Lukioaikojen poikaystävä on haikaillut perääni yli 20 vuotta

Seurusteltiin lukiossa pari vuotta 90-luvun lopussa. Silloin olin tosi epävarma nuori ja hain itseäni ja identiteettiäni. Pyrin miellyttämään muita enkä osannut muodostaa omia mielipiteitä. Seurustelin lähinnä sen takia, että mielestäni "menestyvällä nuorella" piti olla seurustelukumppani. En missään vaiheessa ollut ihastunut tai edes rakastunut. Onneksi osasin laittaa pelin poikki abivuoden jälkeen muuttaessani toiseen kaupunkiin kun pääsin opiskelemaan sinne ja pikku hiljaa onnistuin rakentamaan oman identiteettini ja minäkäsityksen, joka ei ole toisten mielipiteistä tai hyväksynnästä riippuvainen.

Nyt eilen tuo lukioaikojen poikaystävä oli laittanut fb-viestiä ja kertoi miten on meidän erosta lähtien päivittäin miettinyt mua ja kokee, että olen elämänsä nainen. Kirjoittaessaan viestiä kuulemma oli ollut pienessä nousussa ja kuunnellun Lauri Tähkän Morsian-biisiä ja ajatellut, että se kertoo juuri meistä. Ja kuulemma tätä harrastaa useinkin, siis näitä tiettyjen "meidän tarinan" biisien kuuntelua ja itkemistä. On siis tahollaan naimisissa ja lapsiakin ainakin facen mukaan.

En vastannut mitään mutta oli aika järkyttävää. Tuo ihminen ei ikinä tuntenut oikeaa minääni, sillä olin silloin niin sisäisesti epävarma ja rikkinäinenkin. Enkä missään vaiheessa ollut häneen edes oikeasti ihastunut! Tuntuu hurjalta, että tyyppi vuosikaudet kehitellyt päässään jotain fantasiaa meistä ja ilmeisesti olisi valmis jättämään perheensä, jos minä näyttäisin vihreää valoa. Sääliksi käy myös tuon miehen vaimoa. Olisi hirveää, jos omasta puolisostani paljastuisi, että hän on koko ajan haihatellut mielessään jonkun nuoruuden"rakkaan" perään eikä päässyt yli.