masennuspäivä
Heipä hei!
Kirjoittelen tänne palstalle ensimmäistä kertaa ja heti ikävästä aiheesta...
Olen onnellisesti raskaana 6kk ja lapsi on pitkään toivottu ja haluttu ja iloitsen siitä suuresti! Mutta mutta, aika ajoin tunnen masennusta, niinkuin esim. tänä aamuna, jolloin tuntui etten jaksa nousta sängystä ollenkaan;(
Periaatteessa miehenkin kanssa on kaikki asiat ok, on loma ja yhteistä aikaa. Siispä kysymys: onko teillä muilla tulevilla äiteillä ollut samanlaisia tuntemuksia? Pääosin tunnen itsekin olevani onnellinen, tuntuu vain niin hassulta, kun välillä menee tunteet vuoristorataa...
Kiitos kommenteistanne ja vastauksistanne!
Kommentit (4)
Tuttuja tunteita. Varsinkin mulla oli esikoisen syntymän jälkeen vaikka vauva oli ihana ja rakas. Joskus sain itseni sängystä ylös ja vaatteet päälle vasta iltapäivän puolella ennen kun isukki tuli töistä (salasin siis tavallaan mielialani mieheltäni). Vauvan hoidin kyllä ja hellyyttä annoin mielestäni yllin kyllin vaaville mutta se arjen eläminen olikin sitten siinä ja siinä... meni ohi kyllä ajallaan ja varsinkin jos oli jotain sovittua ohjelmaa päiväksi niin ei ollut mitään ongelmaa päivän käyntiin lähtemisestä...
Nyt vähän pelottaakin miten tämän toisen kohdalla. No jos tuo esikoinen pitäisi tämän äipänkin sitten toiminnassa mukana ja mielen virkeämpänä. Sen ensimmäisen kanssa kun on niin helppo sinne punkan pohjalle jäädä kaksistaan makoilemaan...
Mutta siis halusin vaan sanoa että eiköhän tuo omalla tavalla normaalia ole että tunteet heittelee. Ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kannattaa kyllä ainakin läheisille puhua (jos ei neuvolan tädille halua kertoa) ettei pahaksi pääsisi. siis jos jotain semmosta tuntee. Ehkä minäkin osaisin tällä kertaa edes miehelleni mielialastani sitten puhua jos matalaksi vetää...
Alakuloa ja itkeskelyä täälläkin... Ja ennen kaikkea saamattomuutta!!! Lienee normaalia, sillä eihän sitä aina voi olla iloinen, ei edes raskaana vaikka kaikki saattaisikin niin olettaa (ennen kaikkea itse). Esikoista odottaessa muistan varsin hyvin päivät, jolloin jäin vaan sänkyyn makaamaan kun ei huvittanut nousta ylös. Ja toisaalta, ota siitä nyt kaikki irti, kauaa se ei enää ole mahdollista... Varsinkaan näin kakkosta odottaessa saatika jos odottaisi kolmatta jne...
Jos kuitenkin kaipaat vahvistusta oloosi niin keskustele ihmeessä asiasta neuvolassa tai vastaavassa paikassa jos tuntuu, ellei neuvolan täti ole ihan oiken tyyppinen henkilö. Ei ole mitenkään outoa tai noloa, että raskausaikana masentaa. Ei kaikki uusi aina saa ihmisiä hyppimään remusta vaikka vauva olisikin toivottu, niinkuin teidän tapauksessa on! Tulevaisuus, vastuu ja oma riittäminen/riittömättömyys pelottavat, mutta se on ihan luonnollista. Pelko tai itsensä epäily kuitenkin on osa äidiksi kasvamista, joten siksi ihan luonnollista, mutta onneksi asumme maassa, missä tähänkin saa tarvittaessa apua ja tukea.
Tsemppiä ja voimia odotukseen, hyvin kaikki menee!
Tiina 19+1 ja tytär 02/05
Kiitokset kannusteista!
Tänään on jo parempi päivä. Mieskin oli ymmärtäväinen ja lohdutteli eilisen päivän. Kai ne hormonit on niin sekaisin ja tosiaan: vastuu, huoli lapsen hyvinvoinnista ym. asiat painaa takaraivossa vaikkei niitä tietoisesti ajattelisikaan!
Mutta tuskin tämä oli ensimmäinen ja viimeinen tunnemyrsky... Hyvä tietää että muillakin odottajilla tai jo synnyttäneillä on ollut samanlaisia tunteita.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Älä ole huolissas. Kyllä niitä masennuspäiviä on varmasti meillä jokaisella. Raskauden aikana meissä odottajissa jyllää monenlaisia hormoneja jotka meidän mielialaan vaikuttaa, onneksi myös positiivisesti :)