1v9kk lyö - koska tämä menee ohi?
Meidän poika 1v9kk keksi muutama viikko sitten että äitiä on kiva läpsäistä kasvoille. Nyt lyöminen tuntuu menevän päivä päivältä pahempaan suuntaan. Heti, kun poika turhautuu jostain, hän lyö. Heti, jos äiti ei huomioi tarpeeksi, alkaa mätkiminen. Välillä läpsitään ihan muuten vaan. Kaikista pahinta lyöminen on illalla nukkumaan mentäessä (poika ei nukahda yksin vaan joudun olemaan vieressä kunnes nukahtaa), väsyneenä riehuu kunnes vihdoin uni voittaa..
Olen johdonmukaisesti yrittänyt aina estää lyömisen ottamalla käsistä kiinni, ja sanomalla tiukasti: ei saa lyödä, se ottaa kipeää! Olen toistanut ja toistanut tuota, mutta ei tunnu tehoavan läheskään aina. Usein sanon myös heti perään, että silittää ja halia saa, ja poika saattaa silloin ottaakin kaulasta kiinni ja silitellä. Mutta saattaa ihan seuraavalla sekunnilla taas läpsäistä. Useimmiten poika vaan nauraa kun kieltää, ja estää lyömistä. Aivan kuin pitäisi koko hommaa leikkinä. Viime päivinä lyöminen on alkanut kohdistua myös muihin ihmisiin, isään, isovanhempiin, toisiin lapsiin jne. Jäähypenkkiäkin ollaan toisinaan kokeiltu, mutta poika ei taida vielä olla sen ikäinen, että siitä hirveästi hyötyä olisi. Jäähyllä istuu ihan rauhallisena ja juttelee itsekseen, joskus pahanteko unohtuu hetkeksi jäähyllä istuessa, joskus ei (syy seuraussuhdetta ei taida ymmärtää, mutta toisinaan oikeasti unohtaa mitä oli tekemässä ja mielenkiinto kohdistuu muualle.)
Koskahan tämä vaihe mahdollisesti menee ohi, meneekö ihan itsestään näillä keinoin, mitä olen käyttänyt, vai pitäisikö tehdä jotain toisin? Meille syntyy vauva lokakuun lopussa, ja toivon todellakin että tämä ikävä vaihe olisi ohitettu siihen mennessä..
Tuo poika on ollut aina hyvin tempperamenttinen ja vilkas, mutta toisaalta myös hyvin herttainen ja oikea äidin poika joka halii ja kaipaa paljon läheisyyttä. Tällä hetkellä oma oloni tuntuu aivan surkealta, tuntuu että olen aivan epäonnistunut lapseni kasvatuksessa.. :(
Viipero
Kommentit (4)
Meillä kakkonen on ollut aina hyvin fyysinen (kaikin puolin) ilmaisuissaan. Hänkin löi, töni yms. saman ikäisenä ja sitä jatkui "pahan" muutama kuukausi. Kaksivuotiaat (suurin piirtein) ovat melko fyysisiä ja kokeilevat rajojaan.
Olet toiminut oikein, puuttunut asiaan. ETKÄ ole missään tapauksessa epäonnistunut äitinä! (Itsekin tosin olin ja olen taipuvainen tuohon ajatukseen, kun lapset meillä ovat vallan mahdottomalla päällä) KAIKKI lapset kasvavat, kehittyvät ja testaavat vanhempien kärsivällisyyttä, rakkautta ja kykyjään. Kukin tavallaan.
Temperamentti tosiaan vaikuttaa. Kuten meillä. Poika on nyt kolme ja edelleenkin suutuspäissään viskelee tavaroita, karjuu, heittäytyy ja yrittää (!) jopa lyödä. Uskon, että kun lapset löytävät muitakin keinoja ilmaista tunteitaan, niin tilanne helpottaa. Ainakin meillä. Samoilla linjoilla edellisen kanssa minäkin toimin (ja toimin), kun lapsi löi. Eli kielsin, kerroin että se sattuu ja ilmoitin, että jos vielä jatkaa, leikki loppuu/minä poistun tms. Eli katkaisin tilanteen. AINA on kuitenkin kiellettävä ja estettävä lasta satuttamasta muita (tai itseään). Ja vaikka se tuntuu loputtomalta, niin toistettava toiston jälkeen. Luulen, että lapsi kokeilee eroa ja rajaa lyömisen ja hellimisen välillä.
Mitä nukkumiseen tulee, niin meillä pojat ovat olleet samanlaisia tuon ikäisenä. Eli on siis "vahdittava" sängyn vierellä, että nukahtivat. Muuten touhuaminen ei loppunut eikä lapsi siten nukahtanut (vaikka oli kuinka väsynyt). Eli ikään ja kehitysvaiheeseen liittyvä juttu tuokin.
VOIMIA!!!
Viestinne lohduttivat tosi paljon.
Tuota paikalta poistumista täytyy tosiaan alkaa tehdä myös. Yleensä olen vaan jäänyt paikoilleni mitä onkaan oltu tekemässä, ja yrittänyt "torjua" sitkeästi pojan läpsimisiä.
Jos muilla on vielä kokemuksia/vinkkejä/ajatuksia, niin mielelläni kuulen niitä lisää.
Viipero
jollain muillakin on sama ongelma kuin meillä! Viipero moikka vaan :) Kiitos että kysyit täällä tuota asiaa, en olisi itse hoksannut vaan ajattelin vaan etten osaa kasvattaa poikaamme. Meillä ei niin selkeää lyömistä, vaan enemmän läpsitään äitiä ja isiä naamaan,heitellään tavaroita päin toisia mutta samalla kun tekee sanoo itsekkin "ei". Täällä toisin poika vasta 1v4kk, eikä sanoja juurikaan tule.
Uskon nyt tosiaan että tuo liittyy puheen kehitykseen...tai tunteiden ilmaisuun jollain tavalla...
Tsemppiä myös teille!
Tämä on ohimenevää...toivottavasti...pian!! =)
Lycka
se, että kielsin lyömästä ("ei saa lyödä, äitiä sattuu") ja lopetin leikkimisen (tai mitä ikinä olinkaan pojan kanssa tekemässä) siihen paikkaan (kävelin pois paikalta). Jos lapsi tuli perässä ja aloitti läpsimisen uudelleen kielsin taas ja pistin pojan pois läheltäni hetkeksi.
Jäähy ei välttämättä toimi vielä tuon ikäisellä, mutta lyömiseen pitää puuttua, kuten olet tehnytkin.
Meillä lyöminen liittyi puheen kehittymiseen, eli kun alkoi ilmaista paremmin tunteitaan lopetti lyömisen.
Et sinä ole epäonnistunut kasvattajana, tsemppiä teille!