Olet tuttavan kanssa kaupoilla ja hän haluaa mennä kalliiseen merkkiliikkeeseen. Mitä ajattelet?

En ajattele mitään. Kyllähän sinne voi mennä katselemaan.

Jätä se sika!

Menisin itse siksi aikaa johonkin kiinnostavampaan kauppaan, ja tavattaisiin sen jälkeen kahvilassa.

En tavallisesti käy, siksi olisikin mielenkiintoista mennä mukaan.

Menisin mielenkiinnosta mukaan, mutta itse en ostaisi mitään. Ostan kyllä laadukkaita tuotteita, mutta muutamissa satasissa menee se raja.

Mitä ajattelen? No ihan samaa, kun silloin, jos hän ehdottaa Lindexiä tai Tigeria. Sopii mainiosti. Ehkä Vuitton ei oo mun juttu, mutta muutama muu merkki on. Oon vaan niin pihi, etten juuri koskaan raaski maksaa niitä hintoja, mutta kyllä ihan mielelläni hypistelen. 

En mä yleensäkään muiden ostostottumuksia sen kummemmin tuumaile, enkä varsinkaan arvostele.

En usko, että haluaisin mennä mukaan. Tuntisin olevani aivan väärässä paikassa. En kyllä liioin osaisi kuvitella yhdenkään lähimmistä ystävistäni haluavan sellaiseen kauppaan.

Menisin ja joisin tarjottua shampanjaa

Palvelijat näyttelisivät hienoja laukkoja.

Lopuksi sanoisin: kiitos hyvästä palvelusta

hymyilisin ja kävelisin ulos

Mä olisin varmaan ihan innoissani, sillä e ole koskaan käynyt näissä kalliimmissa putiikeissa. Oliso kiva nähdä ovatko liikkeet niim hienoja ja mitä kaikkea siellä myydään.

Menisin mukaan, vaikka ei minun kauppani olekaan enkä mitään sieltä ostaisi.

Tarkastat onko se varastanut sun pankkikortin vai miten aikoo saada sut maksaan .

Luultavasti miettisin kivaa kahvilaa jossa voidaan jutella rauhassa. Menisin mukaan ja hyvällä tuurilla löytäisin itsellenikin jotain.

En ajattele mitään. Pyrin olemaan minimalisti. Krääsä on krääsää. Kalliskin.

Mitä siitä oikein pitäisi ajatella? Kai se on ihan normaalia käydä ostoksilla ollessaan kaupoissa. Ja typerää lähteä kahville, jos ollaan yhdessä ostoksilla. Kai sitä nyt voi seuraksi mennä, sehän yhdessä shoppailun tarkoitus on.

Menisin seuraksi. Itse en luultavasti ostaisi mitään, mutta jos tuttava ostaisi niin oletan ettei hän hetken päästä vippaa kahvirahaa.

Minä käyn usein. Ystävän kanssa hauskempi käydä. Voidaan unelmoida oikein täysillä. Koskaan ei olla ostettu mitään. Henkilökunta ollut aina ystävällistä. Niistä on varmaan hauskaa, että suht hiljaisessa liikkeessä joku pistäytyy.

Itse raahasin ystäväni mukaan Burberryn myymälään jossain ulkomaisessa outletissa. Oli ihana teeskennellä asiakasta ja sovituttaa törkykalliita takkeja joita en olisi ikinä ostanut. Ja kun takit olivat niin kalliita, niitä oli helppo arvostella snobityyliin 'tässä on aika isot napit, onko mitään selkeälinjaisempaa mallia?' myyjätyttö kipitti uutta sovitettavaa ja turvakorsto seisoi puvussaan sovituskoppien lähellä. Oli kyllä kivaa.

Mitä pitäisi ajatella? Itse en juuri käy Suomessa, kun ei täällä oikein ole muuta kuin Vuitton josta merkistä en pidä. Mutta matkoilla ollessani käyn Hermèsillä, Ferragamolla, Diorilla. Matkabudjetti sen mukaan että jotain voi ostaakin. En matkusta välttämättä edes joka vuosi, enkä juuri ostele kotimaassa ketjuliikkeistä, niin tavallisemmillakin tuloilla on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn usein. Ystävän kanssa hauskempi käydä. Voidaan unelmoida oikein täysillä. Koskaan ei olla ostettu mitään. Henkilökunta ollut aina ystävällistä. Niistä on varmaan hauskaa, että suht hiljaisessa liikkeessä joku pistäytyy.

Unelmointiin? Tätä en kyllä ymmärrä, että mennään käyttämään aikaa johonkin kaupassa pyörimiseen ja vielä sellaiseen liikkeisiin mihin ei ole varaa. Ymmärrän vielä jos joku menee ostamaan jotain, mutta ajan hukkana haahuilemaan -en ymmärrä.

Ajattelisin että liikun nyt vähän paremmilla tuloilla olevan ihmisen seurassa.

Minulle olisi ok mennä hänen haluamiinsa liikkeisiin, jos hän kävisi myös minun toivomissani arvostelematta.

Sitten ruokapaikat ym. täytyisi tottakai sovittaa enemmän minun varojeni mukaan. Ei ökypaikkoja kiitos, joku perus amarillo tai rosso käy hyvin lounaspaikaksi.