Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vaivaa ihmistä, joka keksii kaikenlaisia vaivoja itsestään/lapsestaan?
20.07.2013 |
Tiedätkö ihmistyypin, jolla kaikki on aina huonosti? Etsii itsestään sairauden merkkejä ja ravaa lääkärissä niitä paikkaamassa? Mistäköhän tuommoinen käytös juontaa juurensa?
Siskoni on tälläinen. On koko ikänsä ollut sellainen draamakuningatar. Hänelle on tehty vaikka mitä kokeita ja testejä, joista ei kuitenkaan ole löytynyt mitään poikkeavuuksia. Valittelee rytmihäiriöitä ja närästystä jatkuvasti, samoin väsymystä ja esimerkiksi hiusten lähtöä. Itse en huomaa hänestä näitä oireita.
Sai lapsen muutama kuukausi sitten. Sanomattakin selvää, että raskausaikana oli kärsivinään kaikista mahdollisista vaivoista. Kärsivällisesti kuuntelin hänen valituksiaan ihmeellisistä kivuista ja kolotuksista, joiden takia lääkärissäkin ramppasi. Liikelaskentaa teki jatkuvasti ja pelkästi pahinta.
Lapsen synnyttyä tämä sairauden pelko on siirtynyt lapseen.. Lapsi on 3kk ja jo käynyt läpi monia tutkimuksia, vielä ei ole löytynyt mitään. Minusta vauva vaikuttaa ihan normaalilta, mutta siskoni on varma koliikista ym.
Olen huolissani. Tuntuu, että lapsen saatuaan on vain pahentunut tässä asiassa.
Kommentit (10)
Sun kannattaa hankkia itselles elämä, niin pääset vauvastasi eroon ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Nyt en ihan ymmärtänyt? Ei minulla ole vauvaa. Yksi kouluikäinen kyllä löytyy..
Tiedän tuon ihmistyypin. Yksi sukulaiseni on ihan piinallinen sairaushysteriansa kanssa. Hän on terveimpiä tuntemiani ihmisiä, ei koskaan edes mitään perusmahatautejakaan, mutta hän on koko ajan niiiin sairas, että voi kuulemma joutua sairaalaan koska tahansa. Vuodattaa kaikille tuntemilleen ihmisille lakkaamatta sitä kuinka vakavasti on sairaana. On siis keksinyt itselleen kaikenlaisia vakavia sairauksia kasvaimista hormonihäiriöihin ja neurologisiin poikkeamiin ja sydän- ja suolistosairauksiin eikä se menoa haittaa, että mitään ei tutkimuksissa löydy. Allergioitakaan häneltä ei tutkimuksissa ole löytynyt lainkaan, mutta on omasta mielestään lähes kaikelle allerginen ja hirvittävän rajoittavat ruokavaliot järjestänyt itselleen. Pariin terveyshommaan hän on hankkinut lääkityksenkin. Kiertänyt lääkäriltä toiselle ja joltain viimein on saanut yhden triviaalin lääkityksenkin, vaikka veriarvot olleetkin kunnossa ja tätä ovat muut lääkärit suuresti kummastelleet.
Suurentelee juttuja: esim. on kuulemma ollut sairaalahoidossakin sydänvaivojen takia, vaikka oikeasti vain hakeutui päivystykseen "kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa". Oli seurannassa tunnin, jossa havaittiin, että ihan normaalisti lyö ja heitettiin sieltä ulos. Hän laukkaa lääkäreissä viikottain ja aina uudella spesialistilla. Mitään ei löydy ja lääkärit ovat huonoja. On aina hetken onnellinen, kun joku määrää tutkimuksia, mutta tulee taas tyytymättömäksi kun mitään ei löydy.
Vähän aaltoilevaa se käyttäytyminen on, ja silloin jos elämässä on paljon muuta puuhaa niin sairaudet unohtuvat kokonaan. Nyt on ollut työttömänä pitkään, joten aikaa ja energiaa sairauksiin panostamisiin on ja setäni, hänen isänsä, maksaa nää kaikki hullut yksityiset erikoislääkärikäynnit, valitettavasti. Hurjimmillaan hän on hakeutunut neljälle eri alan erikoislääkärille saman päivän aikana. En tiedä mistä tää johtuu, mutta jonkinlaista huomionhakuahan sen täytyy olla ja kai luulotaudille joku diagnoosikoodikin olisi. Ja se on ainoa dg jonka hän tarvitsisi, mutta varmaan ainoa jota hän ei suostuisi ottamaan vastaan. Aika voimaton olo hänen kanssaan, kun suora puhe on mahdotonta. Loukkaantuu verisesti, jos vähänkään toppuuttelee hänen luulojaan (tai "varmoja tietojaan", koska niistä taudeista tulee faktoja heti kun hän jonkun vaivan keksii).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 10:21"]
Tuskin se kipujaan keksii. Kipukokemus on jokaisella yksilöllinen.
[/quote]
Hypokondrikot ja somatisaatiohäiriöiset eivät tosiaan keksi kipujaan ja vaivojaan, mutta tarkkailevat itseään kohtuuttoman paljon. Jokaisella meistä joskus esim. jostain suolenmutkasta sattuu tai päätä särkee tai jotain muuta, mutta kyse on vääristyneestä havainnosta silloin, kun jokainen kropasta tuleva signaali tulkitaan poikkeavaksi ja vakavaksi oireeksi. Normaalisti ihmiset jättävät nämä tuntemukset omaan arvoonsa eli sivuuttavat ne jonain ei-niin-vakavana.
Yksi tuttu joka toimii sijaisvanhempana on samanlainen. Sijaislapsilla on koko ajan jokin huonosti tai hänellä itsellään. Mutta ihmekyllä hänen omat lapsensa ei sairasta mitään. :D Vai johtuuko siitä kun hän ei pahemmin pidä biosuvusta ni ei tarvis niihin pitää yhteyttä. Mutta kuitenkin aihe sama.... Johtuu mistä johtuu... SAIRASTA! Lapsethan ne tuossa kärsii... Miksi tehdä lapsi tai ottaa lapsi jos kaikki vaivat löytyy ja asiat niin huonosti ettei edes nukkua saa :D Alkaa ihan naurattaa et tollaset ihmiset ei sitten saa apua. näkeehän se ulkopuolisetkin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan hän on oppinut, että saa ihmisiltä huomiota tuolla tavoin, koska kuuluhan toisten ihmisten voivotella ja myötäelää, jos jollakulla on asiat huonosti.
Toisekseen hän varmaan sitten vielä on ehkä kyvytön analysoimaan omia pelkoja ja epävarmuuksia, ja ne tavallaan ovat niin harmittomia, että hänen ei tarvitse, koska ne eivät vie kokonaan hänen toimintakykyään.
Nuo kaksi asiaa yhdistämällä se konsepti on syntynyt.:)
Oisko siskosi jäänyt huomiotta lapsena ? Tai jospa sairaus on hyvä tekosyy olla tavallaan ulkopuolella yhteiskunnasta. Kun on sairas saa paljon anteeksi ja jotenkin elämän näkee eri tavalla, tavalliset lainalaisuudet ei niin koske, siis tätä luulosairas haluaisi kai
Alue: Aihe vapaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%BCnchhausenin_oireyhtym%C3%A4
Olen työn kautta törmännyt kyseistä sairautta sairastavaan ihmiseen. Erittäin eriskummallinen tilanne hoitaa ihmistä, joka itse aiheuttaa itselleen vammoja ja hän tietää meidän tietävän, että hän aiheuttaa ne itse.
Ja vielä pahempi on tuo välillinen oireyhtymä. Siinä kun voi olla jo lapsen oleminen vaarassa.