Onko teillä järki- vai rakkausavioliitto?

Itselläni ensimmäinen avioliitto oli selkeä järkiliitto. Mies oli ja on yhä hyvin perhekeskeinen, loistava isä ja kunnollinen, urheilullinen, työteliäs, huumorintajuinen mies. Olimme hyvät ystävät kouluajoilta asti ja tunsin hänen perheensä hyvin. Toki rakastuinkin häneen jossain vaiheessa. Tiesin, että tämän miehen kanssa lapseni saavat parhaat lähtökohdat ja loistavat serkut ja sukulaiset. Olin siinä oikeassa. Lapset ovat nyt aikuisia.

Suuri rakkaus tuli erottuani. Olimme aivan hullaantuneet toisiimme, 7 vuotta. Riitelimme rajusti ja rakastimme rajusti, emme pystyneet olemaan erossa vaikka aina emme pystyneet olemaan yhdessäkään. Seksi oli taivaallista. Lopulta tiet veivät erilleen pakon edessä. Tiedän, että molemmat vieläkin ajattelevat toisiaan ja tuo mies olisi valmis uusintaan, jos minä haluaisin.

Mutta en halua. Olen naimisissa ja tämä jos mikä on järkiliitto. Tätäkin miestä tavallani myös rakastan, mutta järkisyyt auttoivat vastaamaan kosintaan myöntävästi: hauska ulkonäkö, loistava luonne, huumorintaju, älykkyys, hyvä koulutus, työpaikka ja asema, positiivisuus ja mielen tasapaino. Tingin sitten seksistä, joka on vähän nihkeää.

Tiedän, että moni tuomitsee minut pinnalliseksi ja ahneeksi, mutta sitä en ole. Ihmisillä on vain nämä kaksi syytä mennä yhteen. On tosi harvinaista, että samaan puolisoon liittyy sekä rakkaus- että järkisyyt. Toki suhteen alussa, mutta sanotaan viiden - kymmenen vuoden kuluttua.