Riitainen kasvuympäristö, miten näkyy aikuisena?

Up

Tästä voisi kirjoittaa romaanin mutta en jaksa. Vaikuttaa monella tavalla ja pitkälle aikuisuuteen ja omiin parisuhteisiin. Ja voi viedä vuosikymmeniä ennenkuin sitä edes tiedostaa, pystyy itsestään tunnistamaan/ itselleen myöntämään. Omalla kohdalla vahvoina piirteinä ainakin hyväksynnän kaipuu ja ristiriitojen välttely. Olen hyvä sovittelemaan mutta teen sen liian helposti oman edun kustannuksella.

T. Riitaisassa lapsuudenkodissa elänyt koska “ydinperhe on lapsille paras” ja sittemmin omasta avioliitosta eronnut koska haluan erilaisen mallin omille lapsilleni

Näkyy siten että ajautuu kaikkien kanssa riitoihin, kun se on se malli miten elämää kuuluu elää.

Mullakin hyväksynnän hakeminen vahvana. Ja jonkinlainen häpeä myös. Ahdistun helposti ja menen lukkoon aikuisenakin lapsuuden kodissani vieraillessa, ja muutenkin tilanteissa joissa joku käyttäytyy agressiivisesti. Tunnen surua kun mietin niitä lukuisia kertoja kun olen pienenä itkenyt yksin vanhempien (lähinnä isän) huutoa kuunnellen, ja mietin pientä lastani miten en voisi ikinä altistaa häntä samanlaiselle ilmapiirille.