Huomenna töihin -ahdistaa
Loma on ohi ja huomenna pitäisi palata töihin. Ajatus töihin paluusta ahdistaa. Esimieheni on hirviö, joka tuhoaa mielenterveyteni. Olisin varmasti joutunut jo ennen kesälomaa jollekin hermolomalle, jos koronaa ei olisi ollut. Korona pelasti kevään ja kesän sekä antoi aikaa palautua, jotta pystyn sinnitellä taas jouluun asti, jolloin on seuraavat lomapäivät.
Kommentit (6)
Korona teki mun keväästä vielä entistä raskaamman. Huominen työn alku pelottaa niin että olen nähnyt siitä painajaisia:(
Töihin lähtö tuntuu lomalta, kun kotona on kaksi adhd - lasta, yksikään pomo tuskin räkii päin naamaa, potkii nenästä veret, huutaa tunti kausia...
Mä tiedän saavani niin turpaani kun meen töihin. Pomo hyökkää heti kimppuun ovella. Tunnin päästä pitäs olla toimistolla. Se huutaminen alkaa taas siellä. Kiroilu ja räkiminen.
En oo lähteny lomien jälkeen töihin enää kolmeen vuoteen. Menkää te vaan.
No niin, eka varsinainen työviikko takana. Todellisuudessa teen töitä viikonloppunakin, koska kaikkea ei ehdi tai pysty hoitaa 37,5 viikkotunnin rajoissa. Töihin palattuani olen joka aamu herännyt ja miettinyt vain, että onneksi en tiedä mitä päivä tuo tullessaan ja minkä katastrofiprässin kautta käyn työpäiväni läpi. Iltaisin ihmettelen, että selvisin yhdestä päivästä taas. Tänään oli aivan kauhea päivä ja sanoin heti kotiin tultuani, että alan kohta varmaan itkemään. Itkun sijaan otin pari drinksua ja nyt mietin miten luuseri olen.
Ap
Samoin. Olen töissä varhaiskasvatuksessa ja tänään kaupassa käydessäni siellä oli lapsi, joka ei ollut sekuntiakaan hiljaa. Äitinsä näytti todella kyllästyneeltä. Lapset ovat mukavia mutta se meteli, mikä ryhmällisestä lähtee... Huh heijaa.