miehesi pitää juuri sinua sinä rakastettavimpana ja haluttavimpana naisena. Pitkään katseleminen yms. on vain biologinen reaktio. Enkä usko, että kuppikoollasi on mitään tekemistä asian kanssa! Pienetkin rinnat voivat olla kauniit, eivätkä kaikki miehet halua isorintaista naista (lisäksi monilla misseillä ja julkkiksilla on silikonirinnat, jotka näyttävät luonnottomilta). Kyllä ne ovat ihan muut asiat, jotka määrittelevät parisuhteen onnistumisen.
Sitä paitsi olen kuullut muutamalta ns. missityypin kanssa seurustelleelta miespuoliselta kaveriltani, että he kokivat suhteessa tarpeelliseksi "vahdata" koko ajan tyttöystäväänsä, koska muut miehet kokivat nämä niin puoleensavetäviksi. Eli ei se klassinen kaunotarkaan välttämättä ole mikään paras valinta. Uskon, että miehesi mielestä sinä olet persoonallisemmalla tavalla kaunis ja viehättävä sekä kirjoituksesi perusteella myös älykäs. Toivottavasti opit itsekin huomaamaan ne asiat itsessäsi, joiden vuoksi miehesi ei sinua vaihtaisi. Kannattaa myös muistella, miksi hän alun perin kiinnostui sinusta - ne ominaisuudet ovat varmasti vielä tallella.
Sun pitää opetella hyväksymään tunteesi. Ymmärrät ettet voi päästä miehesi pään sisään etkä kontrolloida hänen ajatuksiaan. Sulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin opetella itse ajattelemaan toisin. Kun huomaat mustasukkaisten ajatusten alkavan, ota ne tyynesti vastaan ja tarkkaile niitä. Huomioi ne, sano itsellesi että jaaha, tässä sitä taas ajatellaan typerästi. Yritä päästää ajatuksista heti irti, älä jää pyörittelemään ja vatvomaan niitä.
Se ei ole helppoa, mutta mahdollista. Harjoittele sitkeästi. Tutustu mindfulness-tekniikkaan ja hetkessä elämiseen, ajatusten hyväksymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän sinua tosi hyvin, ap, sillä painin itse samojen ajatusten kanssa. En pelkää mieheni pettävän, minun on vain hyvin vaikea kestää sitä, jos hän katsoo muita kauniita naisia. Jas niitä kauniita naisia riittää joka puolella: kaduilla, telkkarissa, lehdissä, ihan missä vaan. Isoja tissejä ja timmejä vartaloita.
Olen käynyt puhumassa ongelmastani terapeutillekin mutta en tiedä, auttoiko se juuri mitään. Mutta aika on auttanut ja ikä. Nyt kun minulla on jo 4 lasta ja lähenen neljääkymppiä, huomaan, että tilanne on helpottanut vuosien myötä. Vieläkin vihloo kipeästi, jos mies katsoo kaunista naista, mutta pystyn paremmin sietämään sen. Olen ikään kuin asian yläpuolella. Elämässä ja suhteessa kun on kysymys niin paljon suuremmista asioista kuin ulkonäöstä.
Toivotan sinulle tsemppiä, ap! Miehesi kuulostaa kunnolliselta, älä pilaa suhdettanne pään sisäisillä vihollisillasi.
"Miksi miehelle riittää pelkkä tissien tai muun paljaan pinnan näkeminen munan pystyyn saamiseen? Tuntuu erityisen pahalta, koska en voi edes yrittää "päästä tasoihin", en minä kiihotu miehestä ellei minulla ole häntä kohtaan tunteita."
Vaikea uskoa etteivät useimmat naiset koe seksuaalisia haluja jos näkevät omasta mielestään erityisen komean ja seksikkään miehen ja vielä vähissä/tiukoissa vaatteissa. Toiseksi. Jos lähes kaikki (nuoret) naiset ovat ihastuneita joihinkin julkkiksiin, niin onko kyseessä tarkoittamasi "tunteet"? Minä en ole kiinnostunut kauniiden naisten julkisuudesta, joten onko minun kokemani kiinnostuminen (kiihottuminen) kauniista naisista eri asia kuin jonkun Biberia kuolaavan teinitytön vastaava?
Kolmanneksi. Mainitset useamman kerran miesten halun isorintaisia naisia kohtaan unohtaen että kohtuullinen osa meistä ei joko välitä rintojen koosta tai jotkut kuten minä ihailevat sporttisia naisia joilla on pienet/pienehköt rinnat. M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla helpottanut iän myötä.. nuoruusiän poikaystäväni katseli niin törkeästi muita naisia seurassani, että kyllä se itsetuntoon vaikutti siinä iässä. Nykyinen ei katsele, tai sitten en jaksa kiinnittää asiaan huomiota, tiedän että hän rakastaa ja haluaa vain minua. Tai ainakin uskon näin.. Eihän sillä ole väliä, jos hän katselee. ajattele että samalla tavalla sinäkin huomaat ne kauniit ihmiset kadulla ajattelematta heistä mitään sen ihmeellisempää. kauniit ihmiset ovat vain ilo silmälle, mitään seksuaalista heistä ei tarvitse tämän todetakseen heistä ajatella. :)
Kiitos teille kaikille asiallisista vastauksistanne! Olemme molemmat parikymppisiä, tunnettu ollaan neljä vuotta joista kaksi seurusteltu. Yksin ollessa tätä ongelmaa ei ole ollenkaan, esim. minä jopa pidän pornon katselusta, en vain pidä siitä mieheni seurassa, juurikin noista edellä mainituista syistä riippuen. Yksin tai tyttöporukan kanssa kaupungilla ollessani olen itsevarma, koen itseni haluttavaksi ja nautin jos joku mies minua tuijottaa. En välitä vaikka kuka seksipommi tulisi vastaan (tunnen ehkä vain pientä kateutta), koska ei se vaikuta elämääni mitenkään. Kaikille on ihailijansa, mutta miehen seurassa kaikki kääntyy aivan päinvastoin, sillä en tahtoisi oman mieheni olevan moisen seksipommin ihailija. Yritän nyt vain keskittyä ajatukseen, että jos en voi "kilpailla" ulkönäölläni, "kilpailen" persoonallisuudellani ja luonteellani, ja pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ihmisenä.
M40: Se minua ehkä vähän häiritseekin, että en tiedä millä tavalla mies ajattelee toista naista. En vain naisena tiedä. Minä en ole itse ikinä ollut kenenkään julkisuuden henkilön perään, joten en osaa edes verrata, että jos alkaisin haaveilla esim. Ricky Martinista, että olisiko se samaa ns. "ihailua" mitä mies kokee muita upeita naisia kohtaan. Ehkäpä minun pitäisi kehittää tämmöinen oma ns. "salainen paheeni" jota ajattelen, kun kielletyt ajatukset nousevat pintaan.
Joku kysyi miksen tekisi itselleni jotain tai aloittaisi urheiluharrastusta tai jotain. Itseasiassa olen urheilija jo valmiiksi, minulla on tavoitteellista juoksutaustaa jo melkein 10 vuoden ajalta. Mutta sitä, että vartaloni luusto on kapea ja poikamainen, ei treenillä muuteta leveiksi lanteiksi ja isoiksi tisseiksi ja kapeaksi vyötäröksi. En vain omaa sitä haluttua tiimalasimallia. Laihana olen vain tasapaksuinen pökkelö, painon noustessa kilot puolestaan kertyvät ensimmäisenä vyötärölle piilottaen sen vähäisenkin kapean uuman. Loppujen lopuksi en usko että tätä ongelmaa ratkaistaan omaa ulkonäköä muuttamalla - ehei, ongelma on täysin päänsisäinen. Yritän työstää noita "ajatusleikkejä" mitä olette jo ehdottaneet, kiitos niistä. Terapiaistuntokin kuulostaisi houkuttavalta. Olisi ihanaa purkaa tuntojaan jollekin, joka on velvoitettu vain kuuntelemaan.
T. Ap