Saako miesrokkari kenet naisen tahansa? Lähtisitkö sinä rokkarimiehen mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuomas Holopainen kelpaisi. En tiedä onko se jännä, varmasti kyllä jonkun tason rikas. On miellyttävän ja älykkään oloinen, rauhallinen ja persoonallisen komea.

Haluat neidin ketä ei uskalla antaa kenkää jäsille kasvotusten. Tyyppi on muutenkin ylimielinen ääliö.

Korjaus: jäsenille

Kaikki oikeat rikkaat ja komeat rokkarimiehet on jo vamhoja papparaisia tai hengettömiä. Uusia ei ole tullut tilalle. Joten ei.

Jos olisin 20 vuotta nuorempi ja tämä muusikko olisi joku, johon tunnen vetoa jo entuudestaan niin kyllä. Mikä tahansa muusikko "jostain yhtyeestä" ei sytytä.

Kyllä lähtisin. Ei tarvi olla rikas, se ei liity asiaan mitenkään ja on enemmän miinus. 

En, muusikot ovat pahimpia naistenmiehiä.

20 vuotta olen odottanut että ovikello soisi ja Hetfieldin James siellä kyselisi että joko mennään naimisiin, kun se on aina ollut heikkona rubensmaisen reheviin ja rempseisiin, huolettomasti huoliteltuihin keski-iän ylittäneisiin naisiin. Vaan eipä ole osannut tänne perähikiälle asti tulla. Luovunko jo toivosta, kelpaisi minulle joku muukin artisti vaan Tommi Läntisessä menee raja. Eikä saa olla koiralle allerginen eikä nyrpistellä silakkalaatikolle. Ja kesällä pitää ruokota kasvimaa.

Olen parisuhteessa niin en lähtisi. Mistä minä tiedän millainen ihminen se tyyppi on? Miksi vaihtaisin rehellisen, oikeudenmukaisen, hauskan ja komean mieheni tyyppiin, jota en edes tunne, mutta jolla sattuu olemaan rahaa yms. Raha ei kuitenkaan luonnetta korvaa jos se luonne on ihan paska. Tääkin aloitus taitaa olla jonkun teinin tekemä kun aikuiset ihmiset kyllä ymmärtävät, että eniten parisuhteeseen vaikuttaa ihmisen luonne eikä status tai raha.

No hyi olkoon, ei kiitos. Muusikoista ehkä joku Cheek voisi kiinnostaa. Hänellä vaikuttaa olevan terveelliset elämäntavat.

Otsikossa mainitsit rokkarimiehen, mutta kohta se oli myös rikas! Ne on aikalailla eri juttuja.

Minäkin miehenä voisin lähteä rikkaan rokkarimiehen matkaan, tietyin ehdoin, mutta kuitenkin.

Provinssissa eräs muusikko, tunnettu siihen aikaan, mutta ei mitään A-listaa, tuli roikkumaan kännissä minun ja kaverini luo. Ei kiinnostanut. Olimme about 10 vuotta nuorempia ja siinä mielessä alueella luultavasti lähinnä miehen omaa ikäluokkaa joka oli siihen aikaan jotain 40-50 v.

Onko niin vaikeaa tajuta, että maailmassa on uskollisia naisia, jotka eivät lähde kenenkään muun kuin kumppaninsa matkaan?

Ei ne ketä vaan saa mutta saa ne niin monelta, että ne pystyy panemaan niin paljon kun jaksaa.

Mikä näiden ketjujen pointti on? Päivittäinen sata kierrosta itsesäälissä kieriskelyä vai mikä? Päätätte 30-vuotiaina ikisinkku-autisteina ruveta rokkitähdeksi yhtäkkiä? Kaiken tän ajan kun käyttäisitte järkevään parisuhteen etsimiseen niin olisitte jo aikaa löytäneet jonkun.

En lähtisi, deittisaitin kuvissakin kitaran kanssa heiluva jantteri saa varman x:n myös kokemuksen vuoksi. "Beibi meitsi skulaa skebaa ja soittaa bändissä" jantterit ei ole mitään verrattuna sielukkaaseen pianistiin tai sellistiin, oikeasti seksikästä ja antaa jotenkin syvällisemmän kuvankin. Uramuusikot etenkin rokkarit vaikuttaa pinnallisilta. Tuntuu jotenkin koulubändi osastolta, että sillä muusikkoudella yritetään ensisijaisesti heruttaa pimperoa tm. Itselleni on trun off, toki subjektiivinen mielipide. Myös usein näyttävät siltä että hygieniassa on puutteita.