Minä petin, nyt en enää. Teen sen avoimesti

eikö kukaan muu elä avoimessa suhteessa tai edes halua sellaista?

En halua. Olen ollut seksuaalisesto hyvin aktiivinen ja... paljon kaikkea mahdollista kokenut, mutta nyt haluan ainoastaan yhden hyvän, luotettavan kumppanin, jonka kanssa jakaa seksuaalisuus, alastomuus ja kaikki siihen liittyvä ihana, henkisen puolen lisäksi. 

Ihan aidosti oma seksifantasiani on oma aviomies (en sisi ole vielä naimisissa), joka haluaa vain minua ja joka on vain minun. En kaipaa ruoskia, dildoja, raiskauksia, mustia miehiä, julkista paikkaa tai kimppakivaa yhtään :D .. ja voihan toki monenlaista tehdä vain sen omankin miehen kanssa. Olen ihan kyllästynyt siihen kuinka kaiken pitäisi olla niin avointa, ja yksiavioinen avioliittokin on vanhanaikainen ja tylsä, jokainen vaan pornomalliksi ja kaikki esille ja plaaplaaa. Yngh. Enkä nyt tarkoittanut näillä ap:ta vaan ihan yleisesti.. 

Tuossa on tavallaan kaksi eri asiaa. On ihan ok olla avoimessa suhteessa, jos molemmat sitä haluavat. Mutta ei ole ok eikä reilua eikä suoraselkäistä eikä ihannoitavaa pettää, vaikka suhde olisi kuinka loppumetreillä. Pettäminenhän tarkoittaa valehtelua ja luottamuksen rikkomista, toisen huijaamista, salailua ja selän takana puuhaamista. Jos suhde oikeasti on loppumetreillä, on erosta puhuttu, on pohdittu syitä, ratkaisuja ja myös sitä, harrastetaanko seksiä muiden kanssa vai ei. Pettäjät nyt vain omaa tekoaan puolustellakseen vakuuttavat, että suhde oli loppumetreillä, kun eivät kykene toteamaan, että olin epäluotettava ja heikko, käyttäydyin valheellisesti ja valitsin raukkamaisen teon, en halua ottaa siitä edelleenkään vastuuta enkä myöntää, että olisin voinut toimia reilusti ja toista arvostavasti ja rehellisesti, ja kaikilla olisi ollut parempi mieli.

Olet heikko, ja sysäät vastuun teoistasi toisen niskoille. Se on raukkamaista.

Hyvä, että ainakin yrität olla rehellisempi tässä uudessa suhteessa. Väitän vain, että kun olet kerran puukottanut toista selkään, teet sen jollain toisella tavalla tässä uudessakin suhteessa. Rajojen rikkominen on helpompaa, kun on kerran sallinut sen itselleen eikä kadu. Ja kun omat tarpeet ylittävät aina toisen ihmisen arvokkaan kohtelun, ei ehkä ymmärryskään riitä siihen, miten toisin olisi voinut asiat hoitaa.

Hienoa, että olet löytänyt kaltaisesi ihmisen ja suot hänelle samat oikeudet, mitkä itsellesikin haluat. Kaikki eivät tuohon pysty eikä tarvitsekaan.

Valitettavaa, että olet mennyt pettämisen polkua aluksi, mutta hyvä, että tiedostat sen olleen väärin.

Juu saa minut tuomita pettämisestä, mutta se oli ainoa keino päästä suhteesta irti missä en edes tiennyt voivani pahoin vaikka voin.  En pystynyt eroamaan ilman tätä uutta suhdetta. Koin kolmenkympin kriisin ja sukupuoliidentiteetin muutoksen. En ole pettämisestä pahoillani, tein niin kuin koin parhaakseni. Luulin, etten koskaan löydä elämääni ihmistä joka välittäisi tai pitäisi minusta ja olin väärässä.

Tällä hetkellä nautin siitä että kummpanini on toisen kanssa itselläni ei ole ketään, mutta pidän oven avoinna.

Itsekin pidän rakkaan kanssa sängyssä olemisesta, mutta myös siitä että hän nauttii toisen kanssa.

Uskon siihen että ihminen voi rakastaa, ihastua ja naida useampaa ihmistä.

ap

Ap, mä ymmärrän sua. Itse olen ollut samassa suhteessa kahdeksan vuotta, aika nuoresta saakka. En ole koskaan viettänyt sellaista villiä sinkkuelämää, olin nuorempana tosi epävarma itsestäni. Nyt reilu 30-vuotiaana olen tajunnut, että vetoan varsinkin itseäni vähän nuorempiin miehiin todella paljon:D

Oma suhteeni on ok, rakastan miestäni mutta en tiedä, ehkä meillä on joku pitkän suhteen kriisi tai minulla on kolmenkympin kriisi. Tuntuu, ettei se suhde enää tarjoa mitään jännitystä, eikä intohimoa. Meillä on seksiä, mutta se on aina samanlaista, ihan kivaa mutta "tylsää". Miehellä on lisäksi masennusta jne, joka tekee hänen kanssaan olosta suhteellisen haastavaa tällä hetkellä. Toisaalta, arvostan suunnattomasti sitä, että liittomme on lujittautunut aidoksi elämänkumppanuudeksi, jossa toiseen voi luottaa. Siihen, että hän on siinä vierellä.

Haaveilen siitä, että minulla olisi pokkaa ottaa joku kesäpoika piristämään arkea. Tahtoisin kokea sen huumaavan tunteen, kun joku haluaa minua niin paljon. Sen kun ei tiedä, uskaltaako toiseen koskea. En itse asiassa edes ole varma, haluaisinko olla seksiä toisen kanssa sillä olen 90% varma, ettei se olisi hyvää. En uskaltaisi olla seksiä kuin humalassa, ja humalassa en koskaan saa orgasmia.

hei

Mulla lopulta meni tilanne niin pitkälle, että ihastuin mua 10vuotta nuorempaan naiseen ja lopulta mun oli pakko koskea sitä... siis ihan fyysisesti kädellä koskettaa sitä koska sydän pamppas kurkussa.

Ennen en edes tiennyt kuinka paljon seksiä haluan. Halusin ehkä 1vko nyt harrastanseksiä lähes joka päivä ja sellaista seksiä mistä en edes ole uskaltanut kuvitella.

Rakastin minäkin miestäni ja rakastan häntä edelleen lapseni isänä, mutta nyt olen onnellinen. ex-mieheni on hyvä isä ja pidän hänestä paljon, mutta en ollut enää onnellinen. Olimme yhdessä 15vuotta.

Niin ja ne nuoret miehet, itsekin tunnen vetoa niihin :) voisin mennä sänkyyn pienessä humalassa, mutta tottahan se on että selvin päin se on parempaa.

En nyt kannusta sinua 7 pettämään koska saisin satakiloa kivia niskaan, mutta mieti vaihtoehtoja jos sellainen tulee vastaan.

ap