Lue keskustelun säännöt.
Liian lihava elämään
14.07.2013 |
Havahduin tänään siihen, ettei minulla ole elämässäni enää muuta kuin työ ja perhe. Olen katkonut välini lähes kaikkiin perheeni ulkopuolisiin ihmisiin, joidenkin kanssa olen vielä tekemisissä puhelimitse. Syynä on lihavuus. En kehtaa enkä halua enää mennä mihinkään, en nähdä ihmisiä. Tai haluan, mutta häpeän itseäni liikaa. Kukaan ei ole sanonut mitään, pidän aina huolen että sanon asiasta itse ennen kuin kukaan muu ehtii. Käyn töissä, mutta edes kauppaan en enää mene vaan mieheni käy kaupassa aina. En löydä vaatteita, joissa näyttäisin paremmalta, johtuen siitä, että mikään vaate ei saa minua näyttämään hoikalta. Olen puhelias ja ulospäinsuuntautunut, mutta en halua tavata ketään, vaan voin pitää yhteyttä vain puhelimitse. Perhe-elämämmekin kärsii jo, kun en koskaan lähde minnekään ja jollei mies lähde lasten kanssa yksin, ei meiltä lähde kukaan. Ainoa missä käyn, on metsälenkit iltaisin koiran kanssa.
Tiedän, että ongelma on päässäni. Tämä maa on täynnä lihavia ihmisiä, en ole ainut. Jotenkin vaan tuntuu, että minä en voi olla lihava. Ja kyllä, olen yrittänyt laihduttaa tuhat kertaa, olen kokeillut varmaan kaikki olemassaolevat keinot, mutta into kestää tunnista muutamaan päivään, sitten palaan taas entiseen. En voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Mitä minä voin tehdä? En voi enää elää näin.
Kommentit (6)
Minä suosittelen myös ottamaan yhtetyttä psykiatriin. Mielestäni ei kuulosta normaalilta, jos lihavuus rajoittaa elämää noin paljon. Paitsi jos olet sairaalloisen lihava. Paljonko painat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP
En ole sairaalloisen lihava, painoindeksini on 27. Olen yrittänyt tuota kuntosalilla käyntiä, minulle tehtiin ohjelma ja noudatinkin sitä, mutta kun syön niin epäterveellisesti, niin tuloksien näkyminen kestää kauan enkä saa enää itsestäni irti sitä mitä vaadittaisiin. Liikun kyllä koiran kanssa paljon, 1-2 tuntia illassa juosten ja kävellen.
Olen ollut lihava jo muutaman vuoden, sitä ennen olin aina hoikka. Liikuin paljon ja söin vähän. Olin kyllä tarkka painostani jo silloin, enkä päästänyt itseäni lihavaksi. Sitten sain lapsia, pysyin silloinkin vielä hoikkana, mutta lasten kasvaessa kiireet lisääntyivät ja aloin stressaantua ja paino nousi.
Kuulostaa niin tutulta. Tosin oma lihavuuteni ei kyllä ole rajoittanut elämääni juuri yhtään, mutta tunnistan tuon häpeän tunteen kyllä. Kaikissa juhlissa saan aina kuulla, kuinka kaameaan kuntoon olen itseni päästänyt ja vihjailuja uusista laihdutusnikseistä. Mutta kun en saa laihdutettua niin en saa, ihan sama vaikka kuka valittaisi, en vaan pysty, minut pitäisi viedä puoleksi vuodeksi autiolle saarelle, se olisi varmaan ainoa mikä minuun tehoaisi.
Ap:n ongelma ei avauksen perusteella ole paino vaan mielenterveys. Eihän kukaan normaali ihminen katkaise ihmissuhteita vain siksi, että kokee olevansa liian ruma. En siis ymmärrä, että ensimmäiseksi tyrkytetään laihdutusneuvoja. Eihän laihdutus auta mielenterveysongelmiin.
Suosittelen, että keskustelet psykologin tai jopa psykiatrin kanssa tilanteestasi. Kiloista pääsee takuuvarmasti eroon, jos haluaa. Ehdotan sinulle kuntosalikäyntejä esim. naisille tarkoitetulla kuntosalilla, koska kuntosalitreenillä saat muokattua vartaloasi. Teetä ohjelma ohjaajalla, niin saat hyviä tuloksia. Kiloni pysyivät pitkään samana, mutta vartalon muoto muuttui. Rasva suli ja sain lihaksia tilalle. Murehtimisella et saa aikaan yhtään mitään. Tekemisellä saat. :)